Hermostuneen avausottelun jälkeen tänään sitten vuorossa Albania. Paperilla edellistä helpompi peli, mutta Albania pelasi kaikesta päätellen varsin hyvin Sveitsiä vastaan (jäi peli näkemättä), ja varmasti laittaa tänäänkin kaiken peliin.
Avausottelussa näki kyllä, mikä on ideana siinä, että kisoissa on Giroud eikä esim. Lacazette. Pieniä nopeita miehiä on jo tarpeeksi, ja Ranska ei ole Espanja, eikä niin ollen voi pelata kahdeksalla kääpiökokoisella keskikenttämiehellä kahden topparin edessä ja hieroa palloa maaliin (toki Espanjakin taisi tarvita yhden isomman miehen kärkeen voittaakseen). Giroud tuo sen vaihtoehdon näitä puolustussummpuja vastaan, että voidaan keskittää laidalta. Tämä tuo myös tilaa, koska vastustajan on varauduttava siihen vaihtoehtoon. Giroud voi myös pystypalloissa jatkaa eteenpäin esim. Griezmannille, mikä on kuitenkin vaikeampi pelata pois kuin suora pystysyöttö.
Ihan täysin tämä ei Romaniaa vastaan toki toiminut. Uskon, että Romania yllätti varsin korkealla linjallaan ja aktiivisella prässillä. He myös ottivat Pogban todella hyvin kahdella pelaajalla pois, ja tämä turhautui. Griezmannille ei toisaalta pystytty pelaamaan palloja juuri lainkaan (toki silloin kun pystyttiin, niin vaarallisia paikkoja syntyi). Nähdäkseni tämä oli nimenomaan Romanian hyvyyttä, ei niinkään Ranskan huonoutta. Onneksi Payet käytti sen tilan, joka syntyi, kun muita otettiin tarkemmin. Oikea lopputulos olisi varmaan ollut 1-0, mutta sitten Evran aivopieru ja Payetin unelmaveto nollasivat toisensa.
Griezmannin ja Pogban vaihdoista on kohistu maltillisesti. Nähdäkseni nämä olivat perustellut vaihdot, kumpikaan ei oikein saanut mitään aikaiseksi, ja jotain muutosta tarvittiin. Silti Deschamps näytti, että joukkueen menestys menee näissä kisoissa yksilöiden egojen edelle. Ei niin, että olisin kuullut kummankaan kritisoivan vaihtoa.
Nostaisin vielä avauspelistä esiin N'Golo Kantén, joka oli juuri niin hyvä kuin Leicesterissäkin.
Avausottelussa näki kyllä, mikä on ideana siinä, että kisoissa on Giroud eikä esim. Lacazette. Pieniä nopeita miehiä on jo tarpeeksi, ja Ranska ei ole Espanja, eikä niin ollen voi pelata kahdeksalla kääpiökokoisella keskikenttämiehellä kahden topparin edessä ja hieroa palloa maaliin (toki Espanjakin taisi tarvita yhden isomman miehen kärkeen voittaakseen). Giroud tuo sen vaihtoehdon näitä puolustussummpuja vastaan, että voidaan keskittää laidalta. Tämä tuo myös tilaa, koska vastustajan on varauduttava siihen vaihtoehtoon. Giroud voi myös pystypalloissa jatkaa eteenpäin esim. Griezmannille, mikä on kuitenkin vaikeampi pelata pois kuin suora pystysyöttö.
Ihan täysin tämä ei Romaniaa vastaan toki toiminut. Uskon, että Romania yllätti varsin korkealla linjallaan ja aktiivisella prässillä. He myös ottivat Pogban todella hyvin kahdella pelaajalla pois, ja tämä turhautui. Griezmannille ei toisaalta pystytty pelaamaan palloja juuri lainkaan (toki silloin kun pystyttiin, niin vaarallisia paikkoja syntyi). Nähdäkseni tämä oli nimenomaan Romanian hyvyyttä, ei niinkään Ranskan huonoutta. Onneksi Payet käytti sen tilan, joka syntyi, kun muita otettiin tarkemmin. Oikea lopputulos olisi varmaan ollut 1-0, mutta sitten Evran aivopieru ja Payetin unelmaveto nollasivat toisensa.
Griezmannin ja Pogban vaihdoista on kohistu maltillisesti. Nähdäkseni nämä olivat perustellut vaihdot, kumpikaan ei oikein saanut mitään aikaiseksi, ja jotain muutosta tarvittiin. Silti Deschamps näytti, että joukkueen menestys menee näissä kisoissa yksilöiden egojen edelle. Ei niin, että olisin kuullut kummankaan kritisoivan vaihtoa.
Nostaisin vielä avauspelistä esiin N'Golo Kantén, joka oli juuri niin hyvä kuin Leicesterissäkin.