Veikkaan että tämän kaappauksen taustat selittyvät jotenkin näin:
Matti katsoi peliä Jaffalassa viime kaudella, ja huomasi Jokereiden joukossa pelaajan, joka mykisti Matin. Hänen nimeään Matti ei tiennyt, mutta ei se Mattia kiinnostanutkaan. Matti ihaili tämän numeroa 44 kantaneen miehen otteita ja ajatteli mielessään: "Voi kuinka se liukuuliukuu ja liukuu vaan. Mikä kitkattomuus, mikä irtautuminen tästä todellisuudesta. Tällaista on jääviihde parhaimillaan..."
Matti istui vuorokaudet putkeen aitiossaan ajatellen tätä jääkenttien jumalaista ilmentymää. Sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta konsanaan, kausi päättyi ja tämä mystinen #44 katosi. Matti sekosi. Hän etsi neljänelostaan teksti-tv:stä, lätkäkorteistaan sekä kesäolympialaisten maa-hockeyn finaalista, mutta miestä ei löytynyt mistään.
Matti oli murtunut. "Kielletyn metsän ilkeä Pentti-velho on hänet kaapannut", Matti tuumi. Kristallipallostaan Matti löysi entti-Pikkaraisen ja örkki-Erosen, mutta hekään eivät liukumisillaan vakuuttaneet Mattia. Numerotkin olivat väärin.
Mutta #44 tuli takaisin - tai niin ainakin Matille kepuli kauppias kertoi: "Matti, tätä miestä olet etsinyt. Pentti-velho oli hänet kaapannut, mutta Ikiaikojen sodassa Pentti karkotettiin Poriin iäksi. Nyt #44 on vapaa. Tässä ole hyvä."
#44 paluu nähdään torstaina perhoskoiran vuonna 523,44. Ottakaa silloin katse yläilmoihin. Sillä silloin Jaffalan kultaisessa aitiossa istuu Matti ja ihailee liukujan paluuta. The end.