Ellen nyt väärin muista, niin Madridin, Lontoon ja Pariisin jälkeen jokainen radikaali-islamiin viittaava terroriteko on ollut Euroopassa yksinäisten susien tekemä. Samaan aikaan on kuitenkin paljastettu useita usean henkilön ryhmittymiä, jotka ovat suunnitelleet iskuja koordinoidummin, viimeksi Saksassa. Tuskin näiden henkilöiden käsissä kuitenkaan olisivat lentokoneet tippuneet, tai pommit räjähdelleet metrotunneleissa, vaan keinovalikoima olisi ollut samaa kokinveitsi/ rekka-auto-osastoa. Kyllä minuakin kiinnostaa mitä näiden yksinäisten susien taustalla on. Mistä tulee innoitus tällaisiin tekoihin ja miten niitä voisi jatkossa estää. Ja mikä kollektiivinen mielenhäiriö on kyseessä silloin, kun samassa harrastuspiirissä onkin useampi henkilö. Samoin kiinnostaa se, että miten nämä tekijät yksin, tai ryhmässä altistuvat tuolle mainitsemallesi aivopesulle ja olisiko siihen jotain keinoja puuttua. Jos tarkastelee lopputulemaa, niin ei varmasti erottuisikaan yhdestäkään massamurhaajasta, mutta mitkä ovat ne vaikuttimet. Sarjamurhaajista "Son of Sam" tappoi nuoria autoon ampumalla, koska Saatana puhui hänelle naapurin koiran kautta, pastori Jim Jones sai karismallaan liki 1000 ihmistä tappamaan itsensä ja jollekin saarnataan pyhää sotaa "herranhuoneessa"..
Mutta en siis ihmettele jos joku, tai jotkut tuon Turun keissinkin haluavat liittää osaksi laajempaa ilmiötä.
Se että tekijä itse liittää itsensä ja tekonsa osaksi terroriverkostoa, ei vielä kerro aukottomasti, onko näin todellisuudessa. Terrorismi ja erilaiset ääriajattelun muodot keräävät epävarmoja, katkeria ja mieleltään järkkyneitä ihmisiä ympärilleen. Tämä on tietysti näiden järjestöjenkin edun mukaista.
Tässä Turun iskussa on kuitenkin minun ymmärtääkseni jonkin verran epäselvää, mitkä olivat tekijän yhteydet terroristiorganisaatioihin. Oliko hän verkostoitunut, saanut ohjeita ja apua ylemmiltä tasoilta? On näyttänyt vahvasti siltä, että teko ei ollut kovinkaan koordinoitu: tekijä taisteli vielä viime hetkillä tunnontuskiaan vastaan ja yritti perustella itselleen tekoa. Hän ei myöskään tappanut itseään, mikä kielii siitä, ettei hän ollut aivan varma asiastaan.
Ei minulla ole tietoa siitä, että tämän tapaukselta tiimoilta olisi havaittavissa myös joiltakin tahoilta tarkoituksellista rasismin lietsomista sekä maahanmuuttokriittisen agendan ajamista teon varjolla.
Kukaan ei varmastikaan toivo Suomessa tapahtuvaksi tällaista iskua, mutta kun se tapahtuu, siitä tulee kätevä vakioperustelu monille asioille, kuten maahanmuuton haittavaikutuksille, turvallisuuden vähenemiselle ja väkivallan lisääntymiselle.
Tämä turvattomuus-diskurssi oli voimakkaasti läsnä tiedustelulakikeskustelussa ja on ihan arkipäivää nettikeskusteluissa. Suuret massat hahmottavat maailmaa tarinoiden ja mielikuvien perusteella, joten tällaisen yksittäisen tapahtuman merkitys nousee aivan ratkaisevaksi. Näitä iskujahan olisi voinut tapahtua useampia - tai olla tapahtumatta lainkaan. Ilmiö on samaa sukua Halla-ahon saamalle tuomiolle, josta tuli standardiperustelu sille, että on legitiimiä väittää häntä rasistiksi.
Sen sijaan minulla on näkemys, että tämän terroristin suorittamat terroristiset murhat ja oma ilmoituksensa oikeudenkäynnissä halustaan katkaista kauloja sekä tutkimuksessa esille tulleet manifesti ja terroristin halu toimia Isisin sotilaana, ovat saattaneet lisätä maahanmuuttokriittisyyttä. Päinvastoin kuin Rasmuksessa, näen pahana terroristin teot, en terroristin kuvaamisen. Ilman niitä tekoja useampi ihminen olisi vielä elossa.
Minusta on todella outoa, ettei Rasmuksessa olla huolissaan uhreista ja heidän läheisistään tai Suomen turvallisuudesta jatkossa, mutta ollaan huolissaan siitä, että on olemassa salaliitto, jossa terrorista kuvataan hymyilevänä ja salaliiton tarkoitus on lisätä ulkomaalaisvastaisuutta. Sanoisin jopa, että Rasmuksessa kyse on jo sairaalloisesta monikultista.
Aika kummallinen väite, etteikö rasmuslaisia kiinnostaisi uhrien kohtalo. Onko sinun ajattelussasi olemassa jonkinlaine rajoitus asioille, joista ihminen voi olla huolestunut?
Tuon Rasmus-ryhmän ominaisuus on minun ymmärtääkseni suhtautua kriittisesti maahanmuuttokriittiseen diskurssiin ja sen seurauksiin. Täten on aika ilmeistä, että sisältö kohdistuu merkittävältä osin näiden ongelmakohtien ja huolien ympärille.
Se, että tuolla kannetaan huolta siitä, miten asia kehystetään ja mitkä muodostuneen julkisuuskuvan seuraukset ovat, on ihan relevantti näkökulma. Toki keskustelu pyörii aika korkeissa sfääreissä, kun medialle niputetaan jokin yhteinen agenda.
Minusta tässä on kyse myös siitä, miten media yleisesti ottaen suhtautuu näihin massamurhaajiin. Keskustelua käytiin jo Jokelan-iskun kohdalla aika runsaasti, ja tuolloin oli laaja huoli siitä, antaako media liikaa huomiota tekijälle. Auvistahan analysoitiin lehdissä kuin jotain rokkistaraa.