Missä muuten on
@Radiopää?
Täällähän minä. Päätin nimimerkki
@Äksönn'in kirjoituksesta motivoituneena perata vähän omia kirjoituksiani, mutta sitä ennen lainaan yhtä kirjoitusta, jossa yhdistyy lyhyesti eron entisen ja nykyisen Lukon toimintatavoissa. On liian yksinkertaista verrata kaikkia vuosikymmeniä yhteen, mutta minusta alla oleva kirjoitus sisältää ajatuksen, joka selittää, miksi Lukko ei voittanut mestaruutta tai päässyt edes finaaliin, vaikka taloudelliset resurssit olivat olemassa.
Niin, ensin pitää tosiaan päästä sinne kuuden joukkoon ennen kuin voi haaveilla vielä korkeammista sijoituksista. Ei se tavoite kuuden joukkoon pääsemisestä sitä pois sulje, etteikö organisaatiossa olisi halua päästä ihan sinne ykköseksi asti. Pitkäjänteinen tekeminen näkyy tavoitteissa: Ollaan ymmärretty lähtökohdat ja se, mitä huipulle pääseminen vaatii, eikä sinne oikein ole oikoteitä.
Muistaakseni ennen vanhaan julistettiin sitä mestaruustavoitetta innokkaammin. Eipä se meitä sen lähemmäksi mestaruutta vienyt, sanoisin jopa että kauemmaksi kun haluttiin voittaa nyt ja heti. Hiljaa hyvä tulee, prosessi on lähtenyt mukavasti liikkeelle ja voi hyvin.
Ja sitten omiin tuotoksiini. Laitan nämä
@Äksönn'in kirjoituksen perään, mutta lainaukset ovat useammasta ketjusta napattuja.
Lukon strategia on tehdä edustusjoukkueesta sellainen, joka pystyy ensin olemaan kuuden sakissa joka vuosi. Sitä kautta avautuu mahdollisuus taistella mestaruudesta. Se, miksi Kärpät pärjää juuri nyt, kumpuaa siitä työstä, jota Oulussa on tehty yli 20 vuotta. Sanottiinko Oulussa 90-luvun lopulla, että tavoite on voittaa mestaruus? En muista, mutta ei 2004 ja siitä eteenpäin tullut menestyminen ole ollut silloisille tekijöille yllätys.
Vaikka Kärpissä prosessi lähti liikkelle ennen liiganousua ja Lukossa oikeastaan vasta Virran palkkaamisen jälkeen, yhdistää molempia yksi asia. Molemmat tulivat päävalmentajan neljännen kauden päätteeksi.
Kärppien menestys nojaa vahvasti siihen, että työssä yhdistyy oma erinomainen juniorityö ja ammattimainen joukkueen kokoaminen hyvien hankintojen kautta. Raumalla on osattu tehdä jälkimmäistä ihan hyvin, mutta ensiksi mainittu on ollut surkealla tasolla. Tämän aukon täyttäminen vie aikaa. Jos Lukko ilmoittaisi ääneen tavoitteeksi voittaa mestaruus viidessä vuodessa, se asettaisi paineita, joista seuraisi huonoja ratkaisuja.
Mestaruudesta realistisesti tavoittelijoilla on pitkä etumatka Lukkoon, ja Sahlstedtin tehtävä on kuroa tuota etumatkaa kiinni. Sahlstedt on itse sanonut, että aikoo olla Lukossa vähintään viisi vuotta. Se tarkoittaa, että viimeistään tuolloin seuran juniorityö on sillä tasolla, ettei menestyminen ole siitä kiinni. Jos nyt sanottaisiin ääneen, että tavoite on voittaa mestaruus viimeistään 2–5 kuluttua, se kertoisi strategian taas muuttuneen.
Lukossa tosiaan lopetettiin mestaruudesta puhuminen, vaan alettiin tehdä töitä sen eteen. Minä en ainakaan halua kuulla kertaakaan sanaa mestaruustavoite niin kauan kuin Sahlstedt on Lukon urheilujohtaja.
Luulin kaikkien tiedostavan sen asian, että Rauman Lukon johto palkkasi ensin päävalmentajan, ja vasta sen jälkeen urheilujohtajan. Kalle Sahlstedt on tehnyt muutoksia niillä osa-alueilla, joihin hän on nähnyt sen olevan kaikkein tärkeintä ja oleellisinta. Nyt ajetaan nuoria sisään ja Virran jälkeen edustusjoukkueen valmentajaksi hankitaan joku, joka sopii samaan linjaan kuin nykyiset nuorisojoukkueiden valmentajat. Haluan nähdä sen urheilujohtajan, joka ensi töikseen siirtää sivuun edustusjoukkueen päävalmentajan hankkimalla tilalle yhden kallispalkkaisen lisää yhtiön palkkakuluja syömään.
Lukossa on nyt välikausi, koska uuden strategian mukaan muutos on alkanut juuritasolta. Välikaudella en tarkoita, etteikö tällä kaudella olisi mahdollisuuksia voittaa jotain, mutta tällä hetkellä edustusjoukkueen urheilullinen menestys ja muuta urheilullista puolta ei voida rakentaa samaan aikaan, koska epäammattimainen johto on tehnyt asioita väärässä järjestyksessä. Tämä kuvio on selvillä yli vuoden, joten miksi ihmeessä nyt tällainen valitus.
Kulttuuri ei muutu hetkessä, ei edes vuodessa. Kärpissä tuo muutos alkoi jo vuosia ennen liiganousua, ja ehkä siksi ei ollut yllättävää, että mestaruus tuli uuden liigataipaleen neljännellä kaudella. Jos Lukossa kulttuuri on todella muuttunut, ei pidä kiinnittää niin valtavasti huomiota tämänhetkiseen sarjatilanteeseen. Jos Virran pelitapa ei ole oikea, hänen sopimustaan ei enää jatketa. Jos pelitapa on oikea, tehdään muutoksia muualla, mutta ne vievät aikaa. Sahlstedt on sanonut, että haluaa olla tehtävässään vähintään viisi vuotta, joten on epäreilua arvioida tilannetta muutaman kuukauden jälkeen.
Kun Jari Laiho astui sivuun hallituksen puheenjohtajan paikalta ja uusi pj Ari Salmi halusi Lukolle urheilujohtajaksi Kalle Sahlstedtin, en alkanut vaatia suuria. Siihen asti olin kritisoinut Lukon johtoa, mutta tämän muutoksen jälkeen kritisoin vain vanhoja johtajia ja niitä, jotka kärsimättöminä syyttivät päävalmentajaa jokaisen tappion jälkeen.
Olin edellä sitä mieltä, että on liian aikaista arvioida Lukon toimintaa muutaman kuukauden jälkeen, mutta en olisi ikimaailmassa uskonut, että vain 2,5 vuotta tästä ja Lukko on sekä hallitseva runkosarjan voittaja että suomenmestari. Tähän päälle vielä nuorten mestaruus. Käsittämätöntä.
Rajalan ketjussa sain moitteita siitä, miten jaksan kritisoida toimitusjohtajaa. Nostan itseäni kuitenkin sen verran jalustalle, että olin yksi harvoja, jotka puuttuivat, kun täällä alkoi puukot lennellä kohti Virtaa ja vika pelissä ja huonossa sarjasijoituksessa oli taas kerran vain päävalmentajan. Siinäkin vaiheessa, kun Sahlstedtin työ oli vasta alussa.
Olen vain totaalisen kyllästynyt siihen, että aina haukutaan valmentajaa, kun sarjasijoitus on huono. Sen täytyy kertoa jostain isommasta, että valmentajien vaihtumisesta huolimatta Lukko ollut finaaleissa viimeksi 30 vuotta sitten. Tämänhetkinen sarjasijoitus ja Pekka VIrran pelitapa ovat yhdentekeviä asioita, jos seurassa on nyt meneillään muutos, joka johtaa finaalipaikkaan.
Ja näinhän se näytti olevan. Johtoon tuli jääkiekosta ymmärtäviä ihmisiä, päävalmentaja sai kunnon esimiehen ja rauhan tekemälleen työlleen. Kyseessä on kuitenkin sama mies, jota ensin moitittiin, jopa syytettiin, ja nyt ollaan suunnittelemassa patsasta. En minä sitä sano, että Juha Vuori olisi pystynyt samaan. Tuskin olisi. Mutta eiköhän Lukon kannattajissa ole nyt iso joukko niitä, jotka ymmärtävät, ettei ottelun lopputulos tai runkosarjasijoitus ole yhtä kuin päävalmentajan ammattitaito.
Sahlstedt sanoi alkajaisiksi, että haluaa Lukon pelaavan Pekka Virran jääkiekkoa. Olin jossain vaiheessa epäileväinen, tarkoittaako Pekka Virran jääkiekko kyseisenlaista jääkiekkoa, mutta joukkuetta johtaa kuitenkin joku toinen. Turhaa epäilin.
Nyt Lukkoa rakennetaan sellaiseksi, että pudotuspeleissä pärjääminen ei ole sattumaa.
Kun muut seurat alkoivat kerätä riveihinsä NHL-taukolaisia, Lukko ajatteli pidemälle. Tämän kauden pudotuspelit olivat osoitus, että pitkälle menevät ne, joilla on "pelikirjan" lisäksi myös joukkuehenki tapissa. Kun joku muu seura laittoi rahojaan nimimiehiin, Lukko hankki puolustukseen Grégoiren ja jonkun Piipposen, joiden tarkoitus ei ollut säväyttää, vaan mahdollistaa, ettei pudotuspeleissä pärjääminen jää sattumaksi.
Sahlstedtin ammattitaito näkyy siinäkin, ettei selitellä jostain mestaruustavoitteista, vaan puhutaan pitkän tähtäimen prosessista, jossa mestaruus on osa kuviota, ei koko kuvio.
En yhtään ihmettele, vaikka Sahlstedt itsekin ihmettelisi, miten pian jättipotti oikein tuli. Ei anneta sen kuitenkaan häikäistä liikaa, sillä tästä lähtien kaikkea mitataan vain ja ainoastaan Sahlstedtin osaamisella. Paljon on puhuttu neljän vuoden projektin päättymisestä mestaruuteen, mutta se on vain osa totuus. Iso osa totuutta on myös se, että se on vasta alku.
Sahlstedtilla voidaan saada nuoria, joiden tavoitteena on vakiinnuttaa paikka liigatasolla, mutta siitä huolimatta on mentaalisesti eri asia tehdä sopimus Rauman Lukon kuin Oulun Kärppien kanssa.
Sahlstedt ehti muuttaa tämän jo ennen kuin Lukko oli voittanut runkosarjan saati mestaruuden. Lukosta on tullut hämmentävän nopeasti paikka, jossa Rauma-lisä tarkoittaa nykyään sitä, pelaaja on valmis tulemaan seuraan pienemmällä palkalla, koska saa vastineeksi jotain sellaista, mitä esimerkiksi Oulun Kärpillä välttämättä ole tarjota. Unohtakaa siis jo viimein puheet siitä, ettei Raumalla ole tarpeeksi tarjottavaa nuorelle pelaajalle.
Ainoa epäilykseni oli Sahlstedtin kyky rakentaa menestyvä jääkiekkojoukkue, mutta sitä on turha analysoida, koska eihän sitä yksin tehnyt. Kaiken ylistyksen keskellä on siis syytä muistaa myös Josef Boumediennen rooli, joka oli sekin kullan arvoinen.
Ostolinja on kokeiltu. "Omat pojat" on kokeiltu. Nyt on aika yhdistää nämä kaksi asiaa, ja se valitettavasti vie aikaa. Takuuvarmin keino kokea elämässään Lukon mestaruus on elää terveellisesti, eikä vaatia seurajohtoa tekemään taas jotain typerää.
Ei se nyt niin kauan vienyt, mutta pyrkikää siitä huolimatta elämään terveellisesti myös jatkossa.