RIP-ketju

[Caniac]

Gary Moore kuuluu siihen ryhmään, jonka musiikkia on tullut kuunneltua aina pikkupojasta asti. Niin monta todella hienoa kappaletta sekä rock- että blues-puolelta jää onneksi aina elämään. Parisienne Walkways, The Loner, Out In The Fields, Still Got The Blues...

R.I.P. Gary Moore

 

[kovalev]

Moorelle on siis ilmeisesti käynyt vanhanaikaiset: umpitunnelissa hotellihuoneen sängyllä vetämässä pitkää unta.
Eipä näille oikein mitään voi. Raskas työ vaatii raskaat huvit. Upea kitarointi ja hienot bluesiin pohjautuvat balladit jäävät itselleni kirkkaimpana elämään, tietyst myös Pori Jazzin keikka.
The Loner on itselleni ollut aina se biisien biisi, suorastaan itkettävän hyvä.
Lepäile nyt, Kari.

 

[kovalev]

Vaasa-trilogian kirjoittaja Jorma Ojaharju:
Kirjailija Jorma Ojaharju kuollut | Kulttuuri | YLE Uutiset | yle.fi
Hieno, rohkea kirjailija. R.I.P.

 

[Pavlovin Koira]

Vaasa-trilogian kirjoittaja Jorma Ojaharju:
Kirjailija Jorma Ojaharju kuollut | Kulttuuri | YLE Uutiset | yle.fi
Hieno, rohkea kirjailija. R.I.P.

Olen ihmetellyt miksi Ojaharju jäi historiallisten romaalien kirjoittajana suhteellisen tuntemattomaksi. Minusta Valkoinen kaupunki ja sen jatko-osat ovat todella elävää tekstiä Suomen historian vaiheista. Kepeät mullat Jompalle!

 

[kovalev]

Olen ihmetellyt miksi Ojaharju jäi historiallisten romaalien kirjoittajana suhteellisen tuntemattomaksi. Minusta Valkoinen kaupunki ja sen jatko-osat ovat todella elävää tekstiä Suomen historian vaiheista. Kepeät mullat Jompalle!

Tämä on totta. Vaasa-trilogia on jostain syystä unohdettu melko totaalisesti. Suosittelen kaikille historiallisesta laatuproosasta kiinnostuneille.

 

[scholl]

Vaasa-trilogian kirjoittaja Jorma Ojaharju:
Kirjailija Jorma Ojaharju kuollut | Kulttuuri | YLE Uutiset | yle.fi
Hieno, rohkea kirjailija. R.I.P.

Onks tää se sama kundi, joka kippari PCB-tynnyreitä Itämereen ja joutui linnaan? Iltalehdessä luki ainakin, että oli kova veneilemään, joten voi olla.

Gary Mooresta en ole koskaan kuullutkaan. Ihmejengiä jengi tuntee.

 

[Dynamo]

Onks tää se sama kundi, joka kippari PCB-tynnyreitä Itämereen ja joutui linnaan? Iltalehdessä luki ainakin, että oli kova veneilemään, joten voi olla.

Sama tuli ensin mullekin mieleeni, mutta eri henkilöitä ovat. Myrkkylaivuri oli Jukka Ojaranta.

 

[scholl]

Sama tuli ensin mullekin mieleeni, mutta eri henkilöitä ovat. Myrkkylaivuri oli Jukka Ojaranta.

oho! Googletin viimeistä päivää, enkä löytänyt PCB:llä, Itämerellä, enkä muillakaan hakusanoilla vastausta. Olin ihan takuuvarma, että sen tyypin lempinimi oli Jomppa. No näköjään muisti voi tehdä tepposet. Tuo kirjailija olikin sitten itselleni täysin tuntematon kuuluisuus.

 

[siffa]

Vaasa-trilogian kirjoittaja Jorma Ojaharju:
Kirjailija Jorma Ojaharju kuollut | Kulttuuri | YLE Uutiset | yle.fi
Hieno, rohkea kirjailija. R.I.P.

Jomppa lähti heti Purtsin perään. Yhteistä heille oli nyrkkeilyura ja railakas, viinanhuuruinen julkinen elämä. Yhteistä oli myös se, että he raitistuivat ja elivät viimeiset vuosikymmenet ottamatta ryyppyäkään alkoholia. Jomppa eli raitistumisensa jälkeen pitkään kotikaupungissaan Vaasassa, mutta muutti jokunen vuosi sitten Helsinkiin, missä kuoli. Niin Purtsi kuin Jomppakin tekivät nöyrää työtä vielä kärsivien alkoholistien hyväksi. Jomppa kertoi eräässä tv-ohjelmassa olleensa huippuohjaajan kanssa Helsingin edustalla kalassa. Kalastus loppui Jompan kertoman mukaan siihen, kun ohjaaja sanoi lähtevänsä AA-palaveriin. Jomppa oli sanonut haluavansa palaveriin mukaan. Ohjaaja vei Jompan palaveriin ja rankka juominen loppui siihen. Jomppa kertoi aloittaneensa säännöllisen AA-palavereissa käynnin ja olleensa tuolloin jo pitkän ajan raittiina.

Tyyneysrukouksen myötä, lepää rauhassa Jomppa.

 

[SamSpade]

Ojaharju oli tosiaaan lahjakas nyrkkeilijä ja edusti Vaasan nyrkkeilyklubia kansallisella tasolla, mutta railakas elämä ja miestä väkevämmät nesteet kehän ulkopuolella toivat nyrkkeilyliitolta kilpailukiellon ja ura jäi siihen.

 

[Sistis]

Nyt tajusin, mistä tuo Jomppa Ojaharju oli niin tuttu nimi. Hymyhuulten yhdessä jaksossa supersankarit Rydman ja Chydenius lähtivät etsimään Ojaharjua, jota ei muistaakseni oltu nähty pitkään aikaan vakiokapakassaan. Tai jotain.

R.I.P.

 

[Loktev]

Juha "Watt" Vainio laulaa noista Ojaharjun sydäntä lähellä olleista laitapuolen kulkijoista kappaleessaan "Ei pohjan poikia palele! tähän tapaan:

-Arskalla on päällä Saarikosken vanha balsa,
Ojaharjun housut, eikä yhtään enää galsa.
Toisillakin menee hyvin, sääli lienee tunne syvin.
Ovi käy ja sosiaalihuolto soppaa tuo!

Joku Arska toteaa "vihaisena":
- Mitä, taas kesäkeittoa!

Legendaarista! Lepää rauhassa, Jomppa!

 

[Jakke Huuliparta]

Nyt tajusin, mistä tuo Jomppa Ojaharju oli niin tuttu nimi. Hymyhuulten yhdessä jaksossa supersankarit Rydman ja Chydenius lähtivät etsimään Ojaharjua, jota ei muistaakseni oltu nähty pitkään aikaan vakiokapakassaan. Tai jotain.

R.I.P.

Joku oli juonut Jompan piikkiin Taitelijaravintola Kosmoksessa ja rydis ja chydis rynnistivät puhdistamaan Jompan piikin :)

 

[Bruno]

Kirjailija Bo Carpelan on kuollut.
Kyllähän tähän ketjuun on tällä viikolla tullut paljon viestejä.

R.I.P

Linkki Iltasanomien uutiseen asiasta.

 

[Sledge Hammer!]

RIP Len Lesser eli Seinfeldin 'Uncle Leo'

 

[Johannes]

HS kertoo 1.3.2011, B1-sivullaan:

RIP Frank Buckles, 110 vuotta. Hän oli viimeinen Yhdysvaltojen 1. maailmansodan veteraani. USA liittyi 1. maailmansotaan 1917, jolloin 16-vuotias Buckles onnistui värväytymään armeijaan, kun valehteli olevansa 18-vuotias. Hän ei osallistunut varsinaisiin sotatoimiin, vaan palveli sodassa autokuskina Englannissa ja Ranskassa.

 

[Fedo]

Hyvästi isä. Kesällä piti viettää 50-vuotis syntymäpäiviä. Nyt ei vietetä.

 

[BOL]

Hyvästi isä. Kesällä piti viettää 50-vuotis syntymäpäiviä. Nyt ei vietetä.

Lämmin osanottoni suruusi. Pahalta tuntuu puolestasi.

 

[Jomppa_Koo]

Hyvästi isä. Kesällä piti viettää 50-vuotis syntymäpäiviä. Nyt ei vietetä.

Voi saatana sentään.

Otan osaa...

 

[Vanha Len]

Hyvästi isä. Kesällä piti viettää 50-vuotis syntymäpäiviä. Nyt ei vietetä.

Damn...oma iskäni kuoli 41-vuotiaana tapon uhrina. Olin tuolloin 18 ja kannoin hänet hautaan. Nyt olen itse vuoden vanhempi kuin isäni kuollessaan...

50- vuotias ihminen on myöskin nuori eikä vielä valmis viimeiselle reissulle. Voimia vaan sulle ja muulle perheelle. Tällaista tää elo vaan saakeli on. Muistot kuitenkin elävät!

 

[Danko]

Hyvästi isä. Kesällä piti viettää 50-vuotis syntymäpäiviä. Nyt ei vietetä.

Voi helvetti. Itse en voi kuvitellakkaan fiilistäsi. Meidän faijat on suunnilleen samanikäisiä ja pari vuotta sitten isällä todettiin harvinainen syöpä. Silloin sitä luuli että lähtö tulee, kun isä makasi vaan joka päivä sohvalla, ei syönyt mitään ja oli muutenkin todella aneeminen ja väsynyt. Näytti 20 vuotta ikäistään vanhemmalta. No siitä kuitenkin selvisi ja näinä päivinä saa lopettaa lääkityksenkin. Tämä viesti ei tietenkään sua milläänlailla auta tai helpota, mutta höpisinpä nyt kuitenkin.

Voimia!

 

[Fedo]

Kiitos osanotoista. Ei tätä vain millään pysty ymmärtämään, ettei itselläni ole enään isää. Isomummun ja papan lähdettyä surua oli niin pitkään kuin olikaan, mutta tämä tuntuu paljon pahemmalta, vaikkei tälläisiä asioita saakaan vertailla. Vieläkun äitini sairastaa MS-tautia ja oli hyvin riippuvainen Isästä ihan arkipäivän asioissa(mm. työnsi pyörätuolissa äitiäni) niin murehduttaa äidinkin puolesta erittäin paljon, miten äiti nyt pärjää.

 

[Noitarumpu]

Hyvästi isä. Kesällä piti viettää 50-vuotis syntymäpäiviä. Nyt ei vietetä.

Oma isäni kuoli, kun olin vielä alle kouluikäinen, mutta jotain muistoja on hänestä mielen pohjalle jäänyt. Edelleenkin välillä tulee sellaisia fiiliksiä, että olisipa isä tässä...Vaikka sinulla on nyt raskasta kulkea, ajan kanssa muistot vahvistuvat ja kantavat. Niitä ei voi kukaan viedä ja ainakin itse uskon, että täältä lähteneet jollain tavoin seuraavat matkaamme. Kaikki hyvät voimat sinua kannatelkoon.

 

[sampio]

Osanottoni ja voimia Fedolle.

 

[J.Petke]

Perkele, en pysty edes kuvittelemaan minkälainen tuska sitä ihmisellä on kun oma läheinen kuolee yllättäen. Itse olen tältä säästynyt mutta välillä tulee aina mietittyä, että kuinka avuton ja lohduton olo sitä olisi. Oma perhe on itselleni äärimmäisen läheinen ja ikinä ei ole kenellekään oikeasti läheiselle ihmiselle sattunut mitään vakavaa. Sitä ei kuitenkaan koskaan tiedä koska on se hetki kun epäonni kohtaa jotain läheistä.

Voimia Fedo