Viestin lähetti JHag
Eli tässä on homman ydin: iso kuva ei muuttunut miksikään. Vieläkin Ruotsi on kammotus ja vieläkään emme onnistu missään lajissa, kun panoksena on kulta; Kemppainen, Ylihannuksela, Leijonat. Ihan selvä kaava.
Summasen plussat ovat siinä, että hänellä on systeemi, jota hän haluaa noudattaa loppuun asti. Se on helvetin hienoa ja kunnioitettavaa. Lisäksi Summanen todistettavasti saa joukkueensa suureksi osaksi pelaamaan systeeminsä mukaan.
Olen kanssasi hieman eri mieltä, jos sallit. Ei Summanen toki mitään isoa vipua ole täysin eri asentoon vielä millään ehtinyt kääntää, kukaan muukaan ei olisi ehtinyt.
Suuren kuvan voi nähdä tulostaulukkona Hesarin urheilusivuilla tai sitten muodostuvan pienistä mutta ratkaisevista asioista pelin sisällä.
Se asenne jolla leijonat pelasivat läpi turnauksen oli jotain ennennäkemätöntä. Ruotsi-pelissä oli tuttuja paniikin merkkejä ilmassa, mutta S sai, tunnetuin seurauksin (yksi pakki ulos, väsynyt Saksa-peli, tie loppuotteluun, kaikkien aikojen maajoukkuesaavutus), joukkueen hereille, eikä historian valossa väistämättömältä näyttänyttä tappiota Ruotsille tullutkaan. Itse näin jo silloin tapahtuneen muutosta suuressa kuvassa.
Muutosta voi myös kutsua kyvyksi saada joukkue pelaamaan suureksi osaksi systeeminsä mukaan. Makuasioita. Summasen systeemissä ei asenne ole aivan vähäpätöinen elementti.
Kyllä nuo Jellonat loppuottelussakin taistelivat varsin mallikkaan näköisesti. Saattoihan vain olla että silloin oli jo vastassa liian ylivoimainen joukkue, jopa Summasen systeemillä/asenteella pelaavalle, Suomen tasoiselle joukkueelle.
Tottakai saattoi olla niinkin, että finskeillä oli hiukan jo maha täynnä tai sitten vaan matkustelu, aikaero ja yölliset herätykset olivat vaatineet veronsa. Tuossahan on vaihtoehtoja useammankin mieltymyksen mukaan.
Pelkkä voitontahto ja -uskalluskaan ei aina välttämättä riitä. Se riitti muita paperilla ylivoimaisia joukkueita vastaan aiemmin turnauksessa, mutta ehkä Daavidin linkokaan ei aivan kaikkiin goljatteihin tepsinyt.
Tottakai pettymys loppuottelutappiosta on aivan helvetillinen itsellenikin, vaikka aluksi muulta näyttikin. Osittain pettymys johtuu ehkä siitäkin että voiton myötä oma mielipiteeni olisi ollut vieläkin paremmin perusteltavissa, mene ja tiedä.
Silti kun asiat laittaa järjestykseen, katsoo Suomen lähtökohtia turnaukseen ja sitä kuinka joukkue pelasi ja minkälaisin tuloksin, ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.
Suomi on edelleenkin paperilla se viides tai kuudes joukkue maailmassa. Voi olla ettei Summaseltakaan tuollainen temppu onnistu toistamiseen. Kyllä tästä nyt on vain koitettava ottaa riemu irti nyt eikä yhdeksän vuoden päästä.
Saattaa olla ettei Summanen pääse edes yrittämään toista kertaa turnauksessa jossa parhaat ovat pelaamassa. Epäilen näet vahvasti, kuten ilmeisesti sinäkin, että Summanen nähdään hyvinkin pian jossain NHL-organisaatiossa duunissa. Saa sitten nähdä miten alhaalta hän on valmis aloittamaan. Tähän saakkahan S:n valmentajanura on ollut sikäli tuhkimotarina, että kaikki on tapahtunut varsin nopeasti. Vastoinkäymisiä ja räksytystä ja omaan pesään kusijoita on kuitenkin piisannut siihen malliin ettei tuota nyt aivan siksikään voi nimittää.
EDIT: En muuten millään ymmärrä sitä jos joku näkee Summasen meriittien tunnustamisen jotenkin vähentävän Aravirran maajoukkuemeriittien arvoa. Aivan rintaruokintaisten logiikkaa sellainen.