Itselle joka on 90-luvun alussa syntynyt niin täytyy sanoa, että tämä osuu todella lähelle sydäntä yhdessä Heath Ledgerin, Robin Williamsin ja P-S Hoffmanin kuolemien kanssa.
Muistan edelleen 2000-luvun alusta sen hetken syntymäpäivääni edeltäneenä päivänä, kun siskoni joka siihen aikaa oli hyvin perillä uusista bändeistä ollessaan levykaupassa töissä, kysyi nuorelta Vatmanilta, että minkä bändin albumin haluaisin lahjaksi. Jo silloin musiikista hyvin perillä ollut meikäläinen totesi: "no Linkin Parkin tietty". Sisko oli heti, että "niin varmaan Limp Bizkitiä tarkoitat?", joka siis myös oli tuohon aikaan kovassa huudossa MTV:llä kun taas Linkin Park oli vasta tekemässä todellista läpimurtoaan.
Tuosta Hybrid Theory-albumista sitten tulikin ensimmäinen meikän täysin puhki kulutettu albumi, sillä sen verran monta kuukautta se pyöri lähes päivittäin meikän, kaverien ja lopulta tietenkin siskonkin soittimessa.
Hävettää myöntää, että hyvin pitkään en pitänyt Chesteria kovin kummoisena laulajana noin niinkuin äänensä puolesta, mutta täytyy sanoa että uskomattoman hienosti osoitti minut olleen väärässä viimeistään
Adelen Rolling in the Deep-coverin (YouTube) jälkeen.
Herkäksi vetää. Kevyet mullat, Chester.