"Julkisuudessa on puhuttu tähtien katoamisesta ja sarjan tylsistymisestä. Rauli Uraman Tappara on osoitus siitä, että uusia tähtiä nousee ja että sarjan tylsistyminen ei ole kiinni tähtipelaajista vaan siitä miten joukkueet pelaavat. Iloista, taitavaa ja hyökkäysvoittoista peliä pelaava Tappara on parasta mainosta SM-liigalle vuosikausiin."
"Toinen lähes huutomerkin ansainnut yllättäjä on Tappara ja joukkueen valmentaja Rauli Urama. Tamperelaiset pelaavat hyvin liikkuvaa, iloista ja nautittavaa jääkiekkoa. Tapparan pelaamista on miellyttävä katsoa ja on hienoa nähdä, että SM-liigassa pärjää pelaamalla tuollaista kiekkoa. Kiitokset myös värikkäiden ja persoonallisten pelimiesten suuntaan kuten Teemu Laine, Petri Kontiola ja Stefan Öhman."
Ensimmäinen lainaus on J.Hiitelän kolumnista "Tapparan uusi ilme", jälkimmäinen M.Liljaniemen kolumnista "Kehuja kaikille".
En muista, koska viimeksi Tapparasta olisi kirjoitettu tuohon tyyliin. Varsinkaan, kun kyseessä eivät ole edes Tapparan omat kirjoittajat. Ei käy kieltäminen, etteikö tuollaisten juttujen lukeminen tekisi hyvää.
Pelaajistossa ei ole tapahtunut suuria mullistuksia viime kauteen verrattuna. Suurin syy muutokseen seisoo penkin takana. Rauli Urama on osannut muokata Tapparan pelitapaa näyttävämpään suuntaan pistämättä kaikkea uusiksi.
Puheet Tapparan iloisesta ilmeestä eivät ole tuulesta temmattuja. Rautakorven aikana Tappara oli tehokas, mutta konemainen. Konemaisuus väheni viime kaudella, mutta silti osasta pelaajista näkyi, että peli ei maistunut parhaalla tavalla. Tällä kaudella joka pelaajalla tuntuu olevan enemmän itseluottamasta kuin aiemmin. Vastustajaa uskalletaan haastaa ja epäonnistumiset eivät aiheuta penkkikomennusta. Uudella tuomarilinjalla on toki vaikutusta kiekollisemman pelin suuntaan, mutta ei kannata väheksyä Uraman vaikutusta.
Tappara on liigan tehokkain kotijoukkue yli viiden maalin keskiarvollaan. Kaiken lisäksi Tappara on esittänyt kotiyleisölleen vieläpä harvinaisen komeita maaleja. Väkisin sisään hakatut reboundit tai perseellä ohjatut maalit ovat olleet vähemmistössä. Tapparassa on taitoa luoda maalipaikkoja muutenkin kuin toimittamalla kiekkoa maalille. Taitosentterit pitävät huolta myös komeista harhautuksista. Taklauspeli saisi olla hiukan aktiivisempaa, mutta ehkä kaikkea ei voi saada. Nykyinen taitokiekko kelpaa. Ja onhan siellä Henryn nyrkit, jotka tuovat aina silloin tällöin oman mausteensa kiekkoiltoihin.
Tappara ei ole edelleenkään mestarisuosikki, mutta satunnainen katsoja arvostaa enemmän kunnon viihdettä tässä ja nyt kuin sitä mahdollisuutta, että puolen vuoden päästä joukkue saattaa olla mitaleilla. Eikä menestys ole nytkään poissuljettua.
