Tuli katseltua sekä itse leffa että se 40 minuutin traileri. Eipä elokuvasta kyllä mitään valistusta saa aikaiseksi. Aikuisen ihmisen käy sääliksi näitä narkkeja katsellessa, mutta tyypit ovat kuitenkin itse koko ajan niin innoissaan hommasta, että saattaa touhu alkaa kiinnostaa kapinaa pursuavia teinejä. Kämpät, joissa jengi touhuaa ovat siistejä ja vaikka välitekstissä mainitaan, että Subun tarjonta romahti jossain vaiheessa, ei mitään tärinöitä näytetty vaan jengi vain istuskeli tyynenä kämpillä ja pohti mitkä lääkkeet ovat parhaita pastilleja. Sormetkin Jani kertoi itse tarjonneensa velkojalle. Se, miten Jani itse suhtautui tulevaan vankila-aikaan, jättää lopun maininnan vankilakierteestäkin aika sisällöttömäksi. Se, että tuomioista löytyi mm. tapon yritys, olisi saattanut pysäyttää enemmän puhumattakaan siitä, miten pojan elo eteni sen jälkeen, kun viimeisen kerran poistui vankilan portista. Tosin sitähän ei leffan valmistuessa vielä tiennyt, vaikka ehkä arvasikin.
Narkkaamisen syynä oli se, että oma kotikaupunki on niin perseestä. Siellä ei ole mitään. Tämä on varmasti tilanne ihan tasan kaikissa pienemmissä kaupungeissa Suomessa ja osalle jengistä varmaan isoissakin. Jos ei kiinnosta urheilu, ei musiikki, ei tietokoneet, koulut tai mikään muu kuin pään sekoittaminen, niin eipä kai sitä missään mitään ole.
Surullinen loppu surulliselle tarinalle, mutta tuskin hirveän yllättävä. Kun elokuva veti suuren yleisön teattereihin ja DVD-myynti kulkee varmasti viime aikojen uutisoinnin myötä melkoista vauhtia, voisi leffan tuotosta osan kanavoida huumeiden vastaiseen tai nuorten mielenterveystyöhön. Piirejä noin läheltä seuranneena esim. ohjaaja Neuvonen varmasti keksii halutessaan pätevimmän tavan auttaa heikoilla olevia.