R.I.P. Pekka "Marja" Marjamäki

[El Lude]

R.I.P.

Niin ne parhaat poistuvat yksi kerrallaan. Jäit lähtemättömästi pikku lutikan mieleen silloin joskus. Legenda isolla L:llä.Telkkarista sinut näin. Aika entinen ei enää palaa...

 

[kananlento]

En nähnyt Marjamäkeä tositoimissa, mutta onhan mies ollut aina yksi niistä Suurista tamperelaisista kiekkoikoneista. Ja jälleen kerran niitä ikoneita on valitettavasti yksi vähemmän.

Osanotot perheelle ja lähipiirille.

 

[Petros]

http://tappara.fi/liiga/historia/tekstit/marjamalli71.html

Lepää Pekka rauhassa.

 

[Jakke76]

R.I.P. Lepää rauhassa Marja.

 

[lihaani]

Muistan kun jo uraansa lopetteleva Marjamäki ja nuori junnu Jutila olivat pakkiparina. Tulivoimaa oli kiitettävästi viivalla.

R.I.P. Pala jääkiekon historiaa sirtyi ikuisille kentille.

 

[Hejony]

RIP Marja. En kerennyt nähdä pelaamassa, mutta tamperelaisena kiekkohahmona vahvasti esillä, merkitys ja talentti ei jäänyt epäselväksi näin nuoremmallekaan. Kuten tästäkin ketjusta näkee, äärimmäisen arvostettu yli seurarajojen.

Yllättävä uutinen tämä oli. Lokomotivin onnettomuuden ohella pysäyttävin kiekkokuolema omalla seurantajaksollani.

 

[Viltsu]

R.I.P. Marja.

Kuulun myös siihen ikäluokkaan, joka näki Marjan tositoimissa. Itse asiassa ensimmäiset muistot telkkarikisoista ovat juuri nuo Marjan menestyskisat vuodelta 1975. Marjamäki pelasi maajoukkueessa ehkä useimmin Pekka Rautakallion parina. Marjamäen yksi bravuureista, sen kovan lämärin lisäksi, oli kuuluisa valelaukaus, siihen vipuun meni useampikin vastustaja sekä Suomessa, että kansainvälisillä kentillä.

Ja sanotaan vielä sekin, että Marjamäki oli niitä harvoja 70-luvun suomalaispelaajia, jotka ehdottomasti kuuluivat huippupelaajien joukkoon kansainvälisestikin arvioiden.

 

[bozik]

Moro vaan kaikille,

aika hiljaista Helsingin suunnalta. Nuoremmille koettanut kertoa, että Marja oli Tampereen Pepe Lehtonen. Toivottavasti tuo jotakin kertoo, turha mitään vertailla, mutta isoista asioista puhutaan.

Annetaan myös kiitosta. Hienoa, että meillä Suomessa kiekkokulttuuri on sillä tasolla, että Marjan poismeno huomioidaan. Yksi suurista on poissa.

Kiitokset ja hetki hiljaa,
bozik

 

[Nännimäinen]

Kaikella kunnioituksella, mutta miksi Suomen joukkueen täytyy pitää surunauhoja tämän vuoksi? Ymmärtäisin, jos olisi kuollut joku nuori aktiivipelaaja, mutta kun kuollut on tässä tapauksessa jo semivanha mies ja kaiken lisäksi kuolema on tapahtunut luonnollisesti, niin miksi täytyy pitää? Ruvetaanko jatkossa pitämään surunauhoja jatkuvasti jonkun vanhan pelaajan kuoltua?

Marjan tasoisia pelimiehiä on tässä maassa ollut ehkä juuri ja juuri kahden käden sormilla laskettava määrä.

Siksi.

 

[Detritus]

Olihan tämä järkytys pitkän linjan kiekkofanille. Marja oli yksi niistä kiekkoilijoista, jotka pohjustivat Suomen nousua kiekkomaailman huipulle. Kallun luottomies niin Tapparassa, kuin maajoukkueessa. Lämäri lähti ja valelaukaus oli tunnettu muuallakin, kuin Tampereella. Yksi ensimmäisistä, jonka muistan sieltä 60-70-luvuilta.
Surun päivä Tapparan kannattajille ja ennen kaikkea Pekka Marjamäen omaisille. Osanotto suuren suomalaisen jääkiekkoilijan poismenon johdosta.

Vellun muistopuhe oli koskettava.

 

[Skeletor]

Kiitos!

 

[Moto]

Oliko Canalin lähetyksessä muuta muistelua alussa tai ensimmäisellä erätauolla kuin Vellun puhe? Jouduin katsomaan matsin alun tallennettuna ja tallenne alkoi juuri, kun Vellu lopetteli puhettaan ja skippasin erätauon kokonaan saadakseni livelähetyksen kiinni.

En nähnyt Marjamäen pelaavan, itse asiassa varmaan ensimmäinen kerta, kun miehestä kuulin, taisi olla 80-luvun lopulla ilmestynyttä Kaukalon Leijonat kirjaa lukiessa. Jäi siitä mieleen kuva, jossa Marjamäki virnuili samaan tapaan kuin niin monessa kuvassa. Levätköön rauhassa, yllättäen lähti.

 

[Viltsu]

Hieno ele muistaa Marjaa ennen peliä. Ja Vellu Ketola oli juuri oikea mies lausumaan nuo muistosanat.

 

[bozik]

Hieno ele muistaa Marjaa ennen peliä. Ja Vellu Ketola oli juuri oikea mies lausumaan nuo muistosanat.

Tästä voidaan olla yhdessä ylpeitä. Meillä on Suomessa kiekkokulttuuria.

Nyt osui iso suru Tapparan leiriin, mutta jokainen kiekkoniilo ymmrtää, että tähän pysähdyttiin muuallakin. Yhteinen suru, suuri arvostus ja paljon muistoja.

 

[Taze]

R.I.P. Marja

En ole ihan varma ovatko muistikuvani Marjan maajoukkuepeleistä, niistä harvoista jotka näin, alkuperäisiä vai joskus myöhemmin nähty, epäilisin että ne on tullut ihan "livenä" silloin joskus katsottua. Valitettavasti en legendaa koskaan nähnyt oikeasti livenä. Pysäyttävä uutinen tämä tosiaan oli hektisen työpäivän keskellä.

Osanottoni omaisille.

 

[SiniOranssi]

Marjamäki on ehkä "nykynuorisolle" tuntematon pelaaja, mutta itse arvostan Marjan erittäin korkealle. Ehkä Ojasen jälkeen se Tapparan suurin ruumiillistuma. Hirmuisen tuju oli tuo lämäri aikanaan, ja monasti sitä tuli ihailtua kuvalaatikosta. R.I.P, ja onnea sinne taivaiden kaukaloihin.

Nyt olisi hyvä tilaisuus Tapparan uudella faniporukalla astua esiin ja osoittaa syksyllä asiantuntemustaan. Tappara varmasti järjestää hiljaisen hetken ja tuolloin voisivat Sinioranssit vetää vaikkapa pienen Marjamäki-lakanan kasvojen kera esille. Marja olisi sen arvostuksen ansainnut.

 

[Pasilan Polle]

Suuri suomalainen kiekkomies on vaihtanut pelaamaan viimeiseen joukkueeseen.
Sieltä ei pääse kukaan enää takaisin, kuin hyvissä muistoissa.
Pekka Marjamäen kohdalla näitä muistoja riittää paljon.

Kevyet mullat ja osanottoni Pekan omaisille, läheisille ja kaikille, joilla on Tapparan muotoinen sydän.

R.I.P Marja

 

[archieG]

Kaikella kunnioituksella, mutta miksi Suomen joukkueen täytyy pitää surunauhoja tämän vuoksi? Ymmärtäisin, jos olisi kuollut joku nuori aktiivipelaaja, mutta kun kuollut on tässä tapauksessa jo semivanha mies ja kaiken lisäksi kuolema on tapahtunut luonnollisesti, niin miksi täytyy pitää? Ruvetaanko jatkossa pitämään surunauhoja jatkuvasti jonkun vanhan pelaajan kuoltua?

Kaikella kunnioituksella, et ilmeisesti tiedä suomalaisesta kiekkohistoriasta yhtään mitään.

 

[U2]

Kyllähän tämä uutinen toi tipan silmäkulmaan.

Kun oikein kävin asiaa muistelemaan, varhaisin muistoni jääkiekko-otteluista on juuri se, kun Marja kävi ennen Tapparan pelin alkua koputtelemassa Lepän suojuksia.

Kerran-pari tapasin Marjan kiekkouran jälkeen. Vaikutelmaksi jäi, että ystävällinen herrasmies on kyseessä.

Hieno mies, hieno kiekkoilija, hieno ura. Hetki hiljaa, ja sitten lasillinen mestarin kunniaksi. Kiitos Marja!

 

[BitterX]

Lepää rauhassa, Marja!

Muistamme sinut hienona pelaajana ja ennen kaikkea hienona ihmisenä.

 

[Eino_Mies]

Pekka Marjamäki, Pertti Valkeapää, Lasse Litma, Jukka Porvari, Pertti Koivulahti.. Tällaisia legendoja tulee ensimmäisinä mieleen 70-80-luvun vaihteen Tapparasta.

Marjamäki etenkin oli niitä kaikkein suurimpia sen ajan tamperelaiskiekon ikoneita. Lisänä tietenkin huikea ura maajoukkueessa aikana, jolloin pelaajat urheilivat vielä siviilitöittensä ohessa. Eikös Marja ollut palomies ammatiltaan.

Hieno muistaminen Jääkiekkoliitolta ennen Suomi-Ranska peliä, ja Vellu Ketola muistosanoissaan tiivisti kaiken oleellisen.

 

[ahal]

Pekka Marjamäki, Pertti Valkeapää, Lasse Litma, Jukka Porvari, Pertti Koivulahti.. Tällaisia legendoja tulee ensimmäisinä mieleen 70-80-luvun vaihteen Tapparasta.

Opin tietämään Marjamäen 1960-luvun lopulla, kun hän aloitteli uraansa nuorena miehenä Tapparassa silloisessa SM-sarjassa. Livenä näin hänet ensi kerran Lappeenrannan Kisapuiston pakkasessa joskus 1967 tai 1968, kun SaiPa voitti 3. erän kirillään Tapparan 6-3. Marja oli jo tunnettu peluri, jota pidettiin joissakin piireissä hieman ylimielisenä, ja siitäkös me pojannulikat kuittailimme. Kun kerrankin "sattui olemaan aihetta". Totuus lie kuitenkin toisenlainen, kuten monet ovat sittemmin vahvistaneet. Pian itsekin havaitsin, että Marja kuului valtakunnan kiekkoeliittiin, mikä usein kulminoitui kevään arvokisoihin. Korva kiinni radiossa tai silmät tapillaan televisiossa jännitimme Marjan ja kumppanien taistelua.

Muita 1960-70-luvun vaihteen luottopakkeja olivat mm. Seppo "Pappa" Lindström, Ilkka Mesikämmen, Ilpo Koskela, Timo Nummelin ja Juha Rantasila.

R.I.P. Pekka Marjamäki.

 

[bwo]

Täysin puskista tullut suru-uutinen on laittanut kyyneliä liikkeelle pitkin päivää. Marja oli fantastinen pelaaja ja persoona ja lapsuuteni sankari. Meille tapparalaisille hän on tietysti ikoni korkeimman kiitoksen kautta.

Taivaassa taidetaan tarvita hyviä ihmisiä, kun parhaimpia sinne kutsutaan näin ennen aikojaan. Voimia ja lohtua omaisille. Ja hattu päästäni kaikille teille muiden seurojen faneille, jotka osoitatte kiekkoveljeyttä ja kunnioitustanne osanotoillanne ja muistoillanne.

 

[Hakkuri]

Siitä asti kun kuulin Marjamäen vakavasta sairauskohtauksesta, on mielessäni jumittanut yksi muistikuva... Se on Marjamäki toinen polvi jäässä pettymyksestä pudonneena TPS:n Seppo Revon tehtyä ratkaisevan maalin Tampereella kevään 1976 ratkaisufinaalissa. Viimeinen sarjamuotoinen kausi 1974/75 päättyi Tapparan komeaan mestaruuteen, joten kovasti odotimme uuden liigasysteemin mukaista kannua Tampereelle. Mutta toisin kävi ja "Marja" katseli ratkaisumaalia aitiopaikalta. Pettyneitä olimme kaikki.

Mutta seuraavalla kaudella kannu oli sitten vakuuttavasti Tapparan ja "Marjan"! Salassa toivoin Marjamäen samalla tavalla pystyvän nousemaan voittajaksi sairasvuoteeltaankin. Näin ei valitettavasti tapahtunut. Sekä voittoja että tappioita koettiin matkan varrella ja monet muistot jäävät elämään. Historian kirjoihin ja myös fanien mieliin. Itse näin "Marjan" livenä pelaamassa ensimmäisen kerran syksyllä -72. Tuolla vuosikymmenellä tuli nähtyä lähes poikkeuksetta Tapparan kaikki kotiottelut, myöhemmin tahti hieman hiljeni.

Monet yhdistävät Marjamäen kovaan lämäriin, eikä se väärin olekaan. Itselleni tulee kuitenkin vahvasti mieleen myös yleinen kiekollinen osaaminen, taito. "Marja" oli aikamoinen "kahvittelija". Osasi muutakin kuin sen valelämärin. "Marja" oli fyysisestikin ihan jämäkkä pakki ja osasi taklatakin . Mutta kovuus ei ollut hänellä niin korostettu ominaisuus kuin vaikka Lallilla, Pappa Lindströmillä, Rantasilalla tai Hexillä. Heistäkin useimmilla oli hyvä lämäri, mutta Marjamäessä oli tosiaankin jotain semmoista jopa "jarkkomaista" leikittelevää taitoa. Pilke silmäkulmassa ja ehkä joskus sitä ylimielisyyttäkin, joka joskus taisi jäällä kostautua. Mutta loistava pakkihan "Marja" oli, katsoi häntä aivan miltä kantilta tahansa. Pitänee lopettaa ennenkuin muistot saavat silmäkulmat kostumaan liikaa...
Lepää rauhassa, "Marja".

 

[ftr]

Lepää rauhassa Marja.

Olen syntynyt vuotta myöhemmin kun lopetit, mutta urasi muisto säilyy aina.