Musiikki vähän keskinkertaisen yläpuolella...
Minun mielestäni Rammstein on nimenomaan upeaa - ja vieläkin valitettavan usein monen kohdalla väärinymmärrettyä - musiikkia; viimeksi tänään luin Facebookista ilmeisen tosissaan kirjoitetun, kirosanojen säestämän avautumisen "natsiörisijöistä" ja "Lapinpolttajista" Tampereella.
Tuollainen huutelu on erityisen surullista siksi, että Rammsteinin kappaleista niin moni on kauniisti sävelletty ja harvinaisen hienosti ajatuksella ja sydämellä sanoitettu: esimerkiksi Seemann, Ohne Dich, Nebel, Stirb nicht vor mich ja Fhrühling in Paris. Kaikissa em. kappaleissa käytetään poikkeuksellisen runollisia, koskettavia ja vaikuttavia kielikuvia, ja jokainen niistä muistuttaa tunnelmaltaan syksystä: niissä yhdistyvät luopumisen kipu, kaiho, kaipaus, lämpö - ja ennen kaikkea toivo.
Loistavan Duo Jatekokin valinta käynnissä olevan kiertueen lämppäriksi, sekä parin vuoden takainen Klavier-erikoisjulkaisu, ovat mielestäni erityisen mahtavia juttuja, koska näin Rammsteinin aidosti kaunis musiikki saa toivottavasti arvostusta osakseen.