Nuoriso-, koulu-, sosiaali- ja poliisien resurssien lisääminen on tärkeää, vaikka vaatimukset ovat nykyisen sukupolven häiriköinnin osalta liian myöhäisiä. Niitä, jotka tekevät kovia ja karmeita tekoja, ei paljon heilauta yhteiskunnan tukiresurssien lisääminen. Rangaistuksissa asteikon keski- ja yläpään käyttäminen olisi suotavaa, mutta ei sekään vaikuta mm. Ruotsin kokemuksen perusteella merkittävästi. Meillä suhteellisen "pienestä" rikoksesta voi Ruotsissa nuorelle tipahtaa 10-12 vuotta ilman oikeutta lyhempään tuomioon.
Järkevää olisikin puhua Suomesta mallia 2040 tai 2050.
Siihen voimme vielä vaikuttaa. Juurisyistä on syytä aloittaa ja ensimmäinen niistä on humanitaarisen polun katkaiseminen Afrikasta ja Lähi-Idästä Suomeen. Tutkimusten mukaan olemme epäonnistuneet kotouttamisessa ja en usko, että kykenemme parantamaan kotouttamisessa tulostamme. Emme löydä keinoja, joilla toinen ja kolmas sukupolvi eivät putoaisi kahden kulttuurin väliin ja reagoisi ja huutaisi kaduilla, kouluissa ja muualla joskus väkivallalla omaa juurettomuuttaan.
Sama tilanne toistuu niissäkin maissa, joissa humanitaarisen maahanmuuttopolun käyneitä on paljon Suomea enemmän. Vakavia rikoksia osalla koulusta alkaen. Ei ole väärin sanoa, että luokassa näin käyttäytyvä pieni vähemmistö sotkee kaikkien oppimista ja houkuttelee joukkoonsa tai samoille teille myös kantasuomalaisia nuoria. Tietenkin he osaavat tämän myös itse.
Koulut ovat avainasemassa ohi muiden tekijöiden. Joskus myös ohi perheiden. Koulujen opetuksellinen palautus raiteille lähtee siitä, että meillä ei ole heikosti omasta halustaan suomea osaavia ja minkäänlaista kuria ymmärtämättömiä, osin jo katujengeissä liikkuvia oppilaita häiritsemässä oppimista. Sodat, ilmastonmuutos, kahtiajako, kulutuksen epätasaisuus ja monet muut asiat sekä ahdistavat että saavat osan lapsista ja nuorista tavoittelemaan "olen jotain" asemaa ryöstöjen ja väkivallan kautta.
Siksi meidän on katkaistava ensimmäiseksi katujengien hallitsemiseksi humanitaarinen polku maista, jotka eivät ota kansalaisiaan vastentahtoisena takaisin silloinkaan kun heillä on lainvoimainen päätös moneen kertaan siitä, että he eivät ole laissa tarkoitettuja pakolaisia. Kyse on siirtolaisista, jotka menevät maahan, jossa voivat saada tukia elämisensä järjestämiseksi. Heidän lapsensa ovat isolla todennäköisyydellä väliinputoajia ja tätä ennen tulisi toimia saamalla heidät maasta ulos tai vielä paremmin, estämällä heidän maahan tulo. Tällä hetkellä se on vaikeaa, koska EU:n turvapaikkasopimus ja irtaantuminen osasta kansainvälisisä sopimuksia ei etene.
Jos halutaan vaikuttaa katujengien osalta ehkäisevästi tulevaisuuteen vuosiin 2040 ja 2050, kovia päätöksiä tulee tehdä.
