Pelitavallisista asioista tulee väliin jauhettua liikaa. Kattoo vähän kuinka pelivire ja itseluottamus on alkanut löytymään yksilöillä kuten Saarela, Mullane, Hansen, eroa on kuin yöllä ja päivällä aiempaan. Joka tilanteessa eivät hätiköi, välillä kerkeävät nostamaan jopa pään ylös ja miettimään seuraavaa siirtoa ilman roiskimista. Jalkakin liikkuu tai näyttää liikkuvan kivemmin. Peli-ilo alkaa paistamaan, ei puristeta mailaa vaan halutaan ottaa vastuuta. Saarelalle toki tuli se yks kiintiö-hasardi omissa kun purki tilanteen omissa rystyltä keskelle suoraan vastustajan hanskaan, mutta siitä selvittiin.
Jos tilastoja vilkasee, pääalottajat Kiilholma-Saarela-Kerälä pahasti pakkasen puolella. Kiilholmaa pidän kohtalaisena tällä osastolla, muuten ei Ässien vahvuusalue.
Vika erä käänty enempi tai vähempi puolustaisteluks. Ehkä osa taktiikkaa. Kiekonmenetykset lähellä omaa siniviivaa, merkkausvirheet joiden johdosta yhtkäkiä kiekoton hyökkääjä vapaana laadukkaalla maalipaikalla, näitä tarttis karsia. Marttinen sivussa, Vainonen sisään, vastuunkantaja-Vance ei oo laatuminuuteista huolimatta sieltä virheettömimmästä päästä. Vähän tarttis sellasta selkeyttä ja malttia omassa päässä. Ja sekin, että välillä koitetaan olla stabiileja ja reagoida turhan rauhallisesti, välillä pyritään olemaan aggressiivisia ja juostaan liikaa. Tuohon tarttis sopivan balanssin.
Kolme pistettä. Vieraista. Pisteet 7/12 tauon jälkeen, Ollaan vielä messissä mukana, vaikka härkäviikko jatkuu vielä Kärppiä ja Lukkoa vastaan.