En erityisemmin symppaa rattijuoppoja tai muita vastaavia spedejä, mutta pakko silti kysäistä, missä sulla menee raja noissa tuntemuksissasi? Onko oikeasti niin, että jos tyyppi on rattijuoppo, hän ansaitsee kuolla, eikä siinä ole mitään surtavaa? Sureminen nyt sitten hyvin laajassa merkityksessä tässä, koska harva jokaisen kuolleen perään pitää mitään valittajaisia. Eikö kuitenkin ole niin, että ihan fiksu ja kaikinpuolin yhteiskuntakelpoinenkin henkilö saattaa tehdä virhearviointeja vaikkapa voimakkaassa tunnepuuskassa tai esim. hätätilanteessa?
Rattijuoppous itsessään on hyvin tuomittavaa, ja kute kirjoitit, heidän aikaansaannoksistaan joutuu joskus kärsimään syyttömätkin. Silti ratin takana on ihminen siinä missä sinäkin. No, tiedän kyllä kantasi näihin asioihin, mutta mielenkiintoistahan näistä on aina jutustella.
Niin... esitit kyllä mielenkiintoisen kysymyksen. Onko jokainen kuollut rattijuoppo - karkeasti asia ilmaisten samanarvoinen eli idiootti silmissäni? Lähtökohtaisesti on mutta sanotaanko nyt siten, että jokainen ihminen on erehtyväinen ja jokaista kuollutta en voi suoraltakädeltä tuomita. Suhtautumiseni rattijuoppouteen on hyvin tuomitsevaa mutta sen verran suvaitsevaisuutta minusta kuitenkin löytyy, että ensimmäisen kerran olen valmis antamaan anteeksi mutta toinen kerta - ja jos siitä seuraa kuolema, ei saa enää juuri missään tapauksessa armoa minulta.
Mutta takaisin kysymykseesi. Toki on tilanteita joissa on rattijuoppous on ymmärrettävää ja en suhtaudu niin tuomitsevasti siihen, jolloin satunnaisen ihmisen satunnainen kuolema rattijuoppona voi olla harmillinenkin asia. Joskus eteen voi tulla hätätilanne ja on pakko - jos tällaista termiä käytetään - istua ratin ja penkin taa ja lähteä ajamaan, jolloin seurauksena voi olla kuolema ja tietyssä mielessä tällainen kuolema on harmillinen vaikka se ei minua hetkauta suuntaan tai toiseen.
Ja ihminen kun olen, niin tietty suhtaudun oman sosiaalisenverkkoni piirissä tapahtuviin asioihin toisella tapaa kuin nobodyjen kanssa mutta tässäkin suhteessa rattijuoppous on asia jota en hyväksy. Ensimmäisen kerran voi katsoa jopa sormieni lävitse mutta toisen kerran jälkeen ystäväni saa varmasti tietää sen mitä mieltä olen hänen idiotismistaan. Saman saa tietää ystävä/kaveri, jos hän sattuu törppöilemään jollain muulla tavalla. Näin on käynytkin ja voi sitä itkua ja parkua esim. FB:ssä kun rehelliseen kysymykseen olen vastannut rehellisellä mielipiteellä. Toisaalta samalla tavalla toivon minuakin kohdeltavan: olla rehellisiä ja sanoa suoraan mitä mieltä teoistani on, ja tarvittaessa ottaa "hellään huomaan" ja pitää rakentava keskustelu kanssani. Se voi olla herättävää ja ajaa asiansa.
Mutta harhapolun jälkeen rattijuoppoihin ja kuolemaan.
Toivottavasti et loukkaannut tai toivottavasti kukaan ei täällä loukkaannu mutta suhteeni jatkoaikalaisiin on se, että suurimman osan elämä ja kuolema on minulle nollan arvoinen asia. Kuolittepa rattijuoppona, hukkumalla, vanhuuteen, vakavaan sairauteen, itsemurhan tehneenä. Yksin, yhdessä, rakkaansa kanssa etc. Täällä "te" olette olemassa mutta oikeassa elämässä teistä käytännössä vain todella pieni joukko on minulle olemassa ja heitä pidän todellisina ihmisinä, te muut olette nimimerkkejä nimimerkkien joukossa. Sen verran ihmismäisyyttä minussa kuitenkin on, että toivon teille muillekin rauhallista ja onnellista elämää vaikka tiedän, että elämä on muutakin kuin ruusuilla tanssimista.
vlad.
