Hyvä kirjoitus. Ja samaa mieltä, aivan varmasti siellä ollaan johdossa huolissaan ja tietoisia siitä, että kaikki ei ole mennyt putkeen. Pasi Rautiainen sanoisi ehkä silti, että sehän on vähintä, mitä ammattilaistoiminnassa voi tehdä. Olla kriittinen ja pistää kaiken peliin.Haapea sanoo moi! Jaa taikka niin, eihän se ilmeisesti sanokaan.
Keskustelu johdon toiminnasta täällä näyttäytyy välillä aika vahvasti narratiivien spinnaamiselta ja silkkojen mielikuvien kanssa pelaamiselta. Ja miksei näyttäytyisi, sillä useimmat meistä emme tiedä tuon taivaallista arjesta Kerhon hallituksessa tai operatiivisessa johdossa.
Katsojat maksavat tämän lystin. Mutta pidättäytyisin itse ajattelemasta, että johto on koko ajan jotenkin syvällisen tietoinen jostain ottelun jälkeisestä kuohunnasta kiekkopalstalla, tai että meidän(kin) spekulaatiomme täällä vaikuttaisivat jonkin metatason kautta johdon tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Sen kyllä uskon, että katselevat samoja pelejä kuin mekin, eivätkä voi mitenkään olla tyytyväisiä näkemäänsä. Totta kai katsojien tyytyväisyys ja sitoutuneisuus maksamaan tuotteesta heitä kiinnostaa ja huolettaa.
Olematta mikään näkijä olen myös aivan varma, että etenkin urheilujohdon pelaajahankinnoista vastaavalla puolella on jouduttu tekemään rehellistä sielun tutkiskelua. Ja kovasti hommia – samoin kuin seuraavan valmentajan kartoittamisen kanssa. Siellä varmasti tiedostetaan, että marginaali virheisiin on pieni ja kapenee koko ajan.
Sitten se sama Pasi sattaisi huudahtaa, että riittääkö taso?! Kuulostaahan se tylyltä, että lopulta se toiminnan taso mitataan kilpaurheilussa voittamisella, sarjataulukoilla ja maaleilla. Tähän lisäten, että talous on riittävän hyvällä tasolla. Näissä Kerho on nyt monta vuotta ollut, kolmen eri seurajohdon alaisuudessa, Liigan heikoimpia, väillä heikoin. Surkea. Eikä jääkiekkobisnes sinänsä eroa, tai siinä työntekijänä toimiminen juurikaan muusta liiketoiminnasta. Asenne, yrittäminen, itsensä likoon laittaminen, kriittinen ajattelu, virheistä oppiminen.. kuulostaa kovin tutulta ja tärkeiltä arvoilta työelämässä, monella toimialalla. Siihen sitten päälle kun puhutaan kilpailusta: tavoitteet, mittarit ja raaka realismi, kuinka hyvin pärjätään vai pärjätäänkö verrattuna muihin. Siihen raakaan realismiin ei saisi kuulua selittely, syiden ulkoistaminen, itsensä pieneksi tekeminen, uhriutuminen, selittelyt pienellä seutukunnilla etc. Jos sitä realismia ei kestä tai ei kyky riitä toimimaan altavastaajana tai haastajana, on väärässä paikassa. Saipa ja Kiekko-Espoo näyttää tässä nyt eteen. Kaikenlainen selittely, että ei me voida, ei voida vielä ja siten joskus syssymmällä on ihan sitä itseään. Selittelyä.
Sen ei tavallaan tarvitsekaan kuulua tavan kuluttajalle tai fanille, mitä siellä Kerhon officella ajatellaan tai aktuaalisesti tehdään. Kunhan homma toimii ja asetettuihin tavoitteisiin päästään. Niistä seuran omista arvoista toki kiinni pitäen. Mutta se että me kannattajat emme sitä arkea tarkkaan tiedä, ei saa olla myöskään syy vähätellä sitä kannattajan turhautumista, huolta tai pelkoa. ”Kuin mont mestaruutta ittel”- ajatuksella, tai”ette te tiedä”. Me kannatamme, välitämmeja maksamme siitä mitä näemme. Emme siitä, mitä emme näe.