Clarkehan oli yksi kolmesta suuresta tieteiskirjallisuutta eteenpäin vieneestä (vaikka kolmas suuri täältä euroopasta katsoen onkin jo edesmennyt Stanislav Lem eikä Philip K. Dick), ja täällä usein pilkallisuuteen saakka kevyenä kirjoittajana pidetty.
Ehkä hänen alkukausien tuotannossaan oli liian paljon tieteisoptimismia täällä Suomessa itseään jalustalle nostaville kulttuuripersoonille, ts. totalitaarisista tai muutoin peruspessimistisistä utopioista vaikuttuneet eivät erityisemmin olleet vakuuttuneita Clarken panoksesta genreen.
Hieman laajemman kuin periferisen ja yksisilmäisen näkökulman omaavat voisivat toki nähdä ainakin muutamia ihan kelvollisia novelleja hänen tuotannostaan ja siltä osin, kun hänen tuotantonsa tiettyä osaa voisi kutsua "kovaksi tieteiskirjallisuudeksi", niin Clarke oli kiistatta myös visionääri. (Itse en tosin näe hard science fictioniksi kuin hyvin pienen osan tieteiskirjallisuudesta, ks. esimerkiksi Robert L. Forward.)
Selkeästi valitettavaa hänen toiminnassaan vailla mitään muttia oli hänen panoksensa ala-arvoisen roskan kaupallistamisesta arvostelukyvyttömille erinäisten TV-sarjojen muodossa, mutta ei pidä syyttää miestä liikaa. Kukaan ei ole täydellinen, ja lahjakaat ne vasta outoja ovatkin.
Mitä tulee hänen liitettyihin tiettyihin jo ketjussa mainittuihin mahdollisiin henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa, niin mikäli tietyt piirteet
Rama II:ssa ovat hänen kynästään (1989), eivätkä siis Gentry Leen, niin tietty varjo ainakin minun mieleeni on asian tiimoilta jäänyt.
Ei ettäkö nyt jostain Nabokovistakaan kirjoittamansa teokset olisi kaikkea kertoneet (mm. Lolita).
Kuitenkin R.I.P.