Kyllä, jos pelaamalla ei ala sujumaan niin ajatuksien pois saanti jollain tapaa voi aukaista ketsuppi pullon tyyliin heti.
Minkä takia junnuja ei ole osin arjessa mukana? Ei joka treenissä pelitapaa hierota.
Se että jos ammattilainen ei ymmärrä että omataso ei tällä hetkellä ole riittävä ja sen takia on pelistä pois niin, onko ammattilainen? Lukon sopimuspelaaja, joka pelaa muualla on aina mahdollisuudessa tulla mukaan joukkueeseen. Jos ei, niin minkä ihmeen takia sopimuksia pidetään yllä? Tottakai loukkaantumiset, mutta myös pelilliset syyt on tässä takana.
No, jos tarkoitus on vain saada ajatukset hetkeksi pois jääkiekosta, niin siihen onneksi löytyy fiksumpiakin keinoja. Menee vaikka hetkeksi ihailemaan ravihevosia.
Pointti oli nyt siinä, että motivoidaanko yksilöä ja yhteisöä nykypäivänä enää pelolla, uhalla tai rankaisemalla, niin olen vahvasti sitä mieltä että ei. Meitä keski-ikäisiä on siihen vielä kasvatettu, mutta näitä nuorempia ei todellakaan. Ja kyllä, kotikasvatuksessa on vielä eroja, mutta oikeastaan kaikki muu yhteisöllinen toiminta on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana ihan älyttömästi.
Junnuja ei varmastikaan ole siksi arjessa mukana, koska heilläkin pitää olla oma arki ja sitä kautta omat tavoitteensa, suunnitelmansa, peli aikataulunsa vieraspelimatkoineen, lepoineen jne. Käsittääkseni he ovat ensisijaisesti U20 joukkuetta varten ja toissijaisesti sitten esim. liigajoukkuetta varten.
Ja jo ihan määrällisestikkin tulee rajoja vastaan. Ei palvele ketään, jos liigajoukkueen harjoituksissa viilettää vaikkapa 6-7 kentällistä pelaajia. Ja osa heistä tod. näk. harjoittelisi jotain sellaista, jota eivät välttämättä koskaan tulisi pelissä toteuttamaan. Keskittyköön siis omiin juttuihinsa ja jos sieltä oikeasti nousee joku junnu sille tasolle, niin taatusti paikka liigarinkiin löytyy. Edelleen muistuttaisin, että ihan jokainen Rauman Lukon U20 kärkijunnu ei ole tai tule koskaan olemaan liigapelaaja. Niin valtavan iso ero sarjojen välillä on.
Loppua en ihan täysin ymmärtänyt, mutta eiköhän me ihan jokainen joskus niin ajatella tai tunneta, että "tänään ei kyllä töistä tullut yhtään mitään". Mutta, ei me sen takia töistä kylläkään pois jäädä, tai ei ainakaan pitäisi jäädä. Tällöin sitten korostuu se johtaminen, miten työnantaja pystyy tukemaan, jotta seuraavana työpäivänä taas homma rokkaa. Tätä se Morandkin nyt tarvitsee, eikä mitään poppareita.