Kysyn käänteisesti, mitä sellaista RD on Raumalle ja Lukkoon tuonut, että hän edelleen ansaitsee luottonsa/jatkonsa täällä?
Joku vastaa tuohon, että uskottavuutta ja pitkäjänteisyyttä. Kyllä mielestäni Uraman touhu vaikutti pitkäjänteisemmältä ja huomattavasti uskottavammalta kuin tämä nykyinen sirkus. Laitettiin Akatemia kunnolla alkuun, valmennus kuntoon ja pelaajille pitkiä sopimuksia. Tehtiin runkoa huolella. Ja minä varsinkin alussa kritisoin Raulin joukkueen peliä, mutta onneksi se suo kesti vain sen ensimmäisen katastrofikauden. RD taas rakentaa joukkueen palkkasotureihin (nojoo, on niitä Lukossa aina ollut reilusti) ja omiin luottomiehiinsä vuosien varrelta ja tässä kohtaa on vielä täysi arvoitus millainen tulee ensi syksyn rosteri olemaan. Akatemiasta ei enää kukaan puhu. En tiedä miksi ei, mutta RD:n toiminta ei ainakaan nuorten pelaajien kehittämiseen tähtää.
Toinen vastaa kysymykseen, että hienot playoffit ja neljäs sija. Minä vastaan, että hienot pleijarit on sama asia kuin hieno Jokerit-sarja. Se taas on kahden miehen hurmion, Vehanen ja Azevedo, ansiota ja se sytytti lopunkin joukkueen. Omana mielipiteenäni sanon, että viime kauden neljäs sija tuli RD:stä huolimatta, ei hänen ansiostaan. Uskallan väittää, että ilman tanskalaisia änärimiehiä Lukko ei olisi ollut edes sääleissä mukana. Hienot yksilöpelaajat pelastivat kaljun päänahan.
Mutta miettikääpä tuota ensimmäisen lauseen kysymystä.
Lisäksi kerron tässä kohtaa, etten ole illan peliä nähnyt. En kirjoita koska Lukko on eilen hävinnyt, vaan koska täällä on käynnissä keskustelu, johon mielestäni minulla on pohdittavaa annettavaksi. Nuo ajatukset kumpuavat koko nykyisen valmennuksen aikajaksosta ja sen pelillisestä annista. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä ja ei tässä asiassa ole oikeita tai vääriä kantoja. Meikäläinen vaan yksinkertaisesti haluaa nähdä parempaa jääkiekkoa suosikkijoukkueeltaan.
Omasta mielestäni taas RD nimenomaan on uskottavuutta tuonut enemmän kuin Urama ikinä. Mielipiteitä, tietysti nämäkin.
Akatemia ei loppujenlopuksi ole tuottanut yhtään sellaista pelaajaa, joista Lukko olisi merkittävästi hyötynyt. Kaikki puhkesivat kukkaan muualla, juuttuivat perusjyriksi tai lähtivät Mestikseen. Pitkät sopimukset nuorille oli alunperinkin heikko suunnitelma. On jotenkin järjenvastaista ja kohtuutonta vaatia alaikäistä nuorta miestä sitoutumaan neljäksi vuodeksi opiskelemaan ja kiekkoilemaan Raumalla. Tietysti sopimukset on aina purettu, jos pelaaja on niin itse halunnut, mutta silti. Tuo pitkien sopimuksien taktiikka ei ole kantanut kovin pitkälle.
RD:n palkkasotureista voidaan aina keskustella, koska tässäkin on kyse näkökulmasta. Joku toinen taas näkee asian niin, että Dufva haluaa sellaisia pelaajia itselleen, joiden vahvuudet ja heikkoudet hän tuntee läpikotaisin ja osaa käyttää heitä näiden mukaisesti oikeassa paikassa. Rosteri ensi kaudelle on auki pitkälti, mutta uskon (ja toivon) että toimistolla on kopiokone kuumana ja kaikille, jotka koetaan tärkeiksi palasiksi, kiinnitetään.
En alunperinkään ymmärtänyt tätä akatemiahöpötystä, kun samalla puhuttiin mestaruudesta. Loppujenlopuksi laadukkaan pelaaja-akatemian ja mestaruudesta taistelevan joukkueen yhdistäminen ovat sellaisia temppuja, että harvemmin onnistuvat. Varsinkin nyt, kun eletään kuuden pakin ja 12 hyökkääjän aikaa, on valittava toinen näistä. Mielummin katson Lukon nostavan Äijänsuolla kannua kohti kattoa, kuin akatemiapelaajia nousevan liigakehiin. Tietysti olisi ihan positiivista, että niitä nuoria vastuunkantajia tippuisi tasaista tahtia.
Tätä samaa jargoniaa, että Lukko menestyi valmentajasta huolimatta, kuultiin myös Lukon pronssikeväänä 2011. Silloin kaiken kunnian ja maineen veivät Noronen, Lindgren, Petruzalek ja McLean. Kyllä väittäisin, että Dufva jotain teki merkittävästi oikein, kun joukkue onnistui asennoitumaan selkeää ennakkosuosikkia vastaan sillä mentaliteetilla, että jatkoon on mahdollista mennä. Tuo kolmannen pelin ryöstö Helsingistä tietysti oli se ratkaiseva palanen tässä, mutta täytyy muistaa myös tuo kuudes peli ja sen lähtökohdat. Lukolla viisi pakkia, pakit pääasiassa nuoria ja kokemattomia (Tommila, Viirlas ja Räty. Heidän lisäksi kokoonpanossa Tikkanen ja Honkaheimo) ja silti joukkue onnistui noinkin haastavan tilanteen kääntämään voimavaraksi ja lopulta nousemaan voittoon. Ilman tanskalaisia ei välttämättä oltaisi sääleihin päästy, mutta onneksi kävi näin.