Raha-asiat parisuhteessa (poimittu Vitutusketjusta)

[pettter]

No, oikeastihan jokainen huolehtii heti täysi-ikäistyttyään, tai viimeistään kun muuttaa himasta veks, omasta toimeentulostaan. Noloahan se olisi olla vanhempien elätettävänä vielä aikuisenakin.

Itse olen suurin piirtein samaa mieltä. Vaikkakin mä vielä opiskelen, niin en mä siltikään halua ottaa rahaa esimerkiksi mun mutsilta tai vaikkapa mummolta. Enhän mä ole niille lainannut mitään, eikä ne ole mulle mistään velkaakaan. Mulle tulisi ensimmäisenä mieleen sellaisia ajatuksia, että mä olisin jotenkin avuton nyssykkä, joka ei itse pärjäisi elämässä. Mua jotenkin vähän hävettäisi se. Kaiken huippuna olisi se, jos itse vielä pyytäisin rahaa. Tietenkin on eri juttu jos penska muuttaa kotoa pois esimerkiksi yläasteen jälkeen, jos vaikka menisi toiselle paikkakunnalle opiskelemaan tms, mutta mä nyt tarkoitin lähinnä sitä, että jotkut yli parikymppiset jampat jotka asuu yksin, niin pelaa vaan himassa pleikkaa ja mutsi tai faija antaa rahaa.

 

[Berrie]

Meilläkin ollaan Kroben linjoilla, periaatteellinen yhteinen tili oli jopa ennen yhteenmuuttoa, mutta kun opiskelijoita oltiin niin ei siellä paljoa valuuttaa ollut. Mielenkiintoistahan se on kaupassa katsoa kun pariskunta menee kassalle ja toinen maksaa osan tavaroista ja toinen loput. Tuo on toki jo ääriesimerkki, mutta ei poikkeuksellista. Meillä hankinnoista ei kummankaan tarvitse keskustella, paitsi tietysti isommista jos kustannuksia joutuu ihan miettimään. Homma on pelannut mun mielestä loistavasti, toki ymmärrän niitäkin joilla toisen asenne tai rahankäyttö estää yhteisen tilin.

schollin käsitystä perheestä en oikein voi käsittää, ilmeisesti siihen ei kuulu artikkeli nimeltä vaimo eli kunhan isä-lapsi välillä raha-asiat hoituu, muusta ei tarvitse välittää. Eihän itsenäinen yksilö mikään sosiaalitoimisto ole.

 

[blackhawk]

Entäs jos sen toisen kaikki tulot (eikä mahdollisesti riitäkään) menevät näihin "asumiskuluihin", onko hänen vapauttavaa elellä perseaukisena, kun se parempituloinen elelee prameasti puhtaalla omallatunnolla.

Asumiskulut maksetaan tietysti samassa suhteessa kuin asunnon omistus. Ei asunnon omistusosuuksia ole pakko ostaa fifty-fifty vaan asunnon saa jakaa ihan miten pari haluaa.

 

[Rodion]

Asumiskulut maksetaan tietysti samassa suhteessa kuin asunnon omistus. Ei asunnon omistusosuuksia ole pakko ostaa fifty-fifty vaan asunnon saa jakaa ihan miten pari haluaa.

Eli jos asunto on miehen nimissä, niin on aivan luonnollista ettei nainen maksa asumisesta mitään?

Voisin sanoa, että kovin epätasaisesti jakautuva tulosuhde ja samalla epätasaisesti jakautuva menosuhde, ei tee hyvää parisuhteelle.

Jos mies tuo kotiin 90% tuloista, yhteiset menot vie 50% ja naisen menot 30%, niin jossain vaiheessa sitä miestä alkaa vituttaa, kun ei saa käyttää omaa palkkaa. (rajataan tarkastelusta pois yli 100 000 euroa vuodessa tienaavat yksilöt)

Mielestäni paras ratkaisu olisi se, että on yhteinen kassa, josta maksetaan yhteiset menot (asuminen, ruoka, taloustarvikkeet, siivoja ja muut) ja sitten molemmat tallettavat ko. tilille määrätyn verran kuukaudessa. Tässä voi olla pientä hienosäätöä, että tulojen vuoksi mies laittaa 60% ja nainen 40%, mutta ei juuri suurempaa eroa.

