Edelleen omaan harjaantumattomaan silmään elämä tehdään ittelle aika vaikeaksi roiskimisella, puskemisella, summittaisella kiekoista luopumisilla ja haksahduksilla omissa paineen alla. Mutta! Ehkä tää valittu suunta, eli peluu hieman omintakeisemmalla tyylillä, alkaa jo tuottamaan hedelmää. Eli se on iskostunut joka jannuun. Suurinpiirtein ovat kartalla siitä, kuinka omista roiskitaan ja mihin viisikko sijoittuu kussakin tilanteessa.
Ja vaikka tätä joukkueen rakentamista on mollattu Hangosta Utsjoelle, ohan tuossa taistelutahtoa ja asennetta. Vapaamatkustajia ei löydy. Marjamäki kärkenä, Kiilholma, Semir, Jysky, Tapsa, koko koneisto pelaa ja yrittää joka tilanteen loppuun asti. Kärki ja Ojamäki ajaa maalille kuin Miehet. Vastustajan kannalta ikävämpi olla. Ainakin Isomäessä. Toki, pari maalia tuli omiinkin kun ei saatu hakattua ukkoja helvettiin. Noihin vähän tarkkuutta. Ajatella jotta vuosikaudet oltu sarjan paras vieraissa ja keskinkertaisempia kotona. Just nyt on vähän eri ilme, kaks kotimatsia vielä putkeen edessä ja toivon mukaan saaga saa jatkoa vs Sport, Pelicans.
Ei lupailla kuuta taivaalta, mutta kun kotona tippuu voittoja kovien taistojen jälkeen, ohan se maailma hieman kivemman näkönen paikka eikä ahdingosta tietoakaan.