Mainos

RIP-ketju

  • 3 077 409
  • 12 314

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Fuck the World

RIP Hank
 

Useful Idiot

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
RIP Hank.
 

MegaForce

Jäsen
Itseltä meni Jyrki Kasvin poismeno ohi, kevyet mullat hänelle. Yksi inspiraatiositani siihen, että itsekin aikanaan innostuin tietotekniikasta.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Äkkiä laskien 57 kpl. Aika paljon enemmän kuin vaikka iskelmälaulajia.
Iskelmälaulajia ei yleensä ammuta. Ja nuo räppärit voivat kuolla moneen muuhunkin asiaan. Mikäs se oli se yksi Juice, joka veti kuljettamansa huumeet lentokentällä naamariin ja üllattaen kuoli övereihin. Leskisen Juice sentään annosteli viinan vähän huolellisemmin.
 

Aces High

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Red Wings, HIFK Gimmat, THFC
Iskelmälaulajia ei yleensä ammuta. Ja nuo räppärit voivat kuolla moneen muuhunkin asiaan. Mikäs se oli se yksi Juice, joka veti kuljettamansa huumeet lentokentällä naamariin ja üllattaen kuoli övereihin. Leskisen Juice sentään annosteli viinan vähän huolellisemmin.
Niin, Leskisen yliannostus kesti useamman vuosikymmenen, mutta sama lopputulos hälläkin.
Iskelmä genressä noita henkirikoksen kautta poistuneita ei tosiaan montaa liene, tangopiireissä niitä muistaakseni on ollut.
 

vastaantulija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Määrätietoisesti HPK
Äkkiä laskien 57 kpl. Aika paljon enemmän kuin vaikka iskelmälaulajia.

Miettikää Vicky Rosti vetämässä drive by Frederikin kotitalolla ja täräyttävän sata salamaa ikkunoista sisään

"Pimenee, valkeat maat,
Laulupuut vaikenevat.
Katujen lapset piiloutuu,
Kun rajuilma nousee."

Ja Frederikin kuoltua kaikki luukuttaa sen tuotantoa ja muistelee sen ylimielistä imagoo ja reunalla elämistä

"Ja minä olin Titanic jättiläinen
Titanic äärimmäinen
Aina miehen vertainen
Ja uskoin että oisin ässä ainutkertainen
Kuin Titanic"
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Ei saakeli, minulta meni viikonloppuna ihan ohi tuo Hank Von Helveten poismeno. Eilen sitten katsoin Instagramista, kun Ebbot Lundberg oli postannut heistä jonkun yhteiskuvan, ja tajusin, mitä oli tapahtunut.

Värikäs hahmo oli Hank. Ehkä tähän sopii yksi herran välispiikki takavuosien Ruisrockista:

"Ketkä ovat maailman kovimpia jätkiä? Homot! Niitä pelkäävät satanistitkin."

Rauhaisat levot Hankille.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Eilen kun tuli uutinen Tapani Ilkan poismenosta, niin tuli siinä samalla mietittyä että Jukka Uunila taitaa vielä olla elossa ja kauankohan hän jaksaa, koska ikää on jo reilusti.

Vastaus saatiin nopeasti:


Pitkän elämäntyön Uunila teki suomalaisen urheilun hyväksi. Rauhaisat levot.
 

Derrick

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Eilen kun tuli uutinen Tapani Ilkan poismenosta, niin tuli siinä samalla mietittyä että Jukka Uunila taitaa vielä olla elossa ja kauankohan hän jaksaa, koska ikää on jo reilusti.
Ilman Koronaa olisi mennyt varmaan toiset 98 vuotta. God damn it, lepakkomies!
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Kevyet levot, WW. En edes uskalla arvata, kuinka monta Waldemar Walleniuksen kirjoittamaa juttua olen vuosien varrella lukenut. Sen verran nuori olen, että Musat ostin kaikki divarista, mutta joka numeron luin. Soundiakin tilasin kauan.

Erityisen tärkeää Musassa ja alkuaikojen Soundissa oli se, että musiikkiin, musiikin tekijöihin ja ilmiöihin suhtauduttiin älyllisesti ja analyyttisesti, tai ihan miten vaan, mutta jollakin tapaa asiapohjalta kuitenkin. Noina vuosina jos populaarimusiikista ja sen tekijöistä halusi lukea, niin vaihtoehdot olivat jotain Suosikin tapaisia juttuja, joiden lähestymistapa oli jotain aivan muuta. Hieman kärjistäen, ennen Musaa koko rock-musiikki tarkoitti kotimaisen median tarjoamasta näkökulmasta jotain keskenkasvuisten juttua, josta oli tarkoituskin kasvaa ulos. Waldemar Wallenius oli yksi aivan keskeisimmistä hahmoista siinä, että populaarimusiikista saattoi lukea muutenkin kuin saamalla lehden mukana seinälle kiinnitettävän korean julisteen
 
Legenda-sanaa käytetään usein ihan liian kevyin perustein. Tässä tapauksessa ei.

Walleniuksen merkitystä suomalaiselle rockjournalismille ei voi kuin kiittää ja arvostaa.

Jos olisi joku paikka, niin paita nousisi kattoon.

Musat, Soundit ja Rumbat tuli nöösipoikana luettua kirjastossa hiirenkorville vinyylejä samalla kuunnellen.

Iso arvostus, iso aukko rockjournalismiin jäi täytettäväksi, mutta pahoin pelkään että täytettävät saappaat ovat melkoisen suuret. Mikäli täyttyvät nykymuodossa koskaan. Ja hyvä ehkä niin.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Waldemar Wallenius oli yksi aivan keskeisimmistä hahmoista siinä, että populaarimusiikista saattoi lukea muutenkin kuin saamalla lehden mukana seinälle kiinnitettävän korean julisteen.
Tämä on hyvä havainto ja äärimmäisen tärkeä perintö. Suomalaisesta rockjournalismista tuli onneksi muutakin kuin turbotimanttia. Kaikki kunnioitus ja rauhaisat levot siis Waldemar Walleniukselle.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Aamulehti tietää kertoa, että muusikko Jukka Törmä on mennyt edes (yhtyeitä mm. Jukka Törmä & Omuna sekä Jukka Törmä & Tammelan Woima). Eivät Törmän pumput mitään kotimaisen musiikin back-katalogin isoimpia nimiä ole, mutta on noissakin soittanut sellaisia hahmoja kuin vaikkapa Vesa Sytelä, Jukka Järvinen ja Sami Ruusukallio.

Leveämmän leivän ääreen lähti Törmän Omunasta vaikkapa juuri Vesa Sytelä. Keväällä 1981 rumpali Kari Peltonen vetäytyi äkisti Juice Leskinen Slamista, joten yhtye oli keskellä keikkasesonkia vailla rumpalia. Omuna ja Slam olivat olleet samoilla kulmilla esiintymässä, ja Leskinen tulikin tulikin Peltosesta kuultuaan kysymään Omunan Sytelältä, josko tämä tietäisi ketään töitä hakevaa rumpalia. Sytelä vastasi saman tien "mä tulen".

Edellä mainittu Kari Peltonen, mm. Kontrasta ja Defiersistä tunnetun Eero Peltosen veli, katosi vuonna 1987. Eero Peltonen oli perustanut äänitysstudion Muurameen, ja oli kysynyt äänittämisestä kiinnostunutta joskin niihin aikoihin Ruotsissa työskennellyttä veljeään studiolle töihin. Yhtenä päivänä Kari sitten soitti Ruotsista Eerolle ja kertoi tulevansa, mutta sen koommin Kari Peltosesta ole kenelläkään mitään havaintoja. Kari Peltonen oli jossakin määrin erikoinen persoona, hän mm. ei missään tilanteessa halunnut tulla ikuistetuksi valokuviin tai liikkuvaan kuvaan. Kun Slam soitti Helsingissä Kappelin terassilla kesällä 1980 ja YLE oli paikalla kuvaamassa, niin Peltosen vaatimus oli, että häntä ei saa näkyä missään tallenteissa. Tuo teeveestä jokusen kerran lähetetty tallenne löytyy mm. Juice Sunnuntailapsi -DVD:ltä, ja toden totta, Peltonen ei näy kunnolla yhdessäkään kohdassa, vaikka lavaa kuvattiin useasta suunnasta. Jossakin kohdassa näkyy hyvin lyhyesti osittainen vilahdus kapulaa lyövästä kädestä tms. Paras yleisesti saatavilla oleva "kuva" Kari Peltosesta taitaa olla Mauri Kunnaksen piirtämässä Juice Leskinen Slamin Kuusessa Ollaan -levyn kannessa, johon Kunnas piirsi yhtyeen jäsenet joulutunnelmissa.

Mutta rauhaisat levot siis Jukka Törmälle. Lausutaan nyt samalla Kari Peltosellekin rauhaisat levot, koska mies mitä ilmeisimmin on poistunut keskuudestamme. Peruutetaan Peltosen levot, jos muuta ilmenee.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös