Ilmoitukset

Nimimerkin Hikiset kyynärit poikkeuksellisen heikkotasoinen viestittely ja jatkuva provosointi Teliaa käsittelevässä ketjussa on tuottanut hänelle kuukauden kirjoitustauon.

Sulje ilmoitus

Nimimerkki laamis kertaa seuraavan viikon ajan oikean henkilöllisyyden arvuutteluun liittyvää sääntöjen kymmenettä pykälää. Rikkeen arvoinen viesti löytyy NHL-osion Patrik Laine -ketjusta.

Sulje ilmoitus

Nimimerkki Karamahti on lopullisesti ohjattu isoista ovista ulos, sillä järkevä keskustelu ja sääntöjen noudattaminen eivät kuuluneet hänen pelikirjaansa. Kamelin selän katkaisi lopullisesti yleisen asiattoman kielenkäytön lisäksi useampi viesti Trumpin ketjuun, joissa ainoana tarkoituksena oli aukoa päätä.

Sulje ilmoitus

Nimimerkki nahkis kirjoittaa jatkossa jossain muualla, syynä jatkuva tahallinen trollaus, flametus ja muiden kirjoittajien vähättely.

Sulje ilmoitus

Nimimerkki Perusjäbä on saanut viikon pelikiellon romaniketjuun kirjoitetun hyvän maun vastaisen viestinsä vuoksi.

Sulje ilmoitus
  1. Akseli Jäsen

    Kaikki innokkaat rychefanit ovat varmastikin tietoisia, että Chris DeGarmo on tullut takaisin bändiin ja uutta levyä pukkaa.
    Henkilökohtaisesti tämä on varsin suuri uutinen. Iloitsen siitä kovasti ja levy menee luonnollisesti ostoon heti.

    www.queensryche.com
     
  2. Akseli Jäsen

    Pitkään odoteltu Operation: Mindcrime II on nyt sitten julkaistu.
    Onko kellään mitään mielipidettä aiheesta.

    Itsellä levy on nyt kovassa kuuntelussa.
     
  3. Koira Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HIFK
    Operation Mindcrime I on tullut kyllä joskus kaaauun sitten kuunneltua puhki... Queensryche on (=oli?) kyllä legendaarisen hyvä bändi, pitääkin kaivaa vanhat C-kassut esiin :)

    Mites onko tyyli muuttunut paljon uudella levyllä?
     
  4. Seti Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit
  5. Seti Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit
  6. Thibauld Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Gwinnett Gladiators, Lukko
    Astetta hiljaisempi tuntuu tämä ketju olevan mutta ilmeisesti jokunen fani kumminkin löytyy.

    Tuli tuossa aihetta nostaa tätäkin ketjua ylös. Tuossa päivällä radiosta kuulin että bändi vierailee kaupungissa ja lippujakin vielä löytyy. Töitten jälkeen kävin lipun hommaamassa, joten torstaina pääsee bändin näkemään livenä.

    Siitä tulikin mieleeni kysäistä josko jollain täällä on bändin nykykunnosta mitään hajua. Tuo Setin linkittämä video oli kyllä aika lupaava vaikkei ihan vastaavaa spektaakkelia torstaina varmaan nähdäkkään.

    Ensimmäinen kosketus bändiin oli Queen Of The Reich musavideo jollain kerrang kokoelmalla, joskus silloin kun commodore 64 oli vielä se kovin tykki. Vaikka biisistä silloin tykkäsinkin en jostain syystä yhtään levyä ostanut ennen kuin joskus 90 luvun lopulla The Warning löytyi anttilan alekorista. Q2K levyn sain kaverilta lainaksi sen ilmestyttyä ja siihen sitten kiinnostus bändiä kohtaan lopahtikin. Tuota The Warningia on välillä tullut enemmänkin pyöriteltyä, tosin nyt sekin lepää pahvilaatikossa vanhempien varastossa missä 98% muistakin levyistäni sijaitsevat. Tuon hiljattain ilmestyneen kokoelman kävin tänään ostamassa jotta saa itseään edes hiukan sivistettyä ennen keikkaa. Toivottavasti soittelevat enemmän noita alkuvuosien biisejä, sillä ne iskevät meikäläiselle paremmin.
     
  7. Lawless Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HIFK
    Tuolta Juutuubistahan sitä livekuntoa voi tsekkailla. Tate ei (tietenkään) pysty laulamaan yhtä korkealta kuin parikymmentä vuotta sitten, mutta ihan suht timmissä kunnossa yhtye on. Eikä se hullumpi tekele ole tuo Mindcrime II:kaan.
     
  8. Thibauld Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Gwinnett Gladiators, Lukko
    Lainaus:
    Kyllä se saakelin korkealta vieläkin vaan tuli. Itseasiassa nyt pitää kehua koko bändiä sillä sain noin kymmenen kertaa enemmän kuin osasin odottaakkaan. Hitto sedäthän rokkas niin että ensmäiset kome biisiä pystyin vaan tuijottamaan suu auki. Itse lähinnnä pelkäsin että homma menee Silent Lucidity ym. ym. hempeily linjalle. Väärin luulin sillä hitto soikoon sieltähän tuli ihan metallia taydeltä laidalta.

    Upeaksi homman vielä teki se että paikka oli loistava. Jostain syystä 1200 henkeä vetävään teatteriin oli myyty vain 700 lippua. Keikka oli siis loppuunmyyty mutta koko yläparvi oli tyhjä. Sali oli suht täynnä mutta vaivatta pääsin noin 3-4 metrin päähän lavasta. Yleisö oli osin vähän ikääntynyttä mutta sitäkin omistautuneempiaa sorttia. Ehdottomasti meikkiksen keikkalistalla tämä menee top 10 ja ehkä jopa top 5 joukkoon, tosin hetken pitää sulatella ennen kuin lopullista sijoitusta päättää. Parasta kuitenkin oli että sedillä itsellään näytti lavalla olevan hauskaa ja se aina välittyy yleisöönkin.

    Alkuun tuli jonkun verran meikäläiselle tuntemattomia biisejä mutta suurin osa kuitenkin tuolta Sign of the Times kokoelmalta löytyi. Harmittavasti Queen of the Reich jäi soittamatta mutta muuten olen settiin tyytyväinen. Uudelta take cover albumilta saatiin maistiaisia Pink Floydin Welcome to the Machinen muodossa. Upea biisi alunperin ja aivan loistava tulkinta. Take Hold of the Flame viimeisenä biisinä jätti kyllä mahtavan tunteen. Ei mulla muuta kuin hatunnosto vain herroille, ylittivät kyllä kaikki odotukset. Loistava bändi on kyseessä.
     
  9. Myrkky Jäsen

    Kehutaan nyt vielä vähän. Kun olen musiikkimaussani jämähtänyt monessa tapauksessa nuoruusvuosiini, niin kyllä Queensrychellä on aina paikka sydämessä. Omat suosikkini löytyvät Rage for Order -levyltä, eniten miellyttävät ehkä (tällä hetkellä) London, Chemical Youth ja I will remember. Operation Mindcrime on aivan järkyttävän hieno "teemalevy".

    Muita suosikkejani ehdottomasti MTV:n unplugged versiot: Lady wore black ja The Killing Words. Hemmetti, vieläkin tulee kylmät väreet tosta The Killing Wordsistä. Mutta kuunnelkaa hyvät ihmiset hyvää musiikkia... :)

    Kun lähestyttiin 2000-lukua niin valitettavasti bändin tuotokset vieraannuttivat minut. DeGarmon lähtö tietysti vaikutti paljon.
     
    Lemponen tykkää tästä.
  10. ChosenTwo Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Washington Capitals & suomalaiset NHL:ssä
    Kesälevy-ketjussa kun oli Queensrÿchestä puhe, niin heitetäänpäs tänne bändin omaan ketjuun vähän ajatuksia tuotannosta.

    1983 Queensrÿche (EP)

    Nauhoitettiin alunperin bändin demoksi ja julkaistiin lopulta EP:nä, joka aiheutti suuren pöhinän bändin ympärillä ja myi muistaakseni nopeasti ihan kymmeniä tuhansia kappaleita. Ihan kivasti demoksi. EP:n sisällöstä pomppaa esiin Queen of the Reich, joka on bändin suurimpia klassikoita. Tate alistaa laulusuorituksellaan.

    1984 The Warning

    Bändin ensimmäinen albumi on jäänyt minulle vähän etäiseksi. Take Hold of the Flame on mahtava biisi, mutta muuten ei levy ole oikein avautunut. Ehkäpä senkin aika vielä tulee, mutta toistaiseksi pysyn kannassani, että bändi hakee tällä levyllä vielä identiteettiään ja sävellyskynän terävyyttä.

    (1986 Hear 'n Aid - Stars)

    Taten laulusuoritukset olivat herättäneet tässä vaiheessa jo sen verran huomiota, että Geoff päätyi laulamaan Hear 'n Aidin 1986 ilmestyneelle Stars-kappaleelle, jossa esiintyy joukko aikakauden (ja historian) parhaita metallimuusikoita. Jälleen voi todeta saavutuksen "ihan kivaksi", kun on tullut valituksi tuollaiseen joukkoon yhden albumin julkaisun jälkeen.

    Etenkin kappaleen laulusuoritukset ovat kyllä kovaa tykitystä ja on hauska seurailla YouTubestakin löytyvästä making ofista, kuinka Tate vetäisee joukon nuorimpana (tämä omaa mutua) täysin överinä hersyävää tulkintaansa, taiteillen nerokkaan virtuositeetin ja naurettavuuden puolelle menevän ylitulkinnan välillä. Ronniella on mahtanut olla ihmettelemistä tarkkaamossa.

    1986 Rage for Order

    Tässä vaiheessa alkaa sävellyskynässä olla jo pää terävänä. Biisit ovat kyllä monilta osin hieman oudoiksi luonnehdittavia, mutta toimivia. Walk in the Shadows kuuluu omiin Queensrÿche suosikeihin ja muitakin kohokohtia kyllä löytyy tasaisen hyvän kokonaisuuden lisäksi.

    1988 Operation: Mindcrime

    Lämmittelyn ja jutun jujun löytämisen jälkeen on saatu kaikki palaset kohdilleen ja tuloksena on vaatimattomasti yksi parhaista albumeista mitä on koskaan julkaistu. Sävellykset ovat äärimmäisen laadukkaita alusta loppuun. Sanoitukset kertovat mielenkiintoisen tarinan tyylillä. Soundit ovat mahtavat. Kaikki toimii. Tämän albumin kuuntelemiseen ei väsy koskaan.

    Sinällään typerä nostaa mitään kappaleita kokonaisuuden yli tässä tapauksessa, mutta jos olisi pakko jotain suositella, niin levyn parhaat omaan makuuni lienevät Revolution Calling ja The Mission... Ja sitten ne kaikki muut.

    Myöhemmin 1991 vuonna ilmestyi levystä livetallenne nimeltä Operation: Livecrime. Jos on levy yksi parhaista albumeista koskaan, niin samaa voi kyllä sanoa sen liveversiostakin. Todella kovan biisimateriaalin lisäksi visuaalinen puoli on toteutettu tyylikkäästi. Yksi lisätähti tulisi jo pelkästä Rockenfieldin eeppisestä rumpusetistä!

    1990 Empire

    Bändin kaupallinen huipentuma. Ei sinällään häviä nyt kauheasti laadussa Operation: Mindcrimelle, mutta jonkun verran kuitenkin. Eli 5/5 tähteä ei ole vääryys tämän levyn kohdalla, mutta täyttä täydellisyyttä ei kuitenkaan enää tarjoilla. Nimikkobiisi, Silent Lucidity... Kyllähän tällä levyllä ässäbiisejä riittää.

    On pakko mainita erikseen One and Only ja tarkemmin sen outro. Yksi valtaisa tekijä jolla Queensrÿche eroaa miljoonista muista bändeistä on sen rytmiosasto Rockenfield & Jackson. Rummut ja basso tarjoilevat hyvin usein jotain mielenkiintoista kuultavaa ja ihan jo perus groove on huomattavan hyvä. One and Onlyn outro onkin sitten ihan huikea osoitus tämän kaksikon yhteispelistä, kun kitarat soittavat samaa simppeliä riffiä uudestaan ja uudestaan ja rytmiosasto alkaa tehdä taikoja. Ihan huikea kohta, jota kuuntelen monesti erikseen repeatilla. Groovaa kuin perkele.

    1994 Promised Land

    Tässä vaiheessa taasen alkaa sävellyskynä olemaan teroittimen tarpeessa. Biisit eivät ole ihan helpoimmin omaksuttavia ja tunnelma on jotenkin synkän oloinen. Yleisesti ottaen kyllä hyvin puuduttavaa menoa ja aiempiin pariin levyyn verrattuna ihan valtava tasonpudotus.

    Sanoisin Someone Else? -hempeilyn olevan paras yksittäinen biisi. Tosin jos mukaan lasketaan uusintajulkaisulta löytyvä, Last Action Heron soundtrackilta tuttu Real World, niin se kaappaa ehdottomasti parhaan kappaleen tittelin itselleen.

    --

    Sitten alkaakin sellainen vaihe bändin historiassa, josta en voi enää levykohtaisia mietteitä listata. Hyllystä kun ei löydy tästä eteenpäin enää mitään muuta kuin 2013 vuonna julkaistu "tateton" ja todella typerästi samaan tyyliin 1983 vuoden EP:n kanssa nimetty Queensrÿche. Sen mitä olen yksittäisiä kappaleita joskus koittanut kuunnella Taten kanssa vuosina 1997-2011 julkaistuilta seitsemältä albumilta, niin ei ole kyllä yhtään enempää innostusta aiheuttaneet kuin Promised Landin heikoimmat tekeleet. Pitäisi kyllä joskus yrittää antaa noille levyille mahdollisuus, sillä kai sieltä nyt sentään jotain yksittäisiä hyviä kappaleita olisi pakko löytyä. Sen verran kovasta bändistä kuitenkin on parhaimmillaan ollut kyse.

    DeGarmo lähti bändistä, teki comebackin ja lähti taas. Siinähän se varsin looginen syy olisi materiaalin ideaköyhyydelle, kun Chrisin nimi löytyy erittäin usein sieltä kovimpien kappaleiden taustalta. Toisaalta jo Promised Land osoitti, että ei DeGarmoltakaan enää vain irronnut vanhaan malliin.

    Sitten lopulta tuli nämä draamat Taten ja muun bändin välille, oikeudenkäynteineen ja kaikkineen, huipennuksenaan kaksi eri bändien julkaisemaan Queensrÿche-albumia vuonna 2013. Kuten kirjoittelin, niin tuo "lopun bändin" julkaisema levy minulla hyllystä löytyykin. Täytyy sanoa, että eipä sekään ole oikein valtaisasti iskenyt, vaikka La Torre laulaa komeasti ja kaikessa tuntuu olevan Promised Landia freesimpi ote. Sävellykset kuitenkin kaipaisivat lisää lihaa luiden ympärille.

    Kahta seuraavaa Queensrÿchen julkaisua en ole sitten enää kuunnellut kuin sinkkujen yksittäisten toistojen osalta. Uusimmalle, The Verdictille, voisi kyllä kuunteluja varmaan antaa, kun pari sinkkuaan olivat ihan lupaavan oloisia. Innostusta kyllä laskee kovasti se, että ilmeisesti päättymättömälle isyyslomalle jäänyttä Rockenfieldiä ei enää rummuista löydy.

    Taten tekemiset taasen ovat välillä olleet aika surkuhupaisia. Ensin omalla Queensrÿche-versiollaan ja sittemmin Operation: Mindcrime -nimen alla toimiessa on joukossa pyörinyt vaikka mitä nimimiehiä, mutta lopputulos on jättänyt valtaisasti toivomisen varaa. Kehnojen sävellysten ja täysin hengettömän livetoiminnan lisäksi itse maestron äänestä tuntui katoavan korkeimpia taajuuksia hyvin nopeasti kasarin puolivälin jälkeen ja lopulta tulkinnat menivät jo aika karuksi kuunneltavaksi.

    Mutta ehkäpä kaikki ei ole kuitenkaan vielä menetettyä Tatenkaan osalta. Nimittäin yllätyin aika valtaisasti kuin näin ja kuulin tämän akustisen kahvikuppi-liven viime vuodelta, jossa Tate vetäisee Eyes of a Strangerin ihan vanhaan malliin: Geoff Tate "Eyes of a Stranger" Acoustic in San Antonio at The Eagle 106.7
     
    tinkezione, Pavlikovsky, muaddib ja 3 muuta tykkäävät tästä.
  11. Nännimäinen Jäsen

    Lainaus:
    Tuo on kyllä yksi kaikkien aikojen kovimpia projekteja. Kohtuullinen määrä talenttia koolla. Ja varmaan kokkelia myös.
     
  12. Pavlikovsky Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
    Joo kyllähän tämän joukkion ns. kullan huuhtomisen aika levyjen tasolla jäi harmittavan vähiin sinne Operation: Mindcrimen ympärille, kun tuolloin liekkiä olisi ollut isompaankin katalogiaan. Noh, hyvä näin kaikesta huolimatta.

    Säälittävän kehno alkoi olla sittemmin uran suuntaus kun Promised Landilla oli jo kuultavissa ähky kaiken huipentuessa tuohon saippuaoopperaan 2013 kun Tate ja sen hetkinen Queensryche kornisti kilpailivat keskenään. Kyllähän näitä uudemman aallon levyjäkin kuuntelee ja multa niitä löytyy, mutta ne tulee käsitellä omankaltaisina käsitöinä progeheville, ei minään suurena jatkumona niihin ilotulituksiin. Yhtä kaikki, valtavan korren on tämä yhtye kantanut rock-kaanonin ketoon milloin milläkin kokoonpanolla ja projektilla mukaan mukien Taten viritelmät.
     
  13. SOF1969 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HIFK, "Respect all, fear none", 106-105
    Itse rakastuin vuonna -84, itse 15-vuotiaana palavasti Warningiin, ja se plus ykkös-EP, ovat jääneet itselle ikisuosikeiksi.

    Vaikka Mindcrime on hyvä levy, sen loputon hypetys on jäänyt itselle arvoitukseksi.
     
    heavy tykkää tästä.
  14. tinkezione Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Pens, Ipa, Mif
    Olipas tuo lattelive aika tymäkkää tavaraa! Noinkohan Tate on laittanut korkkia kiinni ja kunnostanut itsensä, jos kyseessä on kuitenkin 2018 tekele; nuo muutamien vuosien takaiset festaritallenteet kun jättävät merkittävän paljon toivomisen varaa. Tilaankin tästä lähtien sumppini extra shotin sijaan Eyes of the Strangerilla.

    Itse poppoosta sen verran, että The Warning oli ensikosketus ilmestyessään, mutta vielä ei roihahtanut. Eikä itse asiassa Operation: Mindcrimenkään kohdalla ilmestyessään. Vasta joskus 1990 vaiheilla antaessani Mindcrimelle uuden mahdollisuuden homma aukeni kerrasta ja täysillä. Omissa kirjoissani O:M on ehdottomasti kovin albumi koskaan missään ja Iron Maidenin tapaan sen viiden albumin värisuoran voi tältäkin posselta allekirjoittaa.

    La Torren kanssa orkesteri tuli nähtyä Ruotsissa asuessani joskus 2013 tietämillä livenä ja läpi meni kuin väärä raha. La Torren aikaisiin levyihin ei ole kuitenkaan ollut aikaa (lue: tarpeeksi kiinnostusta) perehtyä. Ehkäpä tuo DeGarmon puuttuminen asettaa liikaa ennakko-odotuksia sävellystyön laatuun, vaikka kitaristin ruudun Parker Lundgren sinällään ihan sujuvasti täyttääkin.
     
  15. heavy Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HIFK
    Queensrüche oli syksyllä -84 lämmittelemässä Dioa Helsingin Jäähallissa, ja vaikka pääsääntöisesti lämmittelybändit eivät ole olleet kovin valuuttavia, niin he tekivät. Esikoisalbumi Warning oli silloin tuore, ep:n Queen of the Reich kappele pyöri ahkerasti vhs videolta. Ehkä siksi nuo pari ensimmäistä julkaisua ovat edelleen se juttu.
     
    SOF1969 tykkää tästä.
  16. SOF1969 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HIFK, "Respect all, fear none", 106-105
    Lainaus:
    Täsmälleen sama itsellä. Yksi kovimpia lämppäreitä ikinä. Sitten näin uudestaan Metallican(?) lämppärinä vähän myöhemmin, pääesiintyjänä en ole nähnyt ikinä. VHS:ltä tuli aikanaan pyöritettyä sitä Japanin liveä myös todella paljon.
     
    heavy tykkää tästä.
  17. Evil Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ryan O’Reily (Oz), Ryan O’Reilly (Blues)
    Geoff Taten ääni on kyllä hieno. Tuubista kaiketi löytyy 80-luvulta peräisin oleva liveveto Take Hold Of The Flamesta, aika huikea veto huligaanilta. Ja Hear’n’Aid -projektin Stars-biisinkin Tate melkein varastaa, vaikka mukana on Dion, Halfordin ja Eric Bloomin kaltaisia sonneja. (Ja mikkihiiri Don Dokken, mutta ei enempää hänestä...)
     
  18. Lemponen Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Kärpät
    Nuo lattelivet ovat kyllä aika hyvät mitä kolme kappaletta löysin.

    Aika helvetin mahtavaa, että ainakin hetkeksi löydettiin taas tämä hieno kasaribändi keskustelun kärjeksi. Queensrÿche ei ole ollut koskaan maailman tärkein bändi, mutta ansaitsee koska vain oman hetkensä.
     
    SOF1969 ja Punamusta tykkäävät tästä.
  19. Mäkelä Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Durrels Palace
    Mindcrime on jo kehuttu, niin jätetään se väliin..

    Promised Land nousee kyllä omalla listalla kakkoseksi. Eipä se nyt erityisen heviä ole, mutta biisimateriaali on tasavahvaa, eikä totaalhutien sarakkeeseen mene kuin Out of Mind ja Disconnected.

    Empire ei ole koskaan pudonnut ihmeemmin. Jotenkin kaikessa steriiliydessään siitä tulee mieleen 80- ja 90-lukujen Rush. Periaattessa kaikki on kohdillaan, on taitavaa soitantaa ja tuotanto viimoisen päälle, mutta biisit eivät vaan kolahda.

    Hear in the Now Frontierillakin oli vielä muutamia loistobiisejä, mutta sen levyn soundimaailma oli kyllä ihan perseestä, mitä lie grunge-höyryjä sillä yriteltiin tavoitella, samanlaista siihen aikaan trendikästä möyrimistä kuin Kiss yritti Carnival of Soulsilla.

    Triben, jolla DeGarmo teki paluun biisintekijäksi ja La Torren ajan ensimmäisen albumin tiedän kuulleeni, mutta ei niistä ole jäänyt minkäänlaisia muistikuvia. Mindcrime-saagan jälkilämmittelykin oli aivan turha.