Reindeer Spotting-elokuvan ikäraja

[Mr. Walker]

Valistustyö kun on tunnetusti äärettömän vaikeaa, etenkin silloin kun on nuorisosta kysymys. Valitettavan moni nuorista ottanee tämänkin leffan huumorilla ja siistinä kuvauksena ikäisistään vapaista ja kahleettomista kavereista.

Näin kirjoitin äsken. Lähdin sitten surffailemaan asian tiimoilta ja törmäsin tällaiseen kirja-arvosteluun Huumeasema Zoosta.
Kyseesähän on tuo tässäkin ketjussa esiin tullut Christiane F:n tarina. Ihan hyvä arvostelu, mutta se mikä tässä kiinnitti huomiota on tuo arvostelua ainoana kommentoineen anonyymin kommentti.
Tätä juuri tarkoitin kun puhuin tuon valistuksen vaikeudesta.
Ajatuksissani olen jo muualla: Christiane F.: Huumeasema Zoo

 

[mice]

Kaikessa masentavuudessaan surullista katsottavaa. Eniten ihmetyttää, miten rovaniemeläisten narkkareiden mukana olleet, "normaaleilta" näyttäneet tytöt roikkuvat mukana porukassa. Pelottavaa, mutta ilmeisen todellista. No, eivät liene kauaa "normaaleita".

Vaikea tässä on surra Janin lopullista kohtaloa. Ilmeisesti tunnollaan kuitenkin iso määrä varkauksia ja ryöstöjä sekä pahoinpitelyitä ja ainakin yksi tapon yrityskin. Ja johan dokkarissakin nähtiin melkein yhden naisen tappaminen autolla. Ei tuosta olisi mitään hyvää voinut seurata, jos ei kuivilla pysynyt.

 

[Tiityy]

Näyttää siltä että huumevastaisuudessa ja sodanvastaisuudessa on sama ongelma. Varsinkin nuoria miehiä kiinnostaa ns. normien ulkopuolella olo. Kiistelty sotakirjailija Sven Hassel aikanaan sen tiivisti (vapaasti lainaten): "Ei ole olemassa sodanvastaista teosta, joka tehoaisi nuoreen mieheen. Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta piti olla sellainen. Minulle se oli kertomus toveruudesta, seikkailuista ja sankaruudesta. Suorastaan ahmin sen".
Minulle tulevat mieleen jotkin kohtaukset Full Metall Jacketissa sodanvastaisina tai Trainspottingin tietyt tilanteet huumeidenvastaisina. Elokuvissa on kuitenkin ongelma: kukaan ei katsoisi niitä jos ne olisivat pelkkää angstia. Niinpä kummassakin elokuvassa on myös ns. hyvää läppää, joka naurattaa ja pilaa vaikutuksen.
Aikanaan luin Nicky Crutzin Juokse poika juokse (kertoo jengijohtajasta Yhdysvalloissa). Siinäkin oli kyse varsin julmista ihmiskohtaloista ja synkistä tulevaisuudennäkymistä, mutta niin vain syntyi tietynlainen ihailu kaverin "rankkuutta" kohtaan, joten vaikeata nähdä, miten haluttu vaikutus saavutettaisiin.
Toisaalta, onko parempi ettei asiasta puhuta? Ehkä sellainen dokumenttifilmi, jossa seurattaisiin näiden "nuorena nukkuneiden" sankarien hautaansaattamista ja heidän omaistensa tuskaa sekä heidän selviämistään jälkeenpäin voisi tehota? Kovillekin pojille äiti on tärkein :).

 

[Stonewall]

Itseäni lähinnä potuttaa nämä nistien tekemien rikosten määrän kasvaminen. Just tuommoisten automurtojen kohteeksi on helppoa joutua. Itselle ei ole vielä näin käynyt, mutta kaveriltani putsasivat koko auton viimeisiä parkkimaksuja tarkoitettuja centtejä myöten.
Päähenkilö oli ilmeisesti päihteiden liikakäyttäjä jo toisessa polvessa. Jotenkin tuntuu siltä, että tavallaan hyvä, ettei homma jatkunut taas seuraavaan sukupolveen. Tätä mieltä olen, vaikka vainajista ei pitäisi pahaa puhuakaan.
En tiedä sitten pitäisikö yhteiskunnan pystyä puuttumaan narkkareihin aikaisemmin. Jos 14:sta vuotiaana aloittaa, niin luulisi että 20 ikävuoteen mennessä joku viranomainenkin voisi jo jotain tehdä vaikka rikoskierteen katkaisemisen nimissä, jos nyt yksittäisen ihmisen riippuvuus ei sympatiaa itsessään herättäisikään.

 

[Jerry100]

Odotin huomattavasti radikaalimpaa touhua, mutta lähinnä tuosta dokumentista minulle jäi mieleen säälittävä rassukka joka ei osaa ryhdistäytyä ja joka ei osaa ottaa elämäänsä omiin käsiin.

 

[jussi_j]

Voi kysyä tosiaan, että olisiko hyvä jos huumeriippuvuus olisi asia jonka yhteiskunta ottaisi hoitaakseen yksilön oikeuksista piittaamatta. Pakkohoitoon vaan sanon minä. Jollekin rehab leirille missä voisi opetella vaikka lukemaan ja opiskelemaan.

 

[ditrim]

Voi kysyä tosiaan, että olisiko hyvä jos huumeriippuvuus olisi asia jonka yhteiskunta ottaisi hoitaakseen yksilön oikeuksista piittaamatta. Pakkohoitoon vaan sanon minä. Jollekin rehab leirille missä voisi opetella vaikka lukemaan ja opiskelemaan.

Tuokin varmasti voittaa tämän nykyisen "leimataan ja syrjäytetään" -hoitometodin.

Hyvä dokkari joka tapauksessa kaikkien katseltavaksi. Joka nurkalla nuo huumeet eivät vielä kuitenkaan ole niin tuttuja. Känniläisdokkarin kaikki ovatkin nähneet jo omassa lähipiirissään.

 

[aceman81]

En tiedä pitkäskö tällasta tekelettä edes tulkita jotenkin valistavana. Joitain asioita ehkä sivuutettu tai leikattu pois, vähän töksähtävästi loppu dokkari sen matkan jälkeen. Omaan makuun ankeutta ja toivottomuutta ihan riittämiin. Meinaan etten millään saa tuosta jotenkin huvikäytön tai kyseisen elämäntyylin puolestapuhujaa. Ainakaan siinä perspektiivissä, että aineiden ulkopuolista elämää tai normaaleja ihmissuhteita ei ole, elämä on päämäärätöntä huuruista sekoilua ja ollaan tekemisissä ei-niin-mukavien setien kanssa. Kyllähän päähenkilö oli liekeissä matkoilla, mutta kalpea kuin haamu, jatkuvasti aineissa tai horroksessa. En tosin enää muista, miten itseäni puolet itseäni nuorempien ihmisten aivot toimivat ja tulkitsevat tällaisia asioita.

Hyvä dokkari joka tapauksessa kaikkien katseltavaksi. Joka nurkalla nuo huumeet eivät vielä kuitenkaan ole niin tuttuja. Känniläisdokkarin kaikki ovatkin nähneet jo omassa lähipiirissään.

Melkeen, muttei ihan, kävi sellanen lievä syyllisyyden tunne filmiä katsellessa. Että on sitä tullut ihan laillisten päihteiden, eli Kuningas Alkomaholin voimalla turrutettua aistit, oltu holtittomassa tilassa ja ihmetelty seuraavana päivänä että mites se filmin loppu menikään. Eikä edes niin kauan aikaa sitten. En tosin tiedä juolahtaako tämä ajatus mieleen seuraavan kerran, kun aikuisten limpparihyllylle eksyn.

 

[mjr]

En sinänsä ymmärrä miksi dokumentin pitäisi olla jonkun asian suhteen valistava, estävä tai kannustava - ainakaan päätarkoituksenaan. Eipä tuosta ainakaan näin perheelliselle aikuiselle löytynyt mitään kannustinta huumeriippuvuuteen, ja tuskinpa nyt kauheasti tyhjäpäiselle teinillekään, mutta voi toki olla ettei se tälle jälkimmäiselle toimi minään suurena huumeiden vastaisena valistuksenakaan. Vaikka säälittäviä, hitaasti raunioituvia tapauksia nuo pojat olivatkin, heikkoja. Voin olla radikaali ainakin JA:n mittakaavassa, mutta saman tien kyllä säätäisin lain, joka dekriminalisoisi kaikkien päihdyttävien aineiden käytön. Ja kohtuullisen pikaisella aikataululla sitten lopettaisin mietojen huumeiden kieltolain. Tämä vähentäisi lieveilmiöitä ja toisi käyttöä enemmän yhteiskunnan kontrolliin (kun selvästikin yhteiskunta ei pysty sitä lopettamaankaan). Jostain syystä tämä mielipide prostituution kohdalla on melkoisen suosittu JA:ssa, mutta ei sitten tässä kontekstissa. Toki voi kuulostaa karulta, mutta nautintoaineiden enemmän tai vähemmän viisas käyttö on paras jättää yksilön omalle vastuulle tai vastuuttomuudelle, oikeusjärjestelmä on väärä instanssi näiden asioiden hoitajaksi.

 

[Spiit]

Olenko tunteeton ja kylmä paska vai muuten vain ainoa, jonka silmissä kyseinen dokkari herättää ainoastaan jäätävän inhoreaktion dokkarin henkilöitä ja muitakin nistejä kohtaan? Helppo tietysti huudella kun omakohtaiset kokemukset aihepiiristä rajoittuvat, luojan kiitos, melko pitkälti siihen mitä tv:stä ja lehdistä näkee ja lukee, mutta pistää kyllä tosissaan vituttamaan, että näihin omat valintansa tehneisiin ja yhteisistä pelisäännöistä viis veisaaviin reppanoihin joudutaan uhraamaan "yhteisiä resursseja" monissa eri muodoissa, kun vastuuta ei kyetä tai haluta ottaa itse yhtään mistään..

Vaikea sanoa, mitä dokkarin tekijä on halunnut tekeleellään ihmisissä herättää, mutta tuskin tuosta kukaan täysillä käyvä ihminen mitään romantisoivaa kuvaa tuontyyppisestä elämästä itselleen rakentaa.

 

[Le Banner]

Olenko tunteeton ja kylmä paska vai muuten vain ainoa, jonka silmissä kyseinen dokkari herättää ainoastaan jäätävän inhoreaktion dokkarin henkilöitä ja muitakin nistejä kohtaan?

Et ole, vaan varmaan monella samat reaktiot ja siihen vielä lisättynä helvetillinen sääli kyseisiä reppanoita kohtaan. Kokonaan en kyseistä tekelettä katsonut, mutta oli se juuri niin ahdistavaa paskaa kuin kuvittelinkin sen olevan.

Yksikin saatanan tummasilmäinen haamu haki apteekista jotain pikkuisia kippoja, ettei päivän paskalasti jäisi unholaan. Lopputuloksen pääosassa olleen jätkän taisteluun toki tiesinkin, mutta jotenkin sitä kuitenkin mietti, että jos pojan elämä muuttuisikin.

 

[Vuokralainen]

Vaikea sanoa, mitä dokkarin tekijä on halunnut tekeleellään ihmisissä herättää, mutta tuskin tuosta kukaan täysillä käyvä ihminen mitään romantisoivaa kuvaa tuontyyppisestä elämästä itselleen rakentaa.

Paha sanoa mitä dokkarin tekijä on halunnut saavuttaa.
Samanlainen nistihän tuo kuvaaja on ollut kuin Janikin. Tuskin siellä etelän kierroksella vain Jani aineita käytti jne.
Dokkari on varmasti aloitettu kuvaamaan varastetulla kameralla ja etelän reissu tehty Janin varastamilla rahoilla.
Tuskin kamalasti mitään on ajatellut, kun on päättänyt alkaa tapahtumia kuvaamaan, muuta kuin pitää itsensä poissa kuvista.

Vähän tietysti moraalisesti arveluttavaa, jos tekee leffalla vielä rahaakin, kun leffan rahoitus on ollut mitä on.

 

[Individual]

Dokkari on varmasti aloitettu kuvaamaan varastetulla kameralla ja etelän reissu tehty Janin varastamilla rahoilla.

Tuskin kamalasti mitään on ajatellut, kun on päättänyt alkaa tapahtumia kuvaamaan, muuta kuin pitää itsensä poissa kuvista.

Kamera on saatu ihan laillisesti lainaksi rovaniemeläiseltä videopajalta, eli ei ole pöllitty. Jostain kuin, että ohjaaja ja siis tämä Janin kaveri kertoi, että hän oli rahat Euroopan reissuun saanut muuten kuin varastamalla ja Western Union on reissun aikana laulanut. En sitten tiedä mikä siinä on koko totuus, jos kerta Roista on suht´ haipaikalla lähdetty. Tuskin tosiaan mitään kässäriä tahi vastaavaa on ollut, kun materiaalia on alettu kuvata, vaan varsinainen leffa on syntynyt ihan täysin leikkauspöydällä. Kyllähän tuossa tietty ihan rakenne on; esittely-ristiriita, tavoite-siihen pyrkiminen-käänne ja loppuratkaisu. :)

 

[Aatos]

Voi kysyä tosiaan, että olisiko hyvä jos huumeriippuvuus olisi asia jonka yhteiskunta ottaisi hoitaakseen yksilön oikeuksista piittaamatta. Pakkohoitoon vaan sanon minä. Jollekin rehab leirille missä voisi opetella vaikka lukemaan ja opiskelemaan.

Muuten hyvä mutta kyseessä kun on tunne-elämän sairaus, ei sitä voi pakolla hoitaa.

Sitäkin on historiassa yritetty.

 

[Creed Bratton]

Itsessä tuo leffa aiheutti enimmäkseen vitutusta. Suurimpana vitutuksen aiheena toki se, että Suomi on hyvinvointivaltio ja sen takia me työssä käyvät saadaan maksaa näiden helvetin narkkien ja juoppojen kamat, viinat, asunnot, oikeuskulut, vankilakulut tms.

Muutenkin oli kyllä niin luuserin oloista jengiä koko leffa täynnä. Etenkin se kaveri, joka kävi niitä neuloja ja kuppeja hakemassa apteekista oli surkeuden huipentuma. Ja puheet singosta sekä Poliisi auton räjäyttämisestä oli varsin koomista, vielä kun ymmärtäisi mitä pahaa Poliisi noille narkeille oli tehnyt.

Voi olla ettei itseltä ymmärrystä löydy sen takia ettei omassa lähipiirissä ole yhtään narkkia tai ns. sossualkoholistia.

Mutta päällimmäisenä jäi vain vitutus. Toki sinällään hienoa, että se kuvaaja on kuvannut ja jonkun kanssa saanut väsättyä tuollaisen leffan kasaan, jos se auttaisi joitakin pysymään poissa noista kuvioista. Vielä jos olisivat leffan loppuun lisänneet tiedon kuinka Janille lopulta kävi, niin viesti saattaisi mennä paremmin perille. No vaikea sanoa kuinka potentiaalisen narkin ajatuksen juoksu toimii.

Kamera on saatu ihan laillisesti lainaksi rovaniemeläiseltä videopajalta, eli ei ole pöllitty. Jostain kuin, että ohjaaja ja siis tämä Janin kaveri kertoi, että hän oli rahat Euroopan reissuun saanut muuten kuin varastamalla ja Western Union on reissun aikana laulanut. En sitten tiedä mikä siinä on koko totuus, jos kerta Roista on suht´ haipaikalla lähdetty.

Itse mietin elokuvan aikana täysin samaa, että mistäköhän se kamera oli pöllitty ja kuinka ne ei pahimmissa huumehöyryissä laittanu sitä rahaksi. Toinen mikä jäi mietityttämään on se, että kuinka tuolle itse kuvaajalle on käynyt? Vetää edelleen Rollossa kamaa vai päässyt kuiville?

 

[JZZ]

Itse mietin elokuvan aikana täysin samaa, että mistäköhän se kamera oli pöllitty ja kuinka ne ei pahimmissa huumehöyryissä laittanu sitä rahaksi. Toinen mikä jäi mietityttämään on se, että kuinka tuolle itse kuvaajalle on käynyt? Vetää edelleen Rollossa kamaa vai päässyt kuiville?

Tässä hiukan Joonas Neuvosen nykytilannetta ja avausta leffan taustoista: Reindeerspotting: Näin kohuttu kotimainen huume-elokuva syntyi – Suomenkuvalehti.fi

Ei dokumentin ole tarkoitus valistaa, glorifioida tai mitenkään muutenkaan painottaa asioita. Dokumentti kertoo totuuden siten kuin se on tapahtunut.

 

[Stonewall]

Kyllähän leffaa katsoessa tulee mieleen, ettei päähenkilön elämästä voi tulla yhtään mitään. Ja samaan päätelmäänhän hän itsekin sitten päätyi vankilakierteen jälkeen. Onhan se sääli, että elämä menee noin hukkaan. Eriasia on olisiko kenelläkään mitään keinoa estää tuommoinen kohtalo. Jos on jättänyt peruskoulua myöten koulut kesken huumeiden takia, niin itsemurha lienee todennäköisin uravaihtoehto, jos joskus on niin kauan selvänä, että tilanteensa tajuaa. Yhteiskunnan kannalta vaan miettii, että mikä olisi vähiten haittaa tuottava mallia suhtautua näihin. Pakkohoitokin tietenkin maksaa, mutta niin nuo sossurahoilla osin kustannetut huumeet ja tietenkin rikoksista tulevat haitat. Puhumattakaan siitä, että poliisi saa tehdä pitkää päivää nistien(kin) takia.

 

[Zorba]

Tässä hiukan Joonas Neuvosen nykytilannetta ja avausta leffan taustoista: Reindeerspotting: Näin kohuttu kotimainen huume-elokuva syntyi – Suomenkuvalehti.fi

Lainaan tuosta artikkelista pätkän.

Erään ajankohtaisohjelman toimittaja oli ollut piinaava.
”Se oli kuin kuulustelu. Lopulta mä sanoin, että vedetään fiksit (ruiskutetaan huumetta suoneen) kameran edessä ja puhutaan sitten kamasta, jos te haluatte puhua vain kamasta. Toimittaja oli että ei ei, mähän saisin heti potkut. Mä koetin sanoa, että tämä ei ole elokuva huumeista, vaan yhdestä huumeongelmaisesta kaverista.”

Tuota lukiessa avautui tämä Hesarin toimittajan parin päivän takainen väite, että Neuvonen olisi asettanut haastatteluille ehtoja, kuten huumeiden yhteiskäyttö toimittajan kanssa. Jotenkin tuntuu, että toimittaja on joko vahingossa tai tahallaan ymmärtänyt tämän asian väärin. Tai voihan olla, että Hesarin haastattelussa Neuvonen on hieman eri tavalla kertonut jutun ja siitä Hesarin toimittaja sitten vähän oikonut mutkia saadakseen otsikoita aikaan.

Päähenkilö Jani ei koskaan esiintynyt toimittajille ensi-illan yhteydessä, ja ohjaaja Joonas Neuvonen tapasi vain muutamia. Se saattoi johtua siitä, että Neuvonen asetti ehtoja toimittajien työlle. Tavatessamme viime maaliskuussa ravintola Roskapankissa ehtoja ei ollut. Tarjosin Neuvoselle viskipaukun ja puhuimme kolme tuntia. Neuvonen puolusti narkomaanien elämäntapaa ja oikeuksia. Sen pöydän aaressä Neuvonen kertoi asettaneensa erään toisen haastattelun ehdoksi huumeiden yhteiskäytön toimittajan kanssa.

 

[JZZ]

Tuota lukiessa avautui tämä Hesarin toimittajan parin päivän takainen väite, että Neuvonen olisi asettanut haastatteluille ehtoja, kuten huumeiden yhteiskäyttö toimittajan kanssa. Jotenkin tuntuu, että toimittaja on joko vahingossa tai tahallaan ymmärtänyt tämän asian väärin.

Melkoinen ymmärrysvirhe tosiaan, tuskin ihan tahattomasti kuitenkaan lehteen päätynyt. Tuossa Suomen Kuvalehden jutussa tosiaan avataan mielestäni hyvin dokumentin moraalisia ongelmia ja muuta taustaa sen takaa, joten suosittelen sitä kyllä kaikille luettavaksi.

 

[Ramchester]

En olisi uskonut, mutta kyllä tämä oikeasti oli aika tunteisiin vetoava elokuva. Yleensä nuo narkkarit eivät ole saaneet sympatiaa osakseen, mutta jotenkin tuo vaan kolahti. Varsinkin se kohta, jossa Jani toteaa, että se subutex olisi pitänyt jättää Pariisissa ostamatta ja käyttää rahat matkustamiseen oli kyllä melko pysäyttävä.