Flamingin myötä radiosta häviää viimeinenkin tavallaan edellisen sukupolven radiojuontaja, joka puhuu itse asiasta tyylikkään viipyilevästi kovalla asiantuntemuksella itse aihepiiriin liittyen nostamatta itseään jalustalle samaan aikaan tai brändäämällä jotain muuta samassa yhteydessä. Nykyinen somesukupolvi on kasvanut sellaiseen radio- ja podcastmaailmaan, jossa huudetaan, höyrytään ja metelöidään lukiessa jotain iltapäivälehtien uutisia, mutta samaan aikaan puhutaan erittäin vähän tietämättä oikeastaan mistään kovin syvästi.
Flamingin kiireettömyys ja eleettömyys onkin hyvällä tapaa menneitä aikoja, kun radio-ohjelmat olivat juurikin ohjelmia eivätkä mitään sekalaista työpaikkojen kahvituvan taustamelua ja ohjelmat vaativat keskittymistä itse asiaan, sillä kaikkea möläytetty ensimmäisen 15 sekunnin aikana.
Toivottavasti Flaming jatkaa kuitenkin rockin parissa yhä edes harvakseltaan jossain muodossa. Miehen tieto ja käsitys koko alasta on mittaamaton, josta me rockin ystävät olemme ammentaneet kuka mitäkin ja osa useat vuosikymmenet.