Kiitokset raumalaisille hienoista festareista! Itse olin paikan päällä ensimmäistä kertaa ja mikäjottei voisin osallistua myös uudemmankin kerran. Festarit meni siinäkin mielessä oikein nappiin, että näin jopa yhden bändinkin, nimittäin Yön. Vaikken kuullutkaan kuin 2-3 biisiä, niin täytyy yhtyä ketjun muiden kirjoittajien mielipiteeseen siinä, että kyllähän oli aivan helvetin hienoa soitantaa herroilta.
Kaiken kaikkiaan viikonlopun tapahtumista ainakin Päätalo saisi yhden kirjasarjan verran kerrottavaa, mutta tässäpä joitain seikkoja, joita rauman-matkalta jäi mieleen:
+rahaa ei palanut juuri lainkaan, kun oli omat juomat mukana eikä pääsylippujakaan tullut ostettua. Varsinaisen nerokas juttu oli jättää liput ostamatta, kun ei siellä itse festarialueen sisällä tullut juurikaan hilluttua ja sitten kun sinne oli tarvetta mennä, niin sisään kyllä pääsi...
+tavattiin aivan helvetin asiallisia suomenruotsalaisia turkulaisia! Enpä olisi uskonut, että tuommoisella yhdistelmällä voi löytyä noinkin hyviä tyyppejä. Saatiin tehtyä todellinen trade-of-the-century niiden kanssa, nimittäin miltä kuulostais pallogrilli <==> puolikas vessapaperirulla?!? Meillä jäi siis se rulla... No onneksi heillä oli sen verran paljon ruokaa messissä, että siitä riitti meikäläisillekin. Ruoat sulateltiin jalkapallon merkeissä ja käsittääkseni - lukuisista vaaratilanteista huolimatta - minkäänlaisia materiaalivahinkoja ei aiheutunut läheisyydessä olleisiin ajoneuvoihin. Henkisiä kärsimyksiä sekä henkilöihin kohdistuneita vahinkoja ei lasketa, sillä pääasiassa ne kohdistuivat minuun. Erityisesti jouduin erään blondin tulilinjalle, joka otti asiakseen potkaista minua sanonko-minne (tosin vain pallolla), hyppiä selkäni päällä jne. Onneksi hän oli kuitenkin sen verran kevytrakenteinen ihminen, ettei pysyviä vammoja saatu aikaan. Kaiken kaikkiaan todella mukavia ihmisiä, terveiset vaan heille!
-lähestulkoon ainoa huono puoli reissussa oli se, että kaikki omaisuuteni (lompakko, avaimet, puhelin, mukana olleet vaatteet jne) ottivat ja lähtivät kohti pohjoista ennen kuin oli saanut itseni herälle. Tavarat olivat jo Vaasassa saakka menossa siinä vaiheessa kun sain itseni ylös sängystä. Pikkasenhan se pisti syljettämään, mutta onneksi/toivottavasti ovat sentään tallessa. Tätä ei voi pitää minään vuosisadan kaappauksena, sillä ainoa mitä mulle jäi oli Tunturi-Kiekon verkkatakki!
-minua sanottiin söpöksi. Ei perkele, minä en halua olla mikään söpö mies. Onneksi sen sanoi kuitenkin nainen.