Mielestäni Myllymaa on kommenteissaan ihan tarpeeksi avannut kotipelaamisen ongelmaa, eli karvataan ja paineistetaan enemmän kuin vieraissa, joka johtaa pelin rakenteeseen ja myös etäisyydet kasvavat.
Tämä olisi ihan ok - jos sillä paineistuksella saataisiin myös aikaan niitä hyökkäyspään maaleja. Kun teet itse kaksi niin sillä ei ole niin väliä jos naapuri saa yhden.
Nythän homma toimii kunnes se tyssää siinä 3 metrin säteellä vastustajan maalista kun ei kyetä painamaan yksilötaidoilla tai tahdolla sinne maalille kiekon kanssa. Aika usein vaan hosutaan pääajatuksena se kiekko sinne maalin edustalle, mutta ei se siitä ilman tuuria itsekseen verkkoon pompi. Siihen tarvitaan oikealla ajoituksella sekä kiekko että mies maalille. Monasti tuohon ratkaisuun taidetaan päätyä vähän pakon sanelemanakin kun ei ne muut
ehdi sinne oikealla hetkelle avuksi. Ja jos ne muut saapuvat sinne myöhässä niin tapahtuu se mitä Myllymaa kommentoi...
Useammin kuin kerran on tullut katsomoon sellainen fiilis, että tuossa kohtaa siltä kiekolliselta uupuu sellainen määrätietoisuus ajatuksesta "nyt minä teen sen maalin vaikka sitten yksin". Ymmärrettävää toki koska kyllä pelaajat sen tietää mistä ajatuksesta valmentaja alkuunsa lähtee ja mitä seuraa jos murrat sen oman viisikon rakenteen
itse.
Nythän viime aikoina on nähty muutamia kertoja näppäriä pyörityksiä kun puolustajat nousevat paineistamaan kiekollisena päätyyn saakka ja koko viisikko liikkuu. Näistä on saatu niitä maalejakin kun siihen keskustaan aukeaa tilaa. Tästä jos saataisiin aikaan sellainen itseluottamusta kasvattava oravanpyörä niin ehkä kotisaldokin vihdoin vähän kaunistuu. Pienestä on kiinni. Ainakin kerrankin on puolustajat, jotka tällaiseen kykenee.
Tuossa on muuten ne elementit sillekin, että saataisiin ylivoimapelistäkin pääsääntöisesti aikaan jotain muutakin kuin kakkia.