Voisiko joku kunnon Dufva-suolaaja avata vähän tätä South Park -tyylistä ajatteluketjua, joka vaikuttaa olevan valloillaan?
Jämsä on paska --> joukkue on paska --> Dufva on epäonnistunut.
Jos johtaa melko huonon joukkueen (liigan toiseksi pienin budjetti, kaksi sentteriä puuttuu) melko lähelle kymppipaikkaa, miten se on suuri epäonnistuminen? Ymmärrän tämän tunnetasolla - Dufva on osa sitä pakettia, joka on jo useamman vuoden tuntunut ankealta. Mutta faktapohjalta? Pitääkö ylisuorittaa tyyliin KooKoo, ennen kuin valmentajan suoritus hyväksytään?
Otan kopin tästä. Tuo ajatteluketju on rikki. Nuolet menee väärään suuntaan: Dufva on paska —> joukkue on vajaa —> Jämsä on epäonnistunut.
Se, että joukkue taisteli näennäisesti hetken kymppipaikasta ei ole Dufvan saavutus vaan ainoastaan ykkösketju veti tuota kivirekeä perässä kunnes bensa loppui. Heidän ylipeluuttiin puhki jo tammikuussa. Hjalmarssonin peliaika ka 21 min joka on hirveä määrä hyökkääjälle joka puolustaa vastustajan ykköstä vastaan, hyökkää ykköstä vastaan, pelaa ylivoimaa, pelaa alivoimaa ja kantaa ne paineet niskassaan illasta toiseen. Sama pätee myös Holmströmiin, muttaa Simon nyt esimerkkinä kun oli peliaikakunkku hyökkääjistä.
Joukkue ei edes ollut huono. Sieltä vaan puuttui yksi sylinteri kokonaan (rakennettu epätasapainoon).
Epäonnistuttiin erikoistilanne pelaamisessa eikä saatu missään vaiheessa tunnetta mukaan toimintaan. Nämä ovat molemmat valmennuksellisia seikkoja. Ylivoima ei ollut heikkoa sen takia, että joku yksittäinen pelaaja veteli pitkin pleksejä vaan siksi, että ettei päästy edes alueelle.
Dufva suosii liikaa omia luottoratsujaan ja heillä on vapaalippu kokoonpanoon näytöistä viis. Nuoret ovat koirankopissa ja ekasta virheestä heilahtaa ovi. Sen lisäksi jos valmentaja itse esiintyy luovuttaneena median edessä ja anoo armoa vastustajan valmentajalta niin mitä se viestii joukkueelle?
Pelitapa jopa vähän modernisoitui tällä kaudella. Propsit siitä. En tiedä löytyikö tämä sivu RD:n kikkakirjasta vai tuliko ruotsalaisten myötä.
Kokonaisuus vaan on niin has been, että vaikka ensi kauden joukkueen rakennus herättää pientä intoa, toistaiseksi huhujen muodossa, niin pelko on perseessä, että juuri valmennuksessa ja pelitavassa jää vajaaksi.