Tällä viikolla alkoi rapina aika yllättäen sikäli, että vaikka ääniä on silloin tällöin aiempinakin vuosina kuulunut, ei tällaista invaasiota ole tarvinnut todistaa. Kolmas yö jo meni nyt vähän ohi, kun tuossa sopivasti meidän makkarin takana puoli kerrosta alempana on keittiön välikatto. Rapina kuuluu todella kovaa keskellä yötä ja toisaalta sitten oma kopistelu sängystä ei auta, vaan täytyy nousta ylös ja kopauttaa keittiön kattoa. Jotenkin jäänyt takaraivoon nyt koko homma, kun tuntuu, että kohta sieltä vyöryy hiiritsunami niskaan, ja siksi ollut uni vähän herkässä. Eikä se sinänsä tartte kuin kusellakäynnin väärään aikaan - jos ei ehdi nukahtaa ennen hiirien comebackia, siinä sitten arpookin, että puristaako silmiä kiinni, käykö kopauttamassa vai nouseeko suosiolla ylös, jos ollaan jo niin lähellä kellonsoittoa.
Loukkuja ei ollut vanhastaan, kun tosiaan pari talvea tässä on mennyt aika huomaamattomasti. Tällä viikolla on yksinkertaisesti unohtunut kerta toisensa jälkeen ostaa ne, ja nyt sitten viimein laitoin kauppalistalle vaimolle Motonetin giljotiinit. Yksi keittiöön varmuudeksi, vaikka papanoita ei ole näkynytkään vielä, yksi välikaton tarkistusluukusta ns. pelipaikoille ja muutama ulos seinänvierustoille. Josko se siitä.
Aikoinaan junnuna Virossa yhden syksyn maalla asuneena tottui siihen, että rottia paineli seinien välissä niin että kopina kävi, ja kyllä niitä varmaan lattiallakin vieraili yöaikaan. Ulkosaunassa olivat kavereina seinän pielusilla, ja yritettiin niitä pyydystääkin itse tehdyillä loukuilla. Kerran onnistuttiin veljen kanssa ajamaan yksi nurkkaan neropatteina, mutta pimeässä kuultiin vain aggressiivista säksätystä, ja kun olosuhteet olivat mitä olivat, ei risujen kanssa aseistautuneina sitten lähdetty toteuttamaan suunnitelmiamme sen vangitsemisesta. Ehkä ihan hyvä niin, uhattu rotta kun voi vissiin tehdä pahaa jälkeä isommilleenkin.