Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Pysähdy hetkeksi

  • 1 318
  • 8

Tj

Jäsen
Suosikkijoukkue
Melchester Rovers
Mummolassa on hauska käydä, kun mummo laittaa aina visiitillä aikaa ja vaivaa säästämättä opiskelijan iloksi pöydät koreiksi juhlaruokaa ja vippaa vielä muutaman kympin pahan päivän varalle poislähtiessä, ja Kauniiden & Rohkeiden juonikuviot menneeltä viikoltakin mummo aina muistaa kertoa. Luen yleensä vierailulla myös edellisen visiitin jälkeen tulleet aikakausilehdet, joiden tilaamista isoäiti harrastaa. Hänelle tulee niin Suomen Kuvalehti, Seura kuin Hymykin, josta tämä seuraava tarina mieleeni juolahtikin.
<BR>
<BR>Nähkääs, kun Hymyn toimittaja oli käynyt Venäjän Karjalassa tutustumassa paikalliseen lasten tuberkuloosisairaalaan, jossa kaksi muuta avustustyöntekijää käyvät vierailemassa omalla ajallaan kerran-pari kuussa, ja toiselle heistä tästä kertyy ylimääräinen 2800 kilometrin lenkki. Kunnioitettava suoritus siis. Mutta jutussa joka tapauksessa huomioni kiinnittyi tekstinpätkään ja etenkin kuvaan, jossa pieni, hauras poika pyyhkii käsillään silmiään ja itkee. Tekstissä sanottiin osapuilleen näin:
<BR>
<BR>\"Kun tulee pienen, vasta 4-vuotiaan Ljuba-pojan vuoro saada oma tikkukaramelli, poika purskahtaa äänekkääseen itkuun. Kysyn hoitajalta, mistä on kyse. Hän kertoo hymyilleen, että Ljuba on ollut koko elämänsä ajan orpo, eikä ole tottunut saamaan ikinä mitään keneltäkään.\"
<BR>
<BR>Minua suoraan sanoen itketti lukea sitä tekstiä. Katselin sitä tekstinpätkää ja edellisen sivun kuvaa pitkän aikaa, ennen kuin pystyin laskemaan lehden sivuun. Kun ajelin mummolasta kotia kohti, mieleeni tuli eräs toinen tarina Venäjältä...
<BR>
<BR>Jossain aikakausilehdessä 90-luvun puolessavälissä oli juttua 10-vuotiaasta Aleksei- pojasta, jonka suuri unelma oli pelata jääkiekkoa. Perhe oli kuitenkin hyvin köyhä, eikä heillä ollut edes varaa ostaa Alekseille luistimia, muista varusteista puhumattakaan. Aleksei oli tietysti tilanteeseen hyvin pettynyt, mutta piti unelmaansa silti hengissä. Hän käveli kotikaupunkinsa katuja edestakaisin vaikka paukkupakkasilla, kunhan vain sai nähdä jääkiekkoa ja unelmoida, kuinka jonain päivänä hänkin ehkä voisi olla muitten parempiosaisten poikien mukana jäällä viilettämässä.
<BR>
<BR>No, sitten eräs suomalainen perhe luki Alekseista lehdestä, ja heitä liikutti pojan tilanne kovin. He eivät olleet itsekään kovin hyväosaisia, mutta alkoivat silti säästää rahaa, jotta saisivat jonain päivänä Alekseille tuliterät jääkiekkovarusteet. Sitten eräänä päivänä rahat koottiin, otettiin yhteys Alekseista jutun tehneeseen toimittajaan ja kyseltiin Aleksein koot valmiiksi. Toimittaja antoi varusteisiin vieläpä hieman omista rahoistaankin, ja pian tämän jälkeen perhe lähti Aleksein kotikaupunkiin varusteiden kanssa. Perille saapumisen jälkeen toimittaja meni Alekseille sisään, jossa hänet otettiin hyvin vastaan ja tarjottiin parasta perheen köyhyydestä huolimatta. Toimittaja sanoi sitten Alekseille, että menes käymään pihalla, tuolla on suomalaisia ystäviäni joilla on jotain sinua varten. Aleksei meni pihalle pakkaseen ja näki perheen tuliterien lätkävarusteiden kanssa. Aleksein äidille oli jo kerrottu, ja hän kuiskasi jotain Aleksein korvaan. Aleksei kysyi vielä ääni väristen äidiltään, olivatko varusteet varmasti hänen omansa. Kun hänelle vastattiin myöntävästi, valahti Aleksei polvilleen lumeen ja alkoi itkeä vuolaasti - onnesta. Häntä ei haitannut, vaikka varusteet olisivatkin käyneet pieneksi parissa vuodessa, päin vastoin - hän antoi ne aikanaan eteenpäin naapurin pikkupojalle, joka oli yhtä iloinen kuin Aleksei.
<BR>
<BR>Aleksein unelma oli pelata joskus jääkiekkoa, ja hänen unelmansa täyttyi. Siihen ei paljoa vaadittu. Ei myöskään siihen, että pieni Ljuba tuberkuloosisairaalassa tuli onnelliseksi. Muistaisivatpa myös suomalaiset, piloille hemmotellut kakarat myös saman, kun seuraavan kerran vittuilevat äidilleen, kun eivät saa sitä uutta pleikkaripeliä tai Guccin villapuseroa. Kinkku toisessa kädessä ja kaukosäädin toisessa, lämmitetyssä talossa, kolme huonetta, keittiö ja sauna.
<BR>
<BR>Tee jotain äläkä vain istu perseelläsi marisemassa siitä, kuinka maailma on niin paska paikka.
<BR>
<BR>Kiitos.
<BR>
<BR>[addsig]
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
LOISTAVAA Tj! Tuosta sinun jutustasi ei voi sanoa kuin että ASIAA! Eipä noita juttuja täällä Suomessa lihapatojen äärellä tule tarpeeksi ajateltua. Taitaa meillä täällä olla asiat todellakin LIIAN HYVIN, koska on viitseliäisyyttä päivätolkulla vatvoa jotakin täysin merkityksetöntä hiihtosekoilua, kun samaan aikaan maailmalla tapahtuu paljon sellaista uutisoitavaa jolla TODELLA ON MERKITYSTÄ....[addsig]
 

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
No sepäs vasta oli opettavainen ja pysähdyttävä tarina. Tuntui kuin silmäni olisi nyt vasta, liikuttavan kertomuksesi myötä, avautuneet tuon kertakaikkisen kurjuuden edessä. Ajatella kuinka kehnolla tolalla saattoikaan Aleksein asiat olla, kun tuo seurasi epätoivoisena parempiosaisten kirmailua jääkiekkovarusteissaan? Oikein pistää vihaksi moinen sorto! Liekkö tuo reppana jo kasvanut ulos noista suomalaisten hyväntekijöiden lahjoittamista vetimistä? Meinaan, pitäisiköhän panna vilttihattu kiertämään, ettei tuo vaan tee itsellensä mitään?
<BR>
<BR> Luulenpa, jos joskus eksyn tuonne itärajan taakse, niin varaan kyllä pussillisen tikkukaramelleja mukaan. Mikä olisikaan ylevämpää toimintaa, kuin jakaa hurskas ja huolehtivainen ilme kasvoillaan tikkareita onnesta itkuun purskahtaville kersoille? Päälle pörröttäisi kummihanskat kädessä kannustavasti päätä, niin jotta täit pöllyäisi. Siinähän alkaisi pian uskoa itsekkin tekevänsä jotain pelastavaa ja tärkeää -eikä kustannuksetkaan nousisi taivasosuuden esteeksi.
<BR>
<BR>Juohtuipa vaan mieleeni...
<BR>
<BR>Terv. Rööri
<BR>
<BR>
<BR>
<BR>
<BR><BR><font size=-1>[ tätä viestiä on muokannut: Rööri 2001-03-01 22:29 ]</font>
 

FourForty

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Tätä aihetta sivuten oli aika loistava juttu uusimman City-lehden Kuumassa listassa:
<BR>
<BR>Suhteellisuudentaju
<BR>Mika Häkkinen järkyttyi Kyllösen potkuista ja samaan aikaan Intiassa kaivetaan esiin raunioista tuhansia vainajia.
<BR>
<BR>Niinpä...
<BR>
 

Tj

Jäsen
Suosikkijoukkue
Melchester Rovers
Ah, Rööri! Humaanisuuden ja ihmisyyden väsymätön puolustaja. Olet ennen tätä onnistunut minun silmissäni olemaan puhumatta kiekosta - joka on eräällä, kieroutuneella tavalla sekä Kiekkopesän että Jatkoajan perimmäinen tarkoitus - ja näin ollen pitänyt myös seurasuuntautumisesi salassa. Se onkin ehkä hyväkin juttu! Näin sinuun ei ole tullut yhdistettyä typeriä ennakkokäsityksiä tyyliin \"HIFK-fanit on tyhmiä väkivaltafriikkejä\" tai \"Jokeri-fanit ei tajuu lätkän päälle mitää\".
<BR>
<BR>Mutta kappas sinua veijaria! Jotenkin onnistuit kääntämään nyyhkytarinani päälaelleen ja sait pyyteettömän avunannon tuntumaan itseriittoiselta ja tekopyhältä toiminnalta. (tekopyhä ei muuten ole englanniksi hippopotamus eikä edes hippocrate, vaan hypocrit jos mitään peruskouluenglannista muistan.) Totta on, että hyväntekeväisyys alkaakin ensisijaisesti kotoa, kuten meille kerrotaan. Ehkä ensimmäinen ja tärkein askel hyväntekeväisyyteen olisikin vaikkapa roskaämpärin vieminen aina sen täytyttyä, niin parempi (ja usein myös kauniimpi) puoliskokin tulisi iloiseksi, eikä hänen tarvitsisi marista kun siippa vaan istuu tietokoneen ääressä tsättimässä nettikavereilleen, kehtaakin, iso mies.
<BR>
<BR>Ja sainpa nallekarhujen nallekarhun, tee-se-itse-miehien tee-se-itse-miehen, itsensä Röörin avaamaan sanaisen arkkunsa myös Jatkoajassa. Tiesin, ettei se vaadi muuta kuin anti-jääkiekkoilullisen aiheen. Hähää![addsig]
 

Muksu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jopa minä tiedän, että hippopotamus ei ole englanniksi tekopyhä, vaan (tadaa) latinaksi virtahepo. Paistatelkaa tietoni valossa!
<BR>
<BR>Heh. Enpä taida kavaltaa Röörin seurasuuntautuneisuutta, vaikka olenkin vähän yllättynyt sen olevan Tj:n tietojen ulottumattomissa. Vaikk\'eiväthän kaikki toki voikaan olla tällaisia tietokoneita.
<BR>
<BR>Sinällään minä olen kyllä tosi närkästynyt tuosta Röörin kirjoituksesta. Moraalitonta ja itsekästä - olisi sitä tukkaa pelkät kumihanskat kädessä pöllyttää ja altistaa sitten lähimmäisensä ties mille heti kotiin palattuaan. Hyi, Röbö.[addsig]
 

Mane

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Ilves
Kyllä Rööri pesän alkuaikoina kirjoitteli lähinnä jääkiekkoaiheisesti niin kuin me muutkin ja olen kuvitellut Röörin seurasuuntauman olleen yleisessä tiedossa. Kyllähän se Pesänkin profiilissa luki ja minun ylläpitämissäni kannatusjakaumalistoissa.
<BR>
<BR>Ainahan Röörin harvat jääkiekkokirjoitukset ovat sitäpaitsi liittyneet IFK:hon, etkö ole Tj haistanut palaneen käryä ?[addsig]
 

Tj

Jäsen
Suosikkijoukkue
Melchester Rovers
Ennen kuin luin sanan HIFK tuosta Röörin suosikkijoukkue- kohdasta, niin en kyllä asiasta tiennyt. Arvelus tosin oli, kun Jokeri-kannattajaksi Rööri ei oikein sovi.[addsig]
 

Potaichuk #67

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Kärpät ja Detroit
Liikuttava tarina, tottavie. Minun mielestäni silti suurempi ongelma on nälänhätä ja se ettei joillakin ole edes kotia jossain, kuin se pääseekö venäläispoika luistelemaan vai ei. Toisaalta minun on vaikea puhua tästä, koska olen syntynyt hopealusikka perseessä, kun sain syntyä Suomessa. Täällä pääsee lähestulkoon jokainen huoletta luistelemaan jne.. sitä vain ehkä ei osaa ajatella täällä enää niin mahdottomana riemuna, kun sitä on saanut tehdä pienestä pojasta pitäen, ikäänkuin aina vaan haluaa lisää, enemmän ja parempaa, vaikka joillakin tekee tiukkaa päästä edes siihen mikä meistä ei edes tunnu enää miltään. Tässähän on siis tietty asteellinen ero. Esimerkiksi leivän saaminen olisi jollekin yhtä suuri riemu kuin meille lottovoitto. Siinä taas on pieni ero.
<BR><BR><font size=-1>[ tätä viestiä on muokannut: Potaichuk #67 2001-03-03 18:27 ]</font>
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös