Kysymys on varmaan myös siitä, ettei RD pystynyt tuomaan muutosta toimimalla hänen "epämukavuusalueellaan" Ei systeemien muuttaminen valmentajallekaan noin vain käy, se vaatii tutkimustyötä, pohtimista ja oivalluksia. Viisainta RD:llä olisi vetää happea ja päivittää peli- ja johtamisfilosofiansa kaikessa rauhassa. Tai sit mennä KHL:n tienaamaan :-)
Westerlund, Heikkilä, J. Jalonen ja Suikkainen ainakin ovat kivoja kavereita. Vaativia, mutta kivoja. On nimittäin selkeä ero sillä ovatko valmentajat vaativia ja reiluja vai vaativia ja mulkkuja. Vaativa ja reilu valmentaja on usein myös kivakin valmentaja joka oikeasti kuuntelee pelaajia eikä vain "kuuntele".
Se ei ollut se kysymys jota kysyit. Oletusarvoisesti käsittääkseni mielestäni kukaan tuosta alkuperäisestä listasta ei ollut ns. "kiva valkku" ja minun mielestäni tuo mainitsemani nelikko siihen kategoriaan kuuluu. On eri asia olla kovalla äänellä vaatimassa höystettynä kirosanoin ottelun erätauolla kuin ottelutapahtuman ulkopuolella. Fordél tuossa ylempänä kuvasikin minua paremmin minkä takia kyseisen nelikon voi laskea ns. "kivan valkun" kategoriaan.Montakos näistä Pakkiparin mainitsemista "kivoista" kavereista on vapaana?
Koko tekti + ...Nyt olisi oiva paikka pikkasen tulla alas siltä omalta erinomaisuuden tasoltaan ja katsoa tätä palettia vähän uudesta vinkkelistä.
Niin näitä neljää yhdistää varmasti se, että vaativuuden lisäksi heillä on ihmissuhdetaitoja ja positiivinen käsitys yksilöstä. Eivät ole siis ihmissuhdetaidoiltaankaan täysiä pökkelöitä vaan osaavat myös johtaa aidosti ihmisiä eikä vain asioita. Lopulta johtaminen pohjautuu aina ihmiskäsitykseen eli siihen mikä on yksilön arvo ja merkitys. Tämä vaikuttaa keskeisesti siihen, miten johtaja on vuorovaikutuksessa yksilöiden kanssa. Uskon, että tällä nelikolla ihmiskäsitys on aika yhteneväinen. Heillä toiminta nojaa optimistiseen ihmiskäsitykseen, jossa jokaisella yksilöllä on oma arvonsa ja yksilö on aktiivinen toimija, johon voi luottaa. Tällöin johtamistyylikin on yksilöä ja näiden erilaisuutta arvostava, kannustava ja neuvotteleva.
Sen sijaan nämä toisen koulukunnan edustajat, joihin voisi RD:nkin laskea, omaavat pessimistisen ihmiskäsityksen. Tällainen johtaja näkee yksilöt epäluotettavina, laiskoina ja passiivisina ja enemmän massana kuin yksilönä. Tällöin johtamastapakin on autoritaarinen, käskyttävä eikä suvaitse yksilöiden itsenäisyyttä. Tällaisten johtajien aika alkaa olla ohi nyky-yhteiskunnassa (sopivat lähinnä vain hätätilanteiden johtajaksi) ja se on yksi syy sille miksi esimerkiksi Jortikankin valmentajaura on vedellyt jo pitkään viimeisiään.
Nyt RD:lle uhkaa käydä samalla tavalla (ainakin Suomessa) ellei hän pysty muuttamaan itseään, ihmiskäsitystään ja johtamistapojaan. Tavallaan tässä kävi sillai huonosti, että kun RD:lle tuli menestystä, ruokki se varmasti hänen omaa erinomaisuuden tunnettaan, mikä lopulta kääntyi häntä itseään vastaan. Nyt olisi oiva paikka pikkasen tulla alas siltä omalta erinomaisuuden tasoltaan ja katsoa tätä palettia vähän uudesta vinkkelistä.
Se ei ollut se kysymys jota kysyit. Oletusarvoisesti käsittääkseni mielestäni kukaan tuosta alkuperäisestä listasta ei ollut ns. "kiva valkku" ja minun mielestäni tuo mainitsemani nelikko siihen kategoriaan kuuluu. On eri asia olla kovalla äänellä vaatimassa höystettynä kirosanoin ottelun erätauolla kuin ottelutapahtuman ulkopuolella. Fordél tuossa ylempänä kuvasikin minua paremmin minkä takia kyseisen nelikon voi laskea ns. "kivan valkun" kategoriaan.
Westerlund ja Heikkilä eivät ole mitään kivoja kavereita, etenkin Heikkilä ei ole lähelläkään kivaa ja Erkka on helvetin vaativa tyyppi, ulospäin rauhallinen mutta joo, osaa olla melkoisen vittumainen tarvittaessa. Ja Fordel on ihan yhtä pihalla.
RD oli kyllä pelikirjansa suhteen aika ehdoton ja turha hyökkäysintoilu, varsinkin jos omissa soi, tarkoitti aika usein penkkikomennusta. Edelleen jaksan muistella tuota Pavel Rosan maalia Kärpät-JYP -puolivälieristä 7.4.2010:
http://www.youtube.com/watch?v=SEvPVhaEAtY
Kohdassa 0:20 (ja paremmin uusinnassa 1:08) se tapahtuu. Sen sijaan että olisi ottanut miehen, Makkonen yrittää huiskaista nopeasti kiekon pois Rosan lavasta ja päästä vastaiskuun. Huiskaisu menee ohi ja Rosa tekee maalin. Vaikka moni muukin perseili tuossa maalissa, ei Makkosta nähny tuon vaihdon jälkeen enää kentällä siinä pelissä. Eikä nähty kokoonpanossa kolmessa seuraavassakaan pelissä.
Taakse päin on turha katsella tai selitellä mitään, oliko penkitys muutenkin aiheellinen bla bla bla, mutta tuo nyt yhtenä esimerkkinä siitä, millä tasolla RDn vaatimukset pelaajien suhteen ovat olleet.
Tunnetko kenties RD:n hyvinkin? Aika pitkällevietyjä käsityksiä ihmiskäsityksestä. Onko RD kenties avautunut sinulle omasta erinomaisuudentunteestaan, vai mistä tiedät sen pönkittyneen?Niin näitä neljää yhdistää varmasti se, että vaativuuden lisäksi heillä on ihmissuhdetaitoja ja positiivinen käsitys yksilöstä. Eivät ole siis ihmissuhdetaidoiltaankaan täysiä pökkelöitä vaan osaavat myös johtaa aidosti ihmisiä eikä vain asioita. Lopulta johtaminen pohjautuu aina ihmiskäsitykseen eli siihen mikä on yksilön arvo ja merkitys. Tämä vaikuttaa keskeisesti siihen, miten johtaja on vuorovaikutuksessa yksilöiden kanssa. Uskon, että tällä nelikolla ihmiskäsitys on aika yhteneväinen. Heillä toiminta nojaa optimistiseen ihmiskäsitykseen, jossa jokaisella yksilöllä on oma arvonsa ja yksilö on aktiivinen toimija, johon voi luottaa. Tällöin johtamistyylikin on yksilöä ja näiden erilaisuutta arvostava, kannustava ja neuvotteleva.
Sen sijaan nämä toisen koulukunnan edustajat, joihin voisi RD:nkin laskea, omaavat pessimistisen ihmiskäsityksen. Tällainen johtaja näkee yksilöt epäluotettavina, laiskoina ja passiivisina ja enemmän massana kuin yksilönä. Tällöin johtamastapakin on autoritaarinen, käskyttävä eikä suvaitse yksilöiden itsenäisyyttä. Tällaisten johtajien aika alkaa olla ohi nyky-yhteiskunnassa (sopivat lähinnä vain hätätilanteiden johtajaksi) ja se on yksi syy sille miksi esimerkiksi Jortikankin valmentajaura on vedellyt jo pitkään viimeisiään.
Normaalia toimintaa koutsilta. Makkonen ei tuolloin ollut enää junnukaan, joten odottaa sopi pelaajalta huolellisempaa pelaamista kauden tärkeimmissä matseissa. Lisäksi Makkonen, kesken kauden joukkueeseen tullut ja muutenkin hieman laiskan pelaajan maineessa olevana, oli RD:lle helppo maalitaulu.
Tunnetko kenties RD:n hyvinkin? Aika pitkällevietyjä käsityksiä ihmiskäsityksestä. Onko RD kenties avautunut sinulle omasta erinomaisuudentunteestaan, vai mistä tiedät sen pönkittyneen?
Jääkiekkopeli ei (onneksi) ole nyky-yhteiskunnan peili.
Olen samaa mieltä tuosta. Minusta tässä kohtaa tehtiin kaikkien osapuolien kohdalla oikea ratkaisu. Jos homma ei maistu osapuolille ja huumori, jota RD on aina korostanut ja viljellyt vastapainoksi jääryydelleen, katoaa tekemisestä, ei voi saavuttaa menestystä huippu-urheilussa. Duunin täytyy tuntua hyvältä vaikka se onkin rankkaa -kaikista osapuolista. Dufvan tyyli valmentaa joukkuetta syö pitkän päälle liikaa pelaajia, sekä valmentajaa itseään. Dufva oli ilmiselvästi saanut sitä paitsi tarpeekseen jo mediapelistä ja julkisuudesta. Hän haki menestystä kovalla hinnalla ja sai sitä, mutta tulevaisuutta Dufvan sotilaallisella johtamistyylillä ei ole, koska se palaa nopeasti loppuun. Pelaajat olivat ilmeisesti saaneet tarpeekseen robotin roolista ja Seppänen oli saanut tarpeekseen sovittelijan roolista RDn ja muiden välillä.RD yritti viimeiseen asti toimia omalla epämukavuusalueellaan ja osittain odoteltiin että kyllä se sitten lähtee kulkemaan kun tosipelit alkaa. Kahden liigapelin jälkeen homma ei sitten vieläkään tuntunut oikealta jolloin yhdessä tehtiin johtopäätös että tätä duunia on turha tehdä puolivaloilla ja vanhaankaan ei haluta enää palata.
Näin minäkin asian jo aiemmin päättelin, enkä niin että pelaajat olisivat ulostaneet koutsin ja niille pitäisi jotain hamekangasta hommata. Jos pelaajat olisivat olleet mitta täynnä ja siellä jotain pukukoppitoimikuntaa olisi harrastettu, valmentajan vaihtaminen olisi suoritettu jo viime kauden päättymisen jälkeen.RD kommentoi juuri vähän lisää radio Jyväskylässä. Kielsi edelleen kaiken dramatiikan, mutta toi hieman selvennystä tuohon outoon ajankohtaan. Lainaus meni jokseenkin niin, että "kun se sarja sitten alkoi, en vaan saanu makua siihen hommaan". Itse tulkitsen tämän ainakin niin että RD yritti viimeiseen asti toimia omalla epämukavuusalueellaan ja osittain odoteltiin että kyllä se sitten lähtee kulkemaan kun tosipelit alkaa. Kahden liigapelin jälkeen homma ei sitten vieläkään tuntunut oikealta jolloin yhdessä tehtiin johtopäätös että tätä duunia on turha tehdä puolivaloilla ja vanhaankaan ei haluta enää palata.
Loppupeleissä en tiedä RD:n johtamistavasta juuri mitään, koska en ole ollut hänen työympäristössään.En tunne. Sovelsin yleisiä johtamisoppeja ja -teorioita (pitävät sisällään ihmiskäsityksen) siihen kuvaan, jonka olen saanut RD:sta lukuisten tv- ja radiohaastatteluiden, lehtijuttujen sekä muiden arvioiden perusteella. Jos olet asiasta eri mieltä niin mieluusti luen sinunkin näkemyksesi RD:sta ja hänen johtamisestaan.
RD... omaa(vat) pessimistisen ihmiskäsityksen. Tällainen johtaja näkee yksilöt epäluotettavina, laiskoina ja passiivisina ja enemmän massana kuin yksilönä.
Suosittelen myös laittamaan linkin siitä tänne jos noin kovasti tekee mieli mainostaa jotain blogimerkintää.
Ylilyönnit: - Etkö sä saatana saa sisään edes tyhjään maaliin, hän huusi pelaajalleen viime kaudella Tampereella, kun tämä missasi maalintekopaikan. Liigan äänekkäin ja epäasiallisin pelien aikana.