Queen tekee comebackin

[archieG]

Viestin lähetti Predator
Ei käynnisty. Ei Tenhoa. Ei Tehoa.

EI KELLÄÄN KUUNA KULLAN VALKEANA OLE MITÄÄN JAKOA KUNINGATATTAREN YKKÖSVOKALISTIKSI FREDDYN JÄLKEEN!

QUEEN on aina ja ikuisesti = Mercury + basisti + rumpali + kitaristi...

Niinpa...

Olen niita onnekkaita joka on nahnyt Queenin silloin kun Freddie oli viela voimissaan eli Tukholmassa 1986. Hieno, upea keikka, tahtihetkina Freddien paidan riisuminen, jota kaikki yleison nais?puoliset fanit kirkuen ylistivat, klassiset we will rock you/we are the champions, yleison laulattamiset etc... ja ilotulitus paalle. Ja iso fani joka vartavasten lahti katsomaan Queenia talutettiin ennen keikkaa taksiin ja takaisin hotelliin tuhannen paissaan... ja aamulla kyseltiin oliko hyva keikka... Mukavia muistoja yhdesta kaikkien aikojon bandista, Ei ole Freddielle korvaajaa, ainakaan minun mielesta. The show must go on!! Aina ja ikuisesti Freddie...

-pilkun viilausta....

 

[Osmo Rapeli]

Ei se Freddien arvoa parhaiden "frontmanien" joukossa, ellei parhaana, alenna kun ylistetään etenkin Mayn merkitystä bändille...top 5-mies kaikkien aikojen rock-kitaristeista (Page, Iommi, Van Halen, Clapton), varmasti enemmän kuin pelkkä kitaristi.

Painotan myös edelleen sitä ettei kukaan ole Freddietä korvaamassa - pointti on se että Roger, Brian ja Paul ovat nyt lähdossä kiertueelle ja tarkoitus on soittaa myös Paulin uran bändien parhaimmistoa.

Jos joku haluaa linkkejä näihin aiemmin mainitsemiini hyväntekeväisyyspätkiin niin yv:llä voin pistää.

 

[Kippe]

Viestin lähetti goldenawe
Ei se Freddien arvoa parhaiden "frontmanien" joukossa, ellei parhaana, alenna kun ylistetään etenkin Mayn merkitystä bändille...top 5-mies kaikkien aikojen rock-kitaristeista (Page, Iommi, Van Halen, Clapton), varmasti enemmän kuin pelkkä kitaristi.

Juuri tätä arvostan Queenissa: Vaikka Freddie olikin 'julkisivuna' niin silti bandin jokainen jäsen pystyi parhaimmillaan tekemään mestariteoksen. Tässä ketjussa on hehkutettu niin Mayn, Taylorin kuin Deaconinkin biisejä.

 

[Eisenhower]

Melkoisen kiusalliselta tuntuu ajatus Freddie Mercuryn korvikkeesta.

Queen teki aikanaan sellaisia studioteknisiä kokeiluja (ja löytöjä), joiden hedelmiä monet muut bändit ovat popsineet. Esim. the Prophet Song on aikansa hypnoottinen kaanon, tosissaan ovat silloin olleet. Tosissaan kuin lantunkitkijät.

Jos tulee mahdollisuus, niin käykää katsomassa Lontoossa "We Will Rock You" -musikaali. Hieno tykitys, joka tekee ehdottomasti kunniaa Queenille.

Ike

 

[Osmo Rapeli]

Back to the business. Listaisin vielä itselleni kovimmat klassikkobiisit.

1. '39 - Akustinen mestariteos "Night at the opera"-levyltä. Yksinkertaisuus toimii ja tässä biisissä on jotain niin haikeaa, hienoa ja aitoa että toimii joka kerta. Levyllä laulaa Brian, livenä lauloi Freddie, molemmat toimivat.
"Never looked back, never feared, never cried"

2. Stone Cold Crazy - eräs kaikkien aikojen tiukimmista rock-biiseistä. Queenin tiukin biisi IMO.

3. Bohemian Rhapsody - soitettu tuhanteen kertaan mutten väsy tähän koskaan. Oopperamainen osuus biisin lopussa oli jotain todella ainutlaatuista ja uutta, sekä erittäin rohkea veto. Toista tällaista biisiä ei kukaan koskaan tule tekemään yhtä onnistuneesti.

4. Now I'm here - Sanoitus puhuu puolestaan - tämä on 100% asennebiisi..."Think I'll stay around".
Toinen erittäin tiukka ja suoraviivainen rock-klassikko. Livenä Freddie laulattaa yleisöä: "You buggers can sing harder than I can!"

5. Who wants to live forever - Erittäin tunteellinen ja massiivinen, herkkä biisi, mahtipontinen, mutta kiitos puhtaan taidon bändi onnistuu kaikesta huolimatta välttämään tässäkin imelyyden.

6. Death on two legs - NATO:n, erään kaikkien aikojen parhaista ja monipuolisimmista levyistä, avausbiisi sisältää Mayn tiukkaa kitarointia, mutta myös teatraalisia elementtejä. 10 pistettä.

7. One vision - joku kritisoi täällä Kind Of Magicia. Niin minäkin, mutta enemmän tuotannon puolesta. Levyllä on hyviä biisejä mutta se on ehkä hiukan liian ylituotettu, liian poppi-soundinen. Tämäkin biisi kuulostaa livenä huomattavasti rankemmalta, bändi vetää todellakin täysillä. Ehkä heidän tiukin rockbiisinsä 80-luvulla.

8. White Queen - "a delicate little number". Kaunis mestariteos kakkosalbumilta. Kakkonen muistuttaa muutenkin siltä ajalta kun levyt olivat enemmän kokonaisteoksia aina kansista lähtien, läjän biisejä sijaan liikutaan samanlaisissa aiheessa koko levyn läpi. "March of the black Queen" toimii myös erinomaisesti.

9. I'm in love with my car - Roger Taylorin biisi on minulle ehdoton kulttiklassikko jota myös edesmenny yhtye Mother Love Bone coveroi. Rogerin biisit olivat "munakkaita", ei samanlaista siirappia kuten esim. toisen raspikurkun Rod Stewartin soolobiisit. JA HEI, kukapa ei rakastaisi autoaan!

10. Tie your mother down - Eniten soitetut Queen-biisit olivat enimmäkseen myöhemmästä tuotannosta, mutta minä olen tosiaan niitä joille Queen oli eniten hard rockia ja teatraalisia rock-oopperoita. "We will rock you" ja "Under pressure", esimerkiksi, ovat kovia biisejä mutta antavat turhan suppean kuvan koko tuotannosta.

Erikoismaininta menee Live Killers-levyn nopealle punk-versiolle "We will rock you"-biisistä, kakkosen "the Ogre Battle"-biisille (jo pelkästään biisin nimen takia", sekä "I want to break free"-biisin videolle jossa Freddie ja kumppanit keikistelevät kotirouvina. 80-luku ja vapaa maailma...ha ha ha.

Nykyään on muuten listalle noussut (etenkin Noblesse Obique-keikan hel~wetin tiukka versio) ääretön rock-klassikko, vähemmän silti esillä ollut "Tear it up". Rock-Queenia parhaimmillaan.

Onkos kukaan täällä kirjoittelevista nähnyt uuden Queen+Paul Rodgersin keikkoja?

Kuuntelin tuossa vastikään hankkimani hyvälaatuisen bootlegin. Hel~wetin hyvin Rodgers veti...settilista nyt oli aika yllätyksetön mutta hyvin kulki.

 

[teroz]

Kuulin myös jotain bootleggejä ja hyvältähän se kuulosti. Paul Rodgers lauloi omalla tavallaan, eikä edes yrittänyt muistuttaa Freddietä. Kukaan ei tietenkään voi korvata mr. Mercuryä, mutta tällä tulkinnalla ja nimellä Queen + Paul Rodgers siedän kyllä projektia.

Yleisesti Queenistä tipahtaa parhaiten levy Innuendo. En tiedä mikä siinä on, mutta sen voittanutta ei ole. Todella eeppinen levy, jonka todellinen merkitys tuli julki vasta Freddien sairauden tullessa julkisuuteen. Tosin levyn sanoituksista pystyi jo kenties silloin arvaamaan, että jotain oli pielessä.

Miraclella on myös uskomattoman hyviä biisejä, jotka kärsivät A kind of magicin tapaan liiallisesta POP-tuottamisesta.

Biiseinä eniten kolahtavat:

1. Innuendo
2. I want it All
3. Breakthru
4. I can't live with you
5. Stone Cold Crazy
6. Hammer to Fall
7. Mother Love
8. One Vision
9. '39
10. I'm going slightly Mad

Lähinnä hatusta heitin, mutta tuossa on ainekin takuuvarmat kymmenen biisiä johon ei kyllästy.

 

[Jeffrey]

Onha Queen aivan hemmetin kova bändi. Etten sanoisi, että kovin missään milloinkaan. Itselläni Queen oli ensimmäinen "oikeeta musiikkia" soittava bändi jota kuuntelin. Siinä n. 10v ostin ekan levyn, mutta kuusi vuotta vanhempi veljeni oli kyllä tutustuttanut mut Queeniin jo kauan ennen tota. Friends Will Be Friends ja Who Wants to Live Forever on aivan käsittämättömän hyviä biisejä niinkuin niin monet kymmenet muutkin Queenin biisit. Queen on toinen niistä kahdesta bändistä joiden tuotannosta en ole löytänyt vielä niitä pakkollisia ja kamalia "täyte" biisejä.

 

[Mitchner]

Täytyypä tunnustaa, että yhtään Queen-levyä ei ole levyhyllyssäni - vielä ainakaan. Olen diggaillut vain muuutamista irtobiiseistä (esim I´m going slightly mad, One vision) ja muutamat biisit inhottavat melkoisesti. Mutta mutta: pitäisi kai sittenkin tutustua aiheeseen kunnolla. Oletan että bändin katalogissa on useitakin hittien varjoon jääneitä helmiä, varsinkin 70-luvulta. Taidan lähteä kirjastolle Queen-levyjä metsästämään :)

Comebackista sen verran, että Queen-nimellä esiintyminen on hieman arveluttavaa. Freddie oli jälijittelemätön musiikkipersoona, jota kukaan ei voi korvata ilman että ryhmän identiteetti muuttuu. Mutta jos hän oli toivonut bändin jatkavan kuolemansa jälkeen, niin menköön sitten.

 

[Blackie]

Mitään Queenia ei ole enää olemassakaan. Vai mitä olisi Rollarit ilman Mick Jaggeria?

 

[Jeffrey]

Vai mitä olisi Rollarit ilman Mick Jaggeria?

Rolling Bones?

 

[teemu_s]

Return of the Champions

Ostin tänään Sheffieldissä viime toukokuun 9. päivä nauhoitetun Queen+Paul Rodgers-levyn Return of the Champions. Aiemmin en ole mielestäni juurikaan Paul Rodgersia kuullut ja voin sanoa ettei hänen laulunsa ollut pettymys. Johtuiko olotilastani mutta pehmeähkö raspi ja pehmeä soundi tekivät vain hyvää allekirjoittaneelle? Levyllä on muutamia Rodgersin omalta uralta tuttuja biisejä mutta suurin osa oli taattua Queen-laatua. Levy kuulosti pääosin siltä, mitä se onkin: viisikymppisten rokkareiden parhaita kappaleita. Kahdelle cd-levylle mahtui hittejä aivan bändin uran alkupuolelta Innuendoon asti. Lähes kaikissa kappaleissa Rodgers teki ansiokkaat päävokaalit. Ainoat poikkeukset olivatkin mielestäni Love of my life (Brian May), I'm in love with my car (Rrrrroger Taylor) sekä pyhistä pyhin, Bohemian Rhapsody, johon kuuluu vain ja ainoastaan Freddie Mercuryn mahtava ääni. Rodgers yhtyi mukaan ainoastaan vähän lopusta, ilmeisesti siis kappaleen vokaalit tuli playbackina joka konsertissa.

Mielestäni aivan onnistunut hanke, kyllähän tuota kuuntelee.

 

[teemu_s]

A Night At The Opera, 30th Anniversary Edition

Sopivasti joulumarkkinoille ilmestyi uusi painos Queenin parhaimmasta albumista. Pakkaus sisältää CD:n sekä DVD:n, jossa on kappaleitten omat tai vartavasten sorvatut musiikkivideot. Tällä hetkellä työpaikan koneessa soi Seaside Rendezvous. Kiva nostattaa tunnelmaa kuuntelemassa kunnon musiikkia.

Illalla lienee ohjelmassa sitten DVD:n katsominen. Saa nähdä millaista settiä on luvassa.

 

[Tomppa#74]

Omasta mielestäni Robbie Williams olisi ääneltään ja lavakarismaltaan sopiva Freddien paikkaajaksi mutta ei sitten.

Ouch! Ainakin mulle tämä setti osui arkaan paikkaan (ja vielä omasta kiekkoleiristä). Eihän tätä teinipoppimiestä voi istuttaa Freddien pallille missään olosuhteissa.

En toisaalta oikein näe ketään korvaamassa Freddien paikkaa Queenin solistina. Mies oli niin vahva tulkitsija ja keulahahmo yhtyeelle, että vieläkin keikkoja katsoessa vetää hiljaiseksi. Siksi olen itse myös tällaisen "Queen featuring Paul Rodgers"-nimeämisen kannalla. Toki Queenin kaikki jäsenet ovat kovia ammattilaisia, mutta Freddie oli aivan omalla tasollaan.

Valitettavasti en itse koskaan nähnyt yhtyettä livenä.

 

[keppimies]

Ouch! Ainakin mulle tämä setti osui arkaan paikkaan (ja vielä omasta kiekkoleiristä). Eihän tätä teinipoppimiestä voi istuttaa Freddien pallille missään olosuhteissa.

Kas kun ei Sami Saari ole ehdotettujen listalla, onhan hänkin...no, antaa olla.

Queen olisi voinut kiertueellaan käyttää vierailevia artisteja laulujen mukaan. Homma toimi Freddien muistokonsertissakin ajoittain loistavasti. Ainakin Anthony Kiedis ja Def Leppardin vokalisti (kuka lie) hoitivat leiviskänsä mainiosti.

Itse omistan kolmen kokoelmalevyn lisäksi Innuendo ja Flash Gordon-piraatit. Jälkimmäisessä oleva Staying Power kolahtaa edelleen.

Kautta aikojen paras yhtyeen kappaleista on tällä hetkellä ehkä Tie your mother down.

 

[Iceman]

Itse omistan kolmen kokoelmalevyn lisäksi Innuendo ja Flash Gordon-piraatit. Jälkimmäisessä oleva Staying Power kolahtaa edelleen.

Taitaa kuitenkin olla Hot Spacella tuo Staying Power.

Ei mitään korvaajia, alkuperäinen nelikko oli Queen.

 

[Osmo Rapeli]

Parhaillaan Yle Teemalla hyvälaatuinen, ehkä hiukan studiossa hiottu(?) Queenin Live Budapestista vuodelta 1986. Tämähän on Teemalla oikein Queen-ilta, päälle vielä pari dokumenttia, myös comebackista Paul Rodgersin kanssa. Kääntäkää äkkiä, jos ei muuten niin Eppu Normaali-spesiaalin takia sitten, tuli Queen-touhujen jälkeen.

Onpa Queenilla ja Rodgersilla suunnitelmissa myös julkaista uusia biisejä, kaivelen niistä lisää tietoa paremmalla aikaa.

 

[struumax]

Ei mitään korvaajia, alkuperäinen nelikko oli Queen.

Juuri näin. Viimeinen levy jonka ostin oli Innuendo ja nyt on menossa koko tuotannon hankkiminen cd-formaatissa. LP:nä kaikki löytyvätkin.

Kaikki Mercuryn poistumisen jälkeen tehty on hienon bändin perinnön häpäisyä. Deacon sentään (käsittääkseni) ei ole tuohon häpäisyyn osallistunut.

Mutta kuten sanottua, en ole "bändin" uusia liikkeitä seurannut sitten sen Wembleyn muistokonsertin.

 

[Mats Bedö]

Oli miten oli, mutta itse menen katsomaan tata "hapaisya" tiistaina. Biisit on kuitenkin ehtaa Queenia. Tykkaa sitte Paulin laulusta tai ei, se on toinen asia ja siita ei sovi kinata.

Verrata tata Queenia ei kuitenkaan pida siihen alkuperaiseen, joten lahdetaan katsomaan Paul Rodgers Queenia sitten.

 

[Tulppu]

Ajatuksia Queen-illasta Yle Teemalla

Parhaillaan Yle Teemalla hyvälaatuinen, ehkä hiukan studiossa hiottu(?) Queenin Live Budapestista vuodelta 1986.

Tuo tuli katsottua ja teki vaikutuksen. Freddie oli kovassa vedossa ja show "vyöryi eteenpäin" komeasti. Nykyajan livetaltiointien tasoon ei 80-luvulla vielä kyetty, mutta kokonaisuutena tuo keikka oli kyllä hienoa katseltavaa hieman liian läheltä kuvattunakin.

Katselin tuon jälkeen hetken tätä uutta Paul Rodgersilla höystettyä konserttia, ja täytyy todeta että mies kyllä teki parhaansa ja yllätti kyllä skeptisen allekirjoittajan positiivisesti, mutta jäi silti valovuoden päähän Freddien tulkinnoista. Paulin työ ei ole niitä kaikkein helpoimpia, monessa ammatissa voit nousta esikuvasi veroiseksi mutta showbisneksessä se nyt ei mene ihan niin, henkilökultti vaikuttaa niin paljon.

Tuossa -86-pätkässä kiinnitin huomioni Queenin basistiin, joka mielestäni paitsi soitti loistavasti, myös esiintyi kuin viimeistä päivää. Hänen soittoasentonsa, kasaripehkonsa sekä edestakaisin pomppimisensa aiheuttivat ainakin meillä monta (hyväntahtoista) naurunpyrskähdystä.

Muuten pätkästä jäi kuitenkin vähän sellainen maku, että soittajat eivät olleet frendejä keskenään. Soitto oli tarkkaa ja yhtenäistä mutta katsekontaktit toisiin soittajiin ja "hei tää on kivaa"- ilmeet loistivat poissaolollaan. En tiedä millaiset välit bändin jäsenillä oli tuolloin, mutta ne vaikuttivat ainakin nauhan perusteella viileiltä. Välipätkät, joita oli kuvattu vähän siellä sun täällä, nyt olivat mainosmateriaalia ja niissä toki hymyiltiin.

Innostuinpa teemaillan päätteeksi kaivelemaan netistä Freddien viimeisten aikojen rakastetun kertomuksen vuodelta 1994 jossa hän kuvailee hänen ja Mercuryn yhteistä taivalta ensitapaamisesta aina Freddien kuolemaan saakka. Kertomus oli ihan mielenkiintoinen, ja valotti mielestäni melko hyvin rock-staran yksityiselämää. Tosin suhtaudun tuollaisiin kertomuksiin aina hieman varauksella, tuokin kun oli lehdelle kirjoitettu ja ilmiselvä tilaustyö. Juttua voi lueskella osoitteessa http://queen.peoples.ru/html/archive/stati/fred_jim.htm

Tuli jotenkin nostalginen fiilis noista Queen-konserteista - olenhan sentään 80-luvulta ammentanut suurimman osan musiikillisista vaikutteistani.

 

[Huerzo]

...tana. Niin meni koko setti komeasti ohitse, kun ei ole digidigidigiä taloudessa. No, ehkäpä noita paloja löytää myöhemmin jotain kautta katsottavaksi. Minulle Queen oli todella iso juttu joskus viime vuosikymmenen lopussa, kun Queenin Greatest Hits I -kasetti eksyi käsiin. Ja sama poppoo oli syyllinen siihen, että innostuin opettelemaan kitaran soittoa myöhemmällä iällä. Brian Mayn tasoa ei olla, mutta ei sitä rämpytystä hävetä tarvitse.

Lisäys linkkivinkkeihin: Queenin biisien taustoista ja rakenteesta kiinnostuneille taustatietoa täältä. Harmittaa, että musiikin teoriapuoli on jäänyt niin huonolle opiskelulle. Harvoin joutuu tavaamaan sanakirjaa yhtä hartaasti...

 

[kovalev]

Tuosta tuoreemmasta keikasta sen verran, että ainakin Brian May;lla näytti olevan lavalla vilpittömän hauskaa. Ja mikäs se on keikaroidessa, kun yleisö huutaa aivan hulluna jokaiselle liikkeelle, spiikille ja tilulle mitä miehestä irtoaa. Mahtava kitaristi ja showmies, ja tietysti myös säveltäjä, sillä olihan hänen panoksensa Queen musaan suurin heti Mercuryn jälkeen.

Paul Rodgersin puolustukseksi täytyy sanoa, että harvalla olisi ollut munaa lähteä koko projektiin, täyttämään saappaita joita ei yksinkertaisesti voi täyttää. Yleisössä varmaan joka jamppa muisti lähes nuotilleen, kuinka Freddie minkäkin kohdan levyillä veti. Nyt jos ei "tuuraaja" kiekaise samalla tavalla syytetään heti klassikoiden häpäisystä. Jos taas vetää, syytetään huonosta kopioinnista. Siihen nähden ammattitaitoista ja itsevarmaa työskentelyä.

Budapestin keikka oli mielestäni paljon heikompi, kuin esim. saman vuoden Wembleyn keikka.

 

[Osmo Rapeli]

Budapestin keikka oli mielestäni paljon heikompi, kuin esim. saman vuoden Wembleyn keikka.

Parhaana live-levynä pidän itse Live Killersiä ja Noblesse Obigueta, yleensäkin 70-luvun loppupuolen settejä, mutta on huikeaa kuinka hyviä "heikommatkin" Queenin livet ovat. Oikeastaan taso ei laskenut showna mutta settiin tuli popimpia kappaleita alkupuolen rock-oopperoiden tilalle.

 

[teemu_s]

Tuosta tuoreemmasta keikasta sen verran, että ainakin Brian May;lla näytti olevan lavalla vilpittömän hauskaa. Ja mikäs se on keikaroidessa, kun yleisö huutaa aivan hulluna jokaiselle liikkeelle, spiikille ja tilulle mitä miehestä irtoaa. Mahtava kitaristi ja showmies, ja tietysti myös säveltäjä, sillä olihan hänen panoksensa Queen musaan suurin heti Mercuryn jälkeen.

Freddie ja Brian olivat varmasti bändin näkyvimmat hahmot, mutta jokainen jäsen osallistui biisien tekoon. Jokaiselta jäseneltä löytyy suuria hittejä. Toki Mercury ja May tekivät ehkä niitä eniten. Mainittakoon John Deaconin Another One Bites the Dust ja Roger Taylorin Radio Ga Ga.

 

[Fordél]

Allekirjoittaneelle Queen oli hyvin pitkään sama kuin musiikki. Jossain ala-asteella, kymmenen vuotiaana tykästyin bändiin, eikä mikään muu yhtye ole sen koomin sen paikkaa pystynyt horjuttamaan. Toki nykyään Queeniä tulee kuunneltua harvemmin, mutta silti se on hamaan loppuun asti "se ykkönen".

Itse en suhtaudu kovinkaan suurella innokkuudella tähän uuteen tulemiseen, olkoon se sitten Freddien tahto tai ei. Jotenkin se ei vaan kolahda...Kyllä Freddie+Brian+John+Roger=Queen, sitä ei voi minusta ohittaa. Jotain hyväntekeväisyyskeikkoja yms. voi mielestäni heittää jollain muulla kokoonpanolla, mutta muuten antaisin homman olla. Jos jotain julkaisemattomia nauhoja on, jossa on Freddie vielä mukana niin niitä kyllä voi julkaista. Kuten Made in heaven platta osoittaa, löytyy niistäkin vielä melkoisia helmiä. Muuten annetaan yhden kaikkien aikojen bändin levätä rauhassa.

Queen on siis itselleni kaikkein suurinta mitä rock-musiikissa on tehty. Sen kaltaista luovuutta ei enää yksinkertaisesti ole tullut esiin. Tämä luovuus, joka on Queenille ehkä kaikkein ominaisinta, tulee esiin kaikessa, aina musiikista levyn kansiin, keikka-asusteista videoihin jne. Queen oli myös todella rohkea, josta pitää nostaa myös hattua. Se kulki joka aikakautena selvästi omaa tietään. Kuitenkin kaikki nämä Queenille ominaisimmat piirteet olivat suurimmaksi osaksi Freddien bändiin tuomat, joten siinäkin valossa toivon, että tämä paluuhanke haudattaisiin. Toki May oli tärkeä lenkki, mutta Freddie oli kuitenkin se selkeä johtohamo ja tämän yhtyeen ruumiillistuma. Mies on yksi musiikin suurista. Nostaisin samalle tasolle esim. Lennonin ja McCartneyn kanssa.

Sitten vielä loppuun omat lempibiisit (järjestys vaihtuu päivittäin, joten jätetään se tekemättä).

Queen TOP10:

-Killer queen
-Bohemian rhapsody
-Spread your wings
-Was it all worth it
-Sail away sweet sister
-I want it all
-These are the days of our lives
-Innuendo
-Under Pressure
-The show must go on

 

[Teacup]

Mainitaan vielä täällä kaikille Queenista pitäville, että American Idolin huomenna Subilta tulevassa jaksossa on teemana juurikin Queen. Kilpailijat esittävät kukin yhden kappaleen ja bändin jäseniä voi bongata kommentoimassa kilpailijoita ja soittamassa näiden kanssa. Ei mikään huono jakso.