Itse olisin eilen ahokkaana antanut Rasmukselle enemmänkin peliaikaa, varsinkin kun luovuus tuntui puuttuvan Suomen hyökkäyspelistä miltei kokonaan. Kupari kirmasi kaukalossa kuin kevätvarsa kun peliaikaa sai. Jatkoerässäkin olisin heittänyt Rasmusta laatikkoon - jos ei muuta, niin ainakin herättelmään tsekkejä. Suomi melkein nukutti tsekit pystyyn nukuttavalla pelaamisella. Jos olisi ollut myöhäisempi peli, itsekin olisin varmaan nukahtanut.
Näin itsekin asian näin ja ihmettelin taas kerran valmennuksen jäyhyyttä ja riskinoton valmiuden puuttumista.
Ahokas osoitti tämän liiankin hyvin myös rankkareiden vetävien valinnoissa, joihin valikoi ns. nimimiehiä sen sijaan, että kuka olisi ollut juuri sillä hetkellä se kuumin ja potentiaalisesti vaarallisin, ennakkoluulottomin ja nälkäisin vetäjä, joka todennäköisesti olisi vielä saanut sen kiekon pussiin. Luukkonenhan antoi kaikki mahdollisuudet meille voittaa se rankkukisa.
Ja näin monesti käy, kun niitä riskejä ei uskalleta ottaa kovassa paikassa. Ymmärrän toki, että Ahokkaan pää olisi laitettu välittömästi pölkylle, jos hän olisi laittanut Kuparin vetämään vaikkapa Tolvasen sijaan, jos KUpari olisi epäonnistunut. Mutta kun Tolvasen kuti ei lähtenyt missään vaiheessa koko kisojen aikana, niin kyllä siinä vaiheessa olisi pitänyt herätellä ihan koko joukkuetta ja sivuuttaa Tolvanen noissa rankuissa. Ja toki kaikki muutkin ne vetäjät, joilla kädet tärisivät siihen malliin, etteivät meinanneet uskaltaa edes lähteä luistelemaan Tsekin maalia kohti.
Ehkä paskimmat rankut mitä olen koskaan nähnyt n. 35 vuoden aikana mitä olen jääkiekkoa aktiivisesti seurannut. Eli ei Kupari varmasti olisi noita huonommin ainakaan suoriutunut. Peliesitykset kentällä etenkin puhuivat sen puolesta, että uskallusta ja yllätyksellisyyttä Kuparilta löytyi noissa kisoissa. Parhaassa tapauksessa Kupari olisi jäänyt historian kirjoihin Suomen pelastajana, jos vaan kaavoihinsa kangistunut Ihokas olisi uskaltanut pelata sitä tuplaa tai kuittia silloin.
Monet aiemmat Leijonien valmentajat ovat uskaltaneet valita reippaasti ne sillä hetkellä kuumimmat pelaajat rankkuja vetämään, vaikka alkuun valinnta ovat ehkä sillä hetkellä hätkähdyttäneetkin. Mutta tulokset puhuvat puolestaan ja monesti juuri tästä syystä ollaan selvitty pälkähästä. Aravirta on mielestäni hyvä esimerkki tällaisesta ennakkoluulottomuudesta.