Suuri kerholainen, hämeenlinnalainen ja suomalainen on poissa. Lepää rauhassa Vexi!
Vexi on sanoittanut tolkuttoman määrän suomalaisten rakastamia biisejä ja ne ovat tietenkin hänen kädenjälkensä jälkipolville. Itselle rakkaimmaksi Vexin tuotannosta jäi kaksi kirjaa. HPK:n historiikki "Huuto kuului Hauholle saakka" sekä kaupunkikuvaus "Minun Hämeenlinnani". Molemmat ovat kulttuurikuvauksia aikalaisnäkökulmasta. Ensimmäinen kuvaa HPK:n seurakulttuuria ja jälkimmäinen Hämeenlinnan kaupunkikulttuuria sekä kaupunkilaisten mentaliteettia. Molemmat ovat hieman rosoisesti kirjoitettuja, mutta huumorinkin kautta toteutettu minä-muotoinen tarinaniskentä piirtää niin erilaisen kuvan, kuin pelkkä historiallisten tapahtumien dokumentointi haastattelujen ja kirjallisen aineiston kautta. Molemmille on tietenkin paikkansa, mutta on hienoa, että suosikkiseurasta ja kotikaupungista on kirjoitettu tämmöiset kirjat. Ja että kirjoittaja nimenomaan oli Vexi Salmi - mies joka meni tilanteisiin.