Loput tuloista molemmat pitää omilla tileillään ja tekee mitä lystää, ostelee vaatteita, laukkuja, kenkiä, autoja, telkkareita tai cd-levyjä.

 

[Osmo Rapeli]

schollin käsitystä perheestä en oikein voi käsittää, ilmeisesti siihen ei kuulu artikkeli nimeltä vaimo eli kunhan isä-lapsi välillä raha-asiat hoituu, muusta ei tarvitse välittää. Eihän itsenäinen yksilö mikään sosiaalitoimisto ole.

Ei scholl tainnut kuitenkaan tarkoittaa että kumppania pidettäisiin nälissään, niin minä sen ymmärsin.

*****

Yleisesti asiasta: Onko avioliitossa sitten kaikki hyvin jos asiat pyörivät näinkin voimakkaasti kulutuksen, rahan ja materian ympärillä? No ei, vaikka kulutustottumukset ovat sellainen tapa ja luonteenpiirre joka muotoutuu ajan kanssa, kasvaa tai pienenee. On sinällään hauska asia että siitä tehdään henkilökohtainen rasite, tai että erimielisyys asioista on automaattisesti loukkaus toista kohtaan. RAHA!

Avioehtoa pidetään myös helposti hirveänä epäluottamuslauseena "köyhempää" kohtaan.

 

[Alamummo]

Omasta mielestäni on ihan fiksua maksaa yhteiset elämisen menot yhteisesti. Se raha, joka näiden kustannusten jälkeen jää, on sitten sitä omaa rahaa.

Edit: Pitäisin kyllä tilit erillään.

 

[VT]

Tiedän jokusia pitkäänkin avioliitossa olleita, jotka elävät kahden pussin (raha) taloutta. Moinen tuntuu käsittämättömältä. Jos kerran suhde on jo niin vakaalla pohjalla, että mennään naimisiin, pitäisi kaiken jo olla mielestäni "meidän", eikä sun ja mun. Tälläisillä yhteenliittymillä ei mielestäni ole tulevaisuutta.

Voisiko enää sosiaalidemokraattisempaa ajattelua olla?

Sinänsä mulle on henkilökohtaisesti aivan sama, miten kukin pariskunta hoitaa keskinäiset raha-asiansa. On tietysti luonnollista, jos jonkinlaista rahanjakoa halutaan harrastaa ja tähän on usein täysin perusteltuja syitä. Jos vaikka toisella on vähemmän rahaa ja halutaan tehdä yhteinen lomamatka, onhan se varakkaamman intressissä, että hoitaa suuremman osan maksuista.

Siinä vaiheessa kun tulee tällaisia elämäntapajulistajia, että jollakin tavalla toimivilla ei ole tulevaisuutta, ollaan aika syvällä suossa. Onhan sitä tietysti kiva luoda itselle ja muille illuusiota täydellisestä parisuhteesta ja katsoa muilla tavalla toimivien olevan jotenkin vääräuskoisia.

Krobben mainitsemaan "sinä ja minä on käsite, joka mielestäni on outoa parisuhteessa" liittyy hyvin joidenkin viljelemä termi "me". Voiko enää ärsyttävämpää olla, kun vakiintunut henkilö ei enää osaa sanoa minä, vaan aina me? "Juhannuksena me mennään ystäväpariskunnan luokse ja me ostettiin sitä varten 2 pulloa punaviiniä ja kivoja juustoja. Sitten me mennään lenkille, koska me ostettiin samanlaiset tuulipuvut. Illalla me katsotaan Tanssii tähtien kanssa ja jännätään, miten meidän suosikki pärjää."

Jos multa kysytään "mitä teitte viikonloppuna", vastaan yleensä "vittuakos teitittelette".

 

[JTX]

Jos multa kysytään "mitä teitte viikonloppuna", vastaan yleensä "vittuakos teitittelette".

Oletpas epäkohtelias.

Meidän taloudessamme on yhteiset rahat ja hyvin ollaan tähän asti pärjätty. Pärjäämistä varmaankin helpottaa se ettei mihinkään tuhlailuun oikein ole varaa. En tiedä olisiko asiat eri tolalla jos kävisimme molemmat töissä.

Ymmärrän kyllä ihan hyvin jos raha-asiat halutaan pitää erillään. Tunnen sellaisenkin tapauksen jossa mies antaa naiselle kuukausittain tietyn summan jonka nainen saa käyttää itseensä. Mies tienaa ilmeisesti ihan hyvin ja nainen taitaa olla "kotiäiti", tosin lapset ovat jo lentäneet pesästä. Täytyy kyllä sanoa että jos oma emäntä ei rahankäyttöään hallitsisi, olisi meilläkin vastaavanlainen käytäntö tosiasia.

 

[Berrie]

Jokainen pariskunta varmasti löytää sen sopivimman toimintatapansa ja hyvä niin. Itselleni tuo aikanaan tarkentunut rahankäyttö sopi erinomaisesti kun kärsin peliriippuvuudesta, mutta sitten yhtäkkiä ei voinutkaan enää pelata tiliä tyhjäksi (noin vertauskuvallisesti, mutta opiskeluaikana myös konkreettisestikin). Tuolla pääsin RAY-koneista eroon täysin ja nyt en varmastikaan toistaisi samoja virheitä vaikkei toista osapuolta enää olisikaan. Mutta nykyinen rahapolitiikka on meidän suhteessa optimaalinen.

Muu parisuhdepolitiikka on erikseen eli ei minun mielestä mahdu tähän ketjuun. Ei kai voi yleistää niin rajusti, että jos on yhteiset rahanmenot, on myös yhteiset muut menot? Meillä ei ainakaan noin yksioikoista ole ja hyvä niin.

 

[avatar]

Silloin kun olen seurustellut niin toki nyt erilliset tilit ja rahat ovat olleet koska en ole koskaan esim. asunut kenenkään naisen kanssa pysyvästi yhdessä, että vaikka ihan syviä suhteita on ollut niin ei sellaisia, että mitään konkreettisia yhteyksiä oltaisiin alettu vielä luomaan. Kuitenkin seurustellessa yleensä se on maksanut kummalla on ollut juuri silloin rahaa joko taskussa tai tilillä riippuen vähän mitä on pitänyt maksaa ja milloinkin. En seurustellessa sen kummemmin sitä mieti, että kumpi maksaa kun kuitenkin yhteisiä asioita on monesti maksettu. Eri asia on sitten toki se, että jos itse tekee jotain vain itseään ajatellen.

Raha minulle on yleensäkin melko toissijainen seikka jos nyt toki perusasiat ovat tärkeää saada hoidetuksi, mutta muuten. En tunne olevani kovinkaan materialistinen ja ainoa asia mihin kaipaan rahaa materiaa varten on varmuudella kotiteatteri ja elokuvat.

 

[blackhawk]

Eli jos asunto on miehen nimissä, niin on aivan luonnollista ettei nainen maksa asumisesta mitään?

En tarkoittanut ihan tuota. Tarkoitin, että on luonnollista, että nainen ei maksa miehen omaisuuden kartuttamisesta aiheutuvia kuluja. Toki jos mies kustantaa asumisen tarjoamalla oman asuntonsa yhteiseen käyttöön, naisen voi odottaa vastavuoroisesti kustantavan jotakin muuta kuten esimerkiksi ruokakulut.

Jos asunto on miehen, mahdolliset lainanhoitokulut ovat miehen omaisuuden kartuttamista ja yhtiövastike miehen omaisuuden ylläpitoa, joten olisi aika hassua, jos ko. esimerkissä ilmeisesti muutenkin vähävaraisempi nainen siihen osallistuisi. Tietysti voidaan ajatella niinkin, että tässä tapauksessa mies voisi vuokrata puolet asunnostaan naiselle. En sano, että niin pitäisi tehdä, mutta se on yksi vaihtoehto, jos halutaan olla taloudellisesti reiluja.

Tiedän tapauksen, jossa nainen asui ilmaiseksi miehen asunnossa ja vuokrasi oman asuntonsa ulkopuoliselle (piti tietysti vuokrarahat itse kuten sinänsä oikein onkin). Ihmettelinkin silloin, miksei mies pyytänyt naiselta vuokraa miehen asunnossa asumisesta. Hommahan päättyi tietysti niin, että pienempituloinen nainen muutti puolen vuoden suhteen jälkeen pois ja alkoi esittää vielä taloudellisia vaatimuksia, vaikka oli asunut puoli vuotta ilmaiseksi ja kaikki muut yhteiset kulut oli jaettu tulojen mukaisessa suhteessa. Mies tajusi naisen rahavaatimukset pelkäksi ahneudeksi vasta kun vähän väänsin hänelle rautalankaa.

Toisaalta tiedän myös tapauksen, jossa mies asuu naisen omistamassa asunnossa ja maksaa asumisestaan avovaimolleen vuokraa. Pitkään ovat olleet jo yhdessä ja hyvin tuntuu menevän.

Voisin sanoa, että kovin epätasaisesti jakautuva tulosuhde ja samalla epätasaisesti jakautuva menosuhde, ei tee hyvää parisuhteelle.

Tarkoitat siis ettei huomattavasti itseään varakkaamman tai köyhemmän kanssa kannata muuttaa yhteen? Tuo pitää jokaisen itse ratkaista. Turha siihen on ulkopuolisen mitään ehdotonta kieltoakaan esittää.

Jos mies tuo kotiin 90% tuloista, yhteiset menot vie 50% ja naisen menot 30%, niin jossain vaiheessa sitä miestä alkaa vituttaa, kun ei saa käyttää omaa palkkaa. (rajataan tarkastelusta pois yli 100 000 euroa vuodessa tienaavat yksilöt)

Noin saattaa olla. Toisaalta harvemmin tulot jakautuvat noin epätasaisesti, ellei kyse ole juuri poisrajaamistasi yksilöistä. Jos taas suuri tuloero johtuu siitä, että nainen on kotona hoitamassa lapsia, jotka ovat samalla miehenkin lapsia, nainen on käytännössä ansainnut osan miehen tuloistakin. Silloin miehen on ihan turha väittää, että "Tämä kaikki on mun omaa rahaa ja nainen elää siivellä".

Mielestäni paras ratkaisu olisi se, että on yhteinen kassa, josta maksetaan yhteiset menot (asuminen, ruoka, taloustarvikkeet, siivoja ja muut) ja sitten molemmat tallettavat ko. tilille määrätyn verran kuukaudessa. Tässä voi olla pientä hienosäätöä, että tulojen vuoksi mies laittaa 60% ja nainen 40%, mutta ei juuri suurempaa eroa.

Jos asunto on kokonaan miehen, kustannusten todellinen tasajako edellyttäisi sitä, että mies myisi puolet asunnostaan naiselle, minkä jälkeen asuntoon liittyvät omaisuudenhoitokulut on luontevaakin jakaa tasan. Rahan pitää tässäkin kaupassa myös liikkua puolisoiden välillä. Vastikkeettomasta lahjasta pitäisi maksaa lahjavero ja siitä tulee muutenkin pelkkiä ongelmia, jos esimerkiksi lahjanantajalle tulee velkaongelmia vaikkapa yritystoiminnan kautta. Omistusasuntohan ei ole ensisijaisesti kustannus vaan pikemminkin merkittävä sijoitusvarallisuus, jota voi samalla käyttää asumiseen.

 

[Kommentaattori]

Mielestäni paras ratkaisu olisi se, että on yhteinen kassa, josta maksetaan yhteiset menot (asuminen, ruoka, taloustarvikkeet, siivoja ja muut) ja sitten molemmat tallettavat ko. tilille määrätyn verran kuukaudessa. Tässä voi olla pientä hienosäätöä, että tulojen vuoksi mies laittaa 60% ja nainen 40%, mutta ei juuri suurempaa eroa.

Loput tuloista molemmat pitää omilla tileillään ja tekee mitä lystää, ostelee vaatteita, laukkuja, kenkiä, autoja, telkkareita tai cd-levyjä.

Tämä toimii ainakin meillä mainiosti. Yhteiset menot ovat kuukausittain jokseenkin vakiot, joten helpompi laittaa X määrä rahaa yhteiselle tilille, josta menee suoraveloituksena kaikki laskut.
Loput rahat voikin sitten tunkea sijoituksiin tai tuhlata huoletta.

Se miten muut rahansa parisuhteessa jakavat on toisaalta itselleni se ja sama, kunhan homma toimii. Tämä(kin) on sellainen mielipide asia, joten tuskin kannattaa nostaa omaa systeemiään mitenkään muita ylemmäksi.

 

[blackhawk]

Se miten muut rahansa parisuhteessa jakavat on toisaalta itselleni se ja sama, kunhan homma toimii. Tämä(kin) on sellainen mielipide asia, joten tuskin kannattaa nostaa omaa systeemiään mitenkään muita ylemmäksi.

Ei tällaista keskustelua kannata edes ajatella siltä kannalta, että täällä haettaisiin jotakin yhtä ainoaa oikeaa toimintamallia. Pikemminkin näkisin niin, että keskustelussa putkahtaa esiin erilaisia ideoita ja ajatuksia, joita voi halutessaan poimia omaan käyttöönsä tai olla poimimatta.

Oleellistahan on saada homma toimimaan siten, että molemmat kokevat toimintamallin oikeudenmukaiseksi ja reiluksi.

 

[Kommentaattori]

Ei tällaista keskustelua kannata edes ajatella siltä kannalta, että täällä haettaisiin jotakin yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Pikemminkin näkisin niin, että keskustelussa putkahtaa esiin erilaisia ideoita ja ajatuksia, joita voi halutessaan poimia omaan käyttöönsä tai olla poimimatta.

Oleellistahan on saada homma toimimaan siten, että molemmat kokevat toimintamallin oikeudenmukaiseksi ja reiluksi.

Joo, oikeassa olet. Tuli vaan mieleen, kun tuolla aikaisemmin verrattiin parisuhteen toimivuutta rahankäyttöön. Toki näilläkin yhteys on ja rahahan on loistava riidan aihe parisuhteessa, mutta en mittaisi asioita vain parisuhteen toimivuus/raha akselilla.

No joo. Melkoista jaarittelua.

 

[theace]

Mielestäni paras ratkaisu olisi se, että on yhteinen kassa, josta maksetaan yhteiset menot (asuminen, ruoka, taloustarvikkeet, siivoja ja muut) ja sitten molemmat tallettavat ko. tilille määrätyn verran kuukaudessa. Tässä voi olla pientä hienosäätöä, että tulojen vuoksi mies laittaa 60% ja nainen 40%, mutta ei juuri suurempaa eroa.

Loput tuloista molemmat pitää omilla tileillään ja tekee mitä lystää, ostelee vaatteita, laukkuja, kenkiä, autoja, telkkareita tai cd-levyjä.

Näin myös meillä, ja hyvin on toiminut. Eiköhän ne suuremmat ongelmat yleensä tule siitä, jos on hyvin suuret erot tulojen välillä, kuin siitä onko omat vai yhteiset rahat. Toisaalta jos yhdessä asuessa asiat ovat 90% minun asioita ja 10 % meidän, niin voisi kuvitella ongelmia ilmaantuvan jossain vaiheessa. Sen takia kai ollaan parisuhteessa, että halutaan niitä meidän juttuja pääsääntöisesti. Jos tätä ei halua, on varmaan parempi pysytellä sinkkuna.

 

[scholl]

schollin käsitystä perheestä en oikein voi käsittää, ilmeisesti siihen ei kuulu artikkeli nimeltä vaimo eli kunhan isä-lapsi välillä raha-asiat hoituu, muusta ei tarvitse välittää. Eihän itsenäinen yksilö mikään sosiaalitoimisto ole.

Kukapa tietää vaimon aikeista? Sen sijaan lapset perivät vanhempansa. No vanhempani ovat olleet naimisissa 37 vuotta, mutta on myös naisia, jotka ovat epärehellisiä ja moraalittomia kuten DK-foorumissa esilletulleet yh:t. Tuollainen yhteinen meininki kuulostaa vain ansaan hakeutumiselta. Miksi tehdä tietentahtoen elämästään vaikeampaa, kun erillään pitämisestä ei ole mitään negatiivisia vaikutuksia.

Vaimosta ei tosiaan tiedä tuleeko hänestä osa perhettä ennenkuin hän osoittaa sen teoillaan.

edit. Rodion ja VT aika oikeilla linjoilla

 

[Erämaan kettu]

Meidän perheessä kaikki rahat ovat yhteisiä ja minä päätän niiden käytöstä.

Oletko sinkku?

 

[Berrie]

Kukapa tietää vaimon aikeista? Sen sijaan lapset perivät vanhempansa. No vanhempani ovat olleet naimisissa 37 vuotta, mutta on myös naisia, jotka ovat epärehellisiä ja moraalittomia kuten DK-foorumissa esilletulleet yh:t. Tuollainen yhteinen meininki kuulostaa vain ansaan hakeutumiselta. Miksi tehdä tietentahtoen elämästään vaikeampaa, kun erillään pitämisestä ei ole mitään negatiivisia vaikutuksia.

Vaimosta ei tosiaan tiedä tuleeko hänestä osa perhettä ennenkuin hän osoittaa sen teoillaan.

Juuri tuon takia laitoin vaimo, enkä tyttöystävä tai avomallin vaimo. Toki aviovaimostatuksen saa melko pikaisestikin, mutta lähinnä pidempää ja vakavahenkistä parisuhdetta tässä tarkoitin. Onnenonkijat on erikseen, en toki laittaisi euroja kasaan kovin nopeasti jos entinen liitto päättyisi ja uuteen orastavaan ajautuisin. Mutta kun on kymmenen vuotta yhteistä taivalta takana, alkaa vaimon aikeet olemaan jo aika selvillä. Ja eiköhän ne selviä viimeistään parissa vuodessa.

 

[scholl]

Juuri tuon takia laitoin vaimo, enkä tyttöystävä tai avomallin vaimo. Toki aviovaimostatuksen saa melko pikaisestikin, mutta lähinnä pidempää ja vakavahenkistä parisuhdetta tässä tarkoitin. Onnenonkijat on erikseen, en toki laittaisi euroja kasaan kovin nopeasti jos entinen liitto päättyisi ja uuteen orastavaan ajautuisin. Mutta kun on kymmenen vuotta yhteistä taivalta takana, alkaa vaimon aikeet olemaan jo aika selvillä. Ja eiköhän ne selviä viimeistään parissa vuodessa.

Ei aina selviä. Tiedän pareja, jotka ovat eronneet ollessaan kauemminkin naimisissa. Toki itse tulisin tekemään hyvinkin laajamittaisen sopimuksen, missä varmaan sadassa sivussa asiat käydään läpi ja sovitaan myös sanktioista (mitkä takaisivat minulle erotapauksessa hyvin suuret vahingonkorvaukset), koska esim. itse en hyväksy avioeroa, mutta naiset eivät ole aina luotettavia. Kaikki eivät tiedä, mitä tarkoittaa, kun allekirjoittaa jotain. Niinpä koskaan ei voi olla 100% varma, etteikö joku voisi kusettaa pidempiaikaisestikin. Sanoa myötä ja vastamäessä kunnes kuolema erottaa, eikä sitten kuitenkaan ota sitä kirjaimellisesti. Ottaa vaan sen kaiken muun.

 

[JZZ]

Oman avokin kanssa tilanne on se, että hän opiskelee, ja minä olen töissä. Asumiskustannukset jaetaan puoliksi, minä maksan käytännössä kaiken muun "elämiseen menevän" (netti, sähkö, ruuat suurimmaksi osaksi jne). Kumpikin käyttää omia rahojaan omiin ostoksiinsa, mutta esimerkiksi kalusteet, sohvat jne ostetaan yhdessä.

Samoin nyt hankittavan asunnon osto menee siten, että otan itse koko asuntolainan, jonka jälkeen avokki maksaa mulle "vuoraa", joka kirjataan ylös. Kun avokki joskus koulustaan valmistuu ja menee palkkatöihin, ottaa hän asuntolainan jolla ostaa 49% asunnon osakkeista (maksetut vuorat sisältyvät toki ostohintaan), jolloin asuntokin maksetaan puoliksi.

Kumpikin on oikein tyytyväinen ratkaisuun, vaimokkeelle jää opintotuesta kivasti rahaa elämiseen ja mä saan päättää mitä kaupasta ostetaan ruuaksi :)

Ehkä joskus naimisiinmenon jälkeen kun tulot ovat tasaiset voitaisiin kuvitella yhteisiä rahoja, mutta ainakaan tällä hetkellä sille ei ole mitään tarvetta.

 

[Alamummo]

En ole, vaan avioliitossa. Jälkikasvuakin löytyy. Perheen vähiä rahoja ei ole jaettu kenenkään yksityiseksi omaisuudeksi, vaan kaikki on yhteistä. Emäntä ostelee mitä ostelee, mutta kaikki merkittävämmät rahankäyttöpäätökset teen minä.

Kukin tyylillään, ei voi muuta sanoa.

 

[julle-jr]

En ole, vaan avioliitossa. Jälkikasvuakin löytyy. Perheen vähiä rahoja ei ole jaettu kenenkään yksityiseksi omaisuudeksi, vaan kaikki on yhteistä. Emäntä ostelee mitä ostelee, mutta kaikki merkittävämmät rahankäyttöpäätökset teen minä.

Jos avioliiton toisella osapuolella on ns. parempi bisnesvainu, niin mainitsemasi käytäntö lienee varsin järkevä.

 

[scholl]

Jos avioliiton toisella osapuolella on ns. parempi bisnesvainu, niin mainitsemasi käytäntö lienee varsin järkevä.

Yksityiselämässä harvoin tehdään mitään businessta. Kysehän lienee siis menoista ja niiden kohdentamisesta. Tulee mieleen, että kyseessä on vitsi. On vaikea kuvitella, että 2000-luvulla joku voisi päättää myös muiden rahoista ilman, että joutuu siitä vaikeuksiin minkään järjestöjen kanssa.

 

[PeteX]

Meidän perheessä kaikki rahat ovat yhteisiä ja minä päätän niiden käytöstä.

Meillä avovaimoni ei ole maksanut yhtäkään laskua ikinä. Rahaa hänellä on aina riittävästi ja hän myös pyörittää yhteistä lounaskahvilaamme. Hän siis pääsee todella helpolla, kun ei tarvitse kelailla raha-asioita. Häneltä olisi varmasti palanut käämit totaalisesti, jos olisi tiennyt miten tiukoilla joskus oltiin. Hyvä järjestely, joka on toiminut jo kymmenen vuotta.

 

[eagle]

Joskus olen kuullut piilotileistä, mitä taas en ihan heti itse ymmärrä. Epäilisin varmaan ekana mielenterveydellisiä juttuja, jos kumppanilta semmoinen paljastuisi. Tunnustuksia tältä sektorilta?

Joku tuttu pisti kerran pätkiä keskustelupalstalta jossa naiset puolustelivat piilotelijään kilpaa. Kyse oli mm. siitä kuinka "ei kukaan vastuullinen jätä piilottamatta rahaa, jos sitten tuleekin ero" ja samoin tyyliin "laitan sinne mieheni yhteiselle tilille laittamaa ruokarahaa ja sitten ostan tarjouksesta halvempaa ruokaa perheeelle". Jne. Kuulostaa kyllä että parisuhde on tuolloin todella terveellä pohjalla.