Puskista nousseet ja odotukset pettäneet suomalaiset NHL:ssä

[FASlapsi]

Jostain syystä rupesin eilen arpomaan ketkä suomalaispelaajat ovat nousseet itselleni pahiten ns. puskista NHL:ään ja nykyiseen rooliinsa. Samalla sitten kelasin myös niitä naamoja, joilta olen jossain vaiheessa elämääni odottanut suuria tekoja tulevaisuudessa NHL:ssä, mutta jotka ovat syystä tai toisesta epäonnistuneet. Olisi mukava kuulla muiltakin, mitkä nimet ovat eniten päässeet yllättämään, ja ketkä ovat flopanneet pahiten odotuksiin nähden. Omaa listaa:

TOP-5 puskajantterit:

1. Pekka Rinne
Kärppien luukunavaajana itselleni profiloitunut ukko, ihmettelin aikanaan että miten helvetissä joku on sen NHL:ään halunnut kun eihän se ole koskaan edes päässyt pelaamaan. Puskista tulo on vähän valju vertaus kuvaamaan sitä miten yhtäkkisesti tällainen naama on tätä nykyä maailman kärkiveskareiden joukossa, lähempänä olisi joku pystysuorasta kallioleikkauksesta pomppaaminen.

2. Lauri Korpikoski
Ihan täysi neverheardi itselleni. Tehtailee mukavasti pisteitä Phoenixissa, tärkeä kaveri jengilleen. Edelleenkään en tiedä mistä mies NHL:ään pölähti, mutta siellä se vaan pyörii tätä nykyä, usein saa aamuisin lukea miehen nimeä vihreällä fontilla teksti-tv:n sivulta 235. Kai se suomalainen kuitenkin on, edustihan se maajoukkuettakin.

3. Mikko Koivu
Sakun pikkuveljen nouseminen maamme ykkösstarbaksi yllätti minut aika kovaa, olin siinä uskossa että Mikko on ihan ok duunari-sentteri-lupaus NHL:ään lähtiessään. Jostain saatanan taikajuomasta ja geeneistä pojasta on isolla mantereella kuitenkin kuoriutunut joukkueensa johtotähti ja maajoukkueen kantava voima tulevaisuutta ajatellen. Toivottavasti ei tee isoveljiään ja jumita huippuvuosiaan paskassa jengissä, vaan pääsisi pelaamaan Stanley Cupista.

4. Niklas Bäckström
Bäckströmin taso oli kyllä tiedossa, olihan mies SaiPassakin aikoinaan ihan jäätävä, Kärppien dynastia-vuosien tasosta puhumattakaan. Silti en olisi uskonut että vanhana miehenä dollarien makuun päästetty, maajoukkueen ikuinen kolmosmokke Nikke nousee entisen luukunavaajansa tavoin yhdeksi maailman arvostetuimmista kassareista. Hätyyttelee tosissaan Kipperiä parhaan suomalaisen moken tittelistä painittaessa. Käsittämätöntä että Kärpissä oli joskus Bäckström-Rinne kaksikko valittavana maalille..

5. Toni Lydman
Lydman on oikeastaan päässyt yllättämään vähän sillee salakavalasti pitkässä juoksussa. Entinen maajoukkueen hasardi, varsinkin pelatessaan yhdessä A-J Niemen kanssa, on tätä nykyä luotettavaakin luotettavampi peruspakki. Jotain ihme suonenvetoja ollu tällä kaudella, pisteitäkin on tullut ihan kivasti.

FLOP-5 sössijät:

1. Petteri Nummelin
En voi käsittää miksei Peetu päässyt dominoimaan NHL:ssä samalla tavalla kuin esim. maajoukkueessa tai Sveitsissä. Pääsi kuitenkin parikin kertaa kokeilemaan, mutta ei. Luulisi, että jossain Columbuksessa olisi ollut loistava tontti nousta joukkueensa tärkeimmäksi pakiksi, okei onhan Numppa aika snadi jantteri, mutta ei esim. Timonen, Zidlicky ja Rafalskikaan nyt mitään zdenocharoja ole. Ehkä se vääntövoiman puute omassa päässä koitui lopulta kohtaloksi, en tiedä.

2. Janne Pesonen
Pesosesta odotin vähintään sellasta uutta samikapasta, takuuvarmaa 30 maalin jamppaa. Oli nopeutta, käsiä, vääntövoimaakin, mutta eipä natsannut. Surffailee tätä nykyä KHL:ssä, mutta ei mahdu oikein edes EHT-ryhmiin mukaan.

3. Tony Salmelainen
SM-liigassa ja HIFK:ssä paukutti käsittämättömät tehot pelatessaan Luttisen ja Hauhtosen kanssa, odotin suuria miehen päästessä ansiosta NHL:ään, mutta homma meni ihan ripuliksi. En edes tiedä missä mies nykyään kaahailee, kai se jossain venäjällä pyörii?

4. Ville Peltonen
Peltonen paransi mainettaan Florida-vuosillaan, muttei toisellakaan visiitillä noussut sille tasolle mitä MM-95-nevöforget-sankarilta odotin. Eka yritys meni ymmärtääkseni vituiksi pitkälti San Josen runkkari-rasisti-valmentajan takia, joka ei arvostanut eurooppalaisia pelaajia lainkaan. En muista miehen nimeä, enkä välitäkään sitä tietää, urpo mikä urpo. Onneksi Tupu ja Hupu pääsi suvaitsevampaan ilmapiiriin.

5. Eero Somervuori
Eerosta hypetettiin aikoinaan miehen junnuillessa Jokereissa, sen jälkeen oli hiljaisempaa kunnes pääsi Kerhossa paukuttamaan Miettisen ja Santalan kanssa ihan käsittämättömiä tehoja. Oletin että koko, taidot ja nopeus takaisi mukavat oltavat NHL:ssä, niin ei kuitenkaan käynyt.

Floppi-listan kärkeen olisi vielä pari vuotta sitten noussut muuan Ville Leino, joka on kuitenkin männä vuosina noussut sille tasolle mitä tältä SM-liigaa dominoineelta taiteilijialta odotin. Tulevaisuudessa odotan herroilta Tuukka Rask, Mikael Granlund, Sami Vatanen ja Teemu Pulkkinen Jeesuksen temppuihin verrattavia tekoja, siinä on hyvää ainesta floppilistalle siis. Toppilistan ennakointi nyt on aika järjenvastaista, ehkäpä vaikka joku Seppo Kakkonen tekisi laurikorpikosket.

 

[Gags]

Kyllä meikäläisen puskalistan ykkönen on kuitenkin Antti Laaksonen. Mikko Koivun ykköskierroksen varauksena ottaisin puskalistalta pois. Vähän erilaisena tapauksena nostaisin puskalistalle Reijo Ruotsalaisen sen takia, että hänet suojattiin vielä 10v uran lopettamisen jälkeen, joka tuli minulle joka vuosi yllätyksenä.

 

[Mane]

Lupaavasti finalisti-TPS:n riveissä pari kautta esiintynyt jämäkierroksen varaus Sami Salo liittyi Jokereiden triplakaappauksessa (kaikista muista välieräjoukkueista yksi pelaaja) ylivoimaista mestaruuttaan puolustaneen miljoonaryhmän riveihin Hartwall-Areenan neitsytkaudelle, mutta floppasi Hassisen ja Arvajan tavoin aika lailla totaalisesti.

Seuraavaksi kaudeksi mies siirtyi yllättäen NHL:ään pelaten heti täyden kauden ja on sillä tiellä edelleen 13 vuotta myöhemmin ja yli 700 NHL-ottelua (sekä miljoonia dollareita) rikkaampana.

 

[SKA1946]

Pusikista tulleita ovat olleet Esa Tikkanen ja Reijo Ruotsalainen. Ei noiden jälkeen mitään yllättäviä nimiä ole näkynyt Stanley Cupin kyljessä.

 

[sekolust]

Puskista
1. Sami Salo = Ei vakuuttanut mitenkään erityisesti Jokereissa. Ei tuo nyt huono ollut, mutta ei mikään tähtikään. Hiukan yllättäen lähti yrittämään ja loppu onkin omalla tavallaan historiaa. Muistan vielä kuinka faija sanoi Salon tulevan viimeistään vuoden päästä takaisin Suomeen, mutta sinne se vain sattui jäämään.

2. Ville Leino = Tämä voi mennä vähän pilkun nussimiseksi siitä, millaisia pelaajia tässä listataan. Pakko kuitenkin tunnustaa, että en uskonut Leinon pelaavan kuin korkeintaan pari matsia 5 minuutin jääajalla ja kiikaritehoilla. Ei helvetti, ei tuon kaverin pitänyt olla pleijareissa aivan suvereeni pelaaja.

3. Ossi Väänänen = Nuori puolustava puolustaja on aina vähän kysymysmerkki, varsinkin kun Ossia ei pidetