Rainbow'n biisejä

[oiler99]

Lämppäristä mitään tietoa ensi viikon perjantaiksi? Onko tarjolla perinnejytää vai jotain tusinaan kolmetoista mahtuvaa nykyrockia, jota varten ei paikalle viitsi vaivautua?

Ei taida olla lämppäriä, kun ei ole sellaisesta ilmoitettu mitään.

 

[heavy]

Ei taida olla lämppäriä, kun ei ole sellaisesta ilmoitettu mitään.

On ilmoitettu että lämppäri on... mitään tietoa mikä se on, ei ole vielä näkynyt.

 

[Jokeriarska]

Innollahan tuota odottaa, vaikka settilistoissa on kyllä vähän turhankin paljon Purplea, lähes puolet. Pari olisi ok. Tietysti herralla itsellään on oikeus tekemiään kappaleita soittaa, mutta onhan tuolta esim. joku Perfect Strangers aika ponneton veto verrattuna Purplen nykykokoonpanoon. Pääpaino kolmelle ensimmäiselle albumille. Eiköhän tuolla silti viihdy.

 

[adolf]

Mitähän ihmeen aikaa se nyt sitten on kun itse maestro astelee orkestereineen lavalle?

 

[heavy]

Mitähän ihmeen aikaa se nyt sitten on kun itse maestro astelee orkestereineen lavalle?

Ticketmaster ilmoittaa näin:

Ovet klo 18.30
Lämppäri klo 20.00
Rainbow klo 21.30

Kannattaa varmaan keikkapäivänä vielä tarkistaa nuo ..

 

[adolf]

Ticketmaster ilmoittaa näin:



Kannattaa varmaan keikkapäivänä vielä tarkistaa nuo ..

Yeah, thanks

 

[heavy]

Tuli ainakin mulle viestiä että Ritchie haluaa soitaa pitkän keikan, joten Rainbow aloittaa jo 21.00. Lämppärinä National Nightmare, joka ainakin omalla kohdalla herätti mielenkiintoa kun Spotifystä osui kuunteluun taannoin. Toki lämppärillä on aina paskat soundit ja pimeä lava, joten voi olla että venaan pubissa tuon aikaa.

 

[Saxon-747]

Tuli ainakin mulle viestiä että Ritchie haluaa soitaa pitkän keikan, joten Rainbow aloittaa jo 21.00. Lämppärinä National Nightmare, joka ainakin omalla kohdalla herätti mielenkiintoa kun Spotifystä osui kuunteluun taannoin. Toki lämppärillä on aina paskat soundit ja pimeä lava, joten voi olla että venaan pubissa tuon aikaa.

Nyt kyllä harmittaa hiukan enemmän. Ritchie on niitä harvoja jotka on keikalla näkemättä ja vieläpä olisi ollut tarjolla pitkää settiä.

 

[Jokeriarska]

Onneksi alustavasti suunnitelmissa ollut Turner laulajana ei toteutunut. Hyvä laulaja kyllä, mutta todennäköisesti jäisi keikalla kuulematta Stargazer ja monta muuta Dion aikaista kappaletta ihan vain siksi, kun Turner ei niitä pysty laulamaan, ainakaan uskottavasti. Hänen aikansa Rainbow on luokiteltavissa johonkin poppiheviin (jossa oli myös hetkensä), toki se ei hänen vikansa ollut. Vielä Bonnetin aikana oli rippeitä alkuajoistakin (Eyes of the World, Lost In Hollywood). Ronnie Romero vaikuttaa erinomaiselta valinnalta laulajaksi, mutta eipä Rikulle ole juuri koskaan huonot kelvanneetkaan. No, paremman rumpalin olisin kyllä ottanut kiertueelle. Onko tämä rytmiryhmä nyt siitä Blackmore's Nightista?

 

[Pavlikovsky]

Vaikka Rainbowia katsomaan mennäänkin, niin lämppäri ehkä pieni pettymys. Vaan kyllähän tuota kuuntelee ennen kuin mies, korjaan ritari, mustissaan saapuu esittämään kavalkaadin uran parhaistaan.

 

[Jokeriarska]

Eilen keikkailtu Moskovassa ja tänään luvassa sama paikka. En tiedä kuinka lopullinen settilista, mutta tällainen tuli vastaan:
(Älä maalaa allaolevaa jos et halua nähdä)

1. Spotlight Kid
2. I Surrender
3. Mistreated
4. Since You've Been Gone
5. Man on the Silver Mountain
6. Perfect Strangers
7. Difficult to Cure
8. Child in Time
9. All Night Long
10. Stargazer
11. Long Live Rock 'n' Roll
12. Still I'm Sad
13. Burn
14. Black Night
15. Smoke on the Water

 

[lemponen]

Perjantaina permannolla. Kyllähän Rainbown musiikki on ollut minulla aina tärkeässä asemassa. Jotenkin vaan nyt tunnustaa, ettei tästä mitkään kuolemattomat bileet tule. Varmaan aika hillittyä meininkiä lavalla. Ronnie Romeron esiintymistä odotan kovasti. Jonkun Ritchie Blackmore’s Rainbow tai Rising aiheisen fanipaidan voisi ostaa, jos löytyy kokoa tai sopivaa paitaa.

Hei, muuten, Richie täyttää 73 vuotta lauantaina 14.4.2018. Dion kuolemasta reilun kuukauden päästä 8 vuotta. Näin se aika vierii.

 

[Pavlikovsky]

Jotenkin vaan nyt tunnustaa, ettei tästä mitkään kuolemattomat bileet tule. Varmaan aika hillittyä meininkiä lavalla. Ronnie Romeron esiintymistä odotan kovasti. .

Tämän lähemmäksi sitä klassista Rainbow:ta tuskin voitaisiin päästä kovin helposti. Powell ja Dio ovat jo manalan majoilla ja David Stonesta ja Bob Daisleysta ei havaintoja ole vähään aikaan ole ollut aktiivisesti tässä musaskenessä, joten näillä mennään. Rikun bändihän Rainbow on aina ollut, joten ritarimme poissaoloa tämä show ei missään nimessä kestäisi.

Vaan tänäänpä mies mustissaan astelee lauteille. Kyllä tätä on odotetukin ja vaikka olen aina halunnut nähdä Blackmoren vielä Purplen yhteydessä stagella, niin menee tämä näinkin. Eiköhän tämäkin lineup onnistu teutaroimaan vanhan polven hard rockia siihen malliin, että jokainen paikallaolija saa nostalgiapläjäyksen vanhoista hyvistä ajoista. Tietynlainen aikamatka ja läpileikkaus Rikun urasta symbolisesti tämä keikka tulee varmaankin olemaan, joten jonkinlaista ringin sulkemista tässä varmaan maailmanlaajuisesti tehdään? Mene ja tiedä. Muu bändi on kuitenkin vankkaa ammattilaistasoa. Jens Johansson on mulle ennen kaikkea hyvin tuttu Stratovariuksen keikoilta ja osaa kiipparihommat näihin vetoihin varmasti riittävällä pieteetillä. Näillä keikoilla on aina hauskaa huomata kuinka yleisö ja itse päätähti ovat vanhentuneet rinta rinnan läpi vuosikymmenien, mutta musiikki on ikuista. Se on selvä.

Hyvää keikkaa kaikille tähän tenhoon tuleville!

 

[lemponen]

Tämän lähemmäksi sitä klassista Rainbow:ta tuskin voitaisiin päästä kovin helposti. Powell ja Dio ovat jo manalan

Niin, Risingin kokoonpanosta lisäksi Bainin Jimmy on poistunut keskuudestamme reilut 2 vuotta sitten. RIP Cozy, Ronnie ja Jimmy.

 

[Moto]

Kannattaa kyllä mennä katsomaan tuo National Nightmarekin. Kahteen kertaan olen bändin nähnyt ja hyvin on toiminut. Iso areena voi tietysti olla eri asia kuin pienet klubit. Bändissähän vaikuttaa monessa liemessä marinoitu Jimi Sero ja TJEU-biisinä voi käyttää vaikka "hittiä" Night Bus.

National Nightmare: Night Bus (Official Video 2017) - YouTube

 

[lemponen]

Tämä on kun maalaispoika pääsee isolle kirkolle... Kampissa bongattu tanssija Jani Rasimus, baritoni Valtteri Torikka, räppäri Brädi, ja Kibe Kuhta. Kibe Kuhtalle onnittelut junnumestaruudesta. Sorry oftopic...

 

[lemponen]

Richie Blackmore's Rainbow - Memories In Rock

Varmaan tarkkaavaisimmat kaverit ovat tuosta kiertueen nimestä päätelleet, että kiertueen nimi kunnioittaa Deep Purple ja Rainbow bändien suuria klassikkolevyjä mm. In Rock.

Ei minulla muuta... Myös tanssija Jani Rasimus bongattu Kampissa.

 

[Pavlikovsky]

It's over ja matkalla kotia kohti on hyvä muutama sana tästä vaihtaa.

Se oli sellaista keskinkertainen + meininkiä noin kokonaisuudessaan. Tiesin, että on turha odottaa edes mielikuvissaan sitä 70-luvun Blackmorea mutta salaa silti sitä päätyi vertailemaan menneisiin. Mutta kyllähän se homma oli vähän Rikulla sellaista varman päälle riffittelyä kaiken kaikkiaan, vaikka sieltä legendan tunnisti. Kahdeksaakymppiä käyvä mies, niin kohtuus pitää olla arvioinnissa.

Keikan parasta antia olivat riipivä Mistreated, painava Stargazer, edelleen säväreitä antava Child In Time ja toki rumpalin unelma Burn. Long live rock'n roll vedettiin vähän löysin rantein läpi ja alun Spotlight Kid ja I Surrender olivat vielä sellaista yleisön herättelyä. Soundit olivat pätevää tasoa tämän tyyppiseen vanhan liiton jytään eli kiipparit, kitara ja rummut olivat hyvin esillä. Basso ehkä turhankin lujalla.

Vokalisti Romeroon Dio-vertailua käytiin varmasti koko ajan yleisössä keikan ajan. Ei Dion tarvinnut haudassa kääntyä, mutta ei tuo mikään suuri oodikaan ollut mestarille. Stratovariuksen Jens Johansson oli elementissään kuten arvelinkin. Tämä oli ihan asiansa ajava läpileikkaus Rikun uran parhaista kiertueen nimen mukaisesti, mutta ei mikään suuri brittiläisen suurkitara-sankarin paluu tanakan rockin ääreen. Joku kriittisempi sanoisi, että ajoittain vähän sukkasillaan menoa. Loppuiko muuten keikka Burniin vai vieläkö sieltä tuli Black Night/Smoke On The Water? Todella outo lopetus keikalle hyvästellä yleisö ja laittaa musat soimaan valot päällä ja sitten hiljentää musat. Tein johtopäätöksen, että se oli siinä ja niin teki moni muukin.

Kiitos kuitenkin! Rainbow - paitaani voin yhä pitää päällä aiheesta. Mainetta ei ruopattu.

 

[lemponen]

Loppuiko muuten keikka Burniin vai vieläkö sieltä tuli Black Night/Smoke On The Water? Todella outo lopetus keikalle hyvästellä yleisö ja laittaa musat soimaan valot päällä ja sitten hiljentää musat. Tein johtopäätöksen, että se oli siinä ja niin teki moni muukin.

Kyllä se tuohon loppu. Vähän jäi paska maku tuosta lopusta. Ei kunnon hyvästejä bändiltä, vaan nopeat kädenheilautukset, ja se oli siinä, vaikka yleisö muuta odottikin... Varmaan varttitunti taputettiin bändiä takaisin lavalle, mutta ei. Lopulta roudari kävi näyttämässä lopulle yleisöstä, että se oli siinä ja olette sydänmessämme. Ei auttanut muu kuin lähteä pois. Ilmeisesti Black Night ja Smoke on the Water jäi ennakoiduista encoreista sitten soittamatta. Itse en olisi voinut kuvitellakaan, että noin olisi voinut käydä. Ritchie Blackmoresta kun on kuitenkin kyse, niin kaikki on mahdollista.

Itse kuulin ne 4 Dion aikaista biisiä, ja olin siihen tyytyväinen. Stargazer on kyllä komea! Sixteenth Century Greensleeves oli plussaa, kun en sitä odottanut. Long Live Rock 'n Rollin ja Man on the Silver Mountainin soittivat tosiaan melko löysin rantein. Purppuran biiseistä tosiaan Mistreated, Child In Time ja Burn sekä Perfect Strangers ja Soldier of Fortune olivat Stargazerin tavoin todella komeaa kuunneltavaa.

Ronnie Romero on kyllä hyvä laulaja ja komea ääninen. Varmaan kaikki ei tykkää, mutta minun mieleen hän kyllä on. Ei pysty samaan kuin Gillan ja Dio maneereissaan parhaina päivinään, mutta muuten vetää kyllä ronnieromeromaisen komeasti laidasta laitaan näitä Rainbow ja Deep Purple klassikoita. Turnerin ja Bonnetin laulamiin hitteihin en edes kaipaa alkuperäislaulajia, vaan Romero vetää ne kyllä itse komeasti. Toisaalta: mitenkähän Romerolta olisi mennyt esim. Stone Cold ja Lost in Hollywood, sellaisia olisin halunnut kuulla I Surrenderin, All Night Longin ja Since You Been Gonen sijaan.

Keikka-arvosana: 8+. Encoret jäi soittamatta ja muutama puolivillanen esitys, niin ne tiputtaa arvosanaa (puuttuvat encoret kerralla heti yhden numeron verran).

 

[heavy]

Rainbow (se Dio kausi) on ollut yksi suosikeistani lähes 40 vuotta ja bändiä, taikka Ritchietä en ennen eilistä ollut päässyt näkemään. Paikan päälle menin asenteella katsotaan mitä tapahtuu, ja tapahtuihan sitä. Ensimmäinen positiivinen yllätys oli laulaja Ronnie Romero. Ei sillä tietty ollut Ianin, Davidin, Glenin taikka todellakaan Dion karismaa, mutta Turnerin päihitti mennen tullen. Ja laulu kulki, tosin jäi välillä miksauksessa kitaran alle hieman. Alkuun pari biisiä sitä kevyempää eli huonompaa Rainbowta tarjottiin, sitten Purplen Mistreated toimi jo hyvin, sen jälkeen jatkui tunnettujen kappaleiden kavalkaadi kunnes ilmeisesti aika ex-tempore saatiin kuulla Sixteenth Century Greensleeves.

"Kauhunhetkiä" historiallisen Guns n' Rosesin jäähallikeikan tavoin koettiin jossain vaiheessa kun bändi halusi onnitella lauantain päivän sankaria ennakkoon Happy Birthday kappaleella, tästä oikukas kitaramestari ei oikein innostunut vaan poistui lavalta jättäen muun bändin lahjansa kanssa miettimään tuleeko tästä potkut. Taustalaulajana toiminut vaimo taisi sitten maanitella Ritchien takaisin soittamaan setin loppuun.

Ja olihan se upea lopetus, niin Child in Time, Stargazer, Long Live Rock'n'roll ja Burn soivat upeasti ja kruunasivat hienon illan.Jonkinlainen someraivo tuosta keikan lopetuksesta (Ritchie taisi laulajalle todeta että nyt tämä homma riitti, en tiedä tuliko akataulurajat myös vastaan) näytti yön aikana nousseen, tse en jäänyt sekuntiakaan kaipaamaan Smoke on the Waterin soittoa ja encoretkin on mielestäni turha jäänne jostain aikakaudelta mitä ei enää ole.

Hieno ilta.

 

[SOF1969]

Itse olin etukäteen jo orientoitunut ettei jaksa niitä ainaisia Black Nightiä ja Smokea kuunnella, joten sanoin kaverille että lähdetään kun varsinainen setti loppui. Olin jo Rocksin terassilla siinä kohtaa kun ilmeisesti jengi huuteli vielä encoren perään.

Yleisesti ottaen hieman sekavat fiilikset jäi. Joitain hienoja hetkiä ja joitain vähemmän hienoja. Itse näin Rainbowin ensi kerran jo vuonna -83, joten ei ollut niin suuria tunnekuohuja keikan suhteen kun osalla tutuistani,

 

[lemponen]

Jonkinlainen someraivo tuosta keikan lopetuksesta (Ritchie taisi laulajalle todeta että nyt tämä homma riitti, en tiedä tuliko akataulurajat myös vastaan) näytti yön aikana nousseen, tse en jäänyt sekuntiakaan kaipaamaan Smoke on the Waterin soittoa ja encoretkin on mielestäni turha jäänne jostain aikakaudelta mitä ei enää ole.

Hieno ilta.

Itsekään en välitä enään niin hirveästi Smoke on the Waterista, mutta varmaan on paljon niitä, jotka tuon olisivat halunneet kuulla ja nähdä. Sen sijaan olisin halunnut, että bändi olisi hyvästellyt katsojat tulemalla kimppariviin lavan eteen. Muuten keikka oli hieno kokemus ja nostalgiatrippi 80-luvulle.

 

[heavy]

Itsekään en välitä enään niin hirveästi Smoke on the Waterista, mutta varmaan on paljon niitä, jotka tuon olisivat halunneet kuulla ja nähdä.

No, sen saa mennä taas tulevana kesänä kuuntelemaan jos jaksaa raahata perseensä Haminaan tai Tammisaareen.

Sen sijaan olisin halunnut, että bändi olisi hyvästellyt katsojat tulemalla kimppariviin lavan eteen.

Itse oikeastaan naureskelen täällä ajatukselle että rockin kapinallisuus ja yllätyksellisyys lepää nykyisin enää 74 vuotiaan (hyvää syntymäpäivää Ritchie) kitaristilegendan harteilla :-)

 

[Pavlikovsky]

Mäkin olen Black Nightini ja Smole On The Waterini saanut nauttia näihin päiviin mennessä satoina erilaisina versioina ja Purple itse varsinkin on luonut noista itselleen jo taakan, koska versiot DP:llä noista ovat jo ihmeellisiä jamitteluja, joten siltä pohjalta olisin halunnut kuulla miten teosten luoja olisi homman vuonna 2018 soittanut. No, ei halunnut ja päätöstä on syytä kunnioittaa. Rock-tähti itse päättää illan kulun. Tässä oli vähän sellaista menneiden aikojen rokkikapinointia. Vähän niin kuin Santana tyhjenti takavuosina soundcheckien ajaksi koko Kirjurinludon ja vähän niin kuin yhtyeiden aloitusajat olivat hyvin aikanaan "viitteellisiä".

Mötley Crüeta olin katsomassa Kaisaniemessä 2012 ja tuolloinkin yhtye jätti encoret soittamatta ja samanlaista rutinaa kuului yleisöstä silloinkin jälkeenpäin. Ehkä meidät on vain totutettu nykyään niihin ikivihreiden pakolliseen soittamiseen 5-7 minuutin taputtelun ja we want more - mörinän jälkeen.

 

[heavy]

Kaksi heavy rockin peruskulmakiveä, Child In Time ja Stargazer samana iltana livenä Helsingissä. Ritchie Blackmoren soittamina. Täysin ainutlaatuinen ilta.

Katselin noiden neljän aikaisemman Suomen keikan settilistoja niin ei sielläkään ole ollut tälaista mannaa tarjolla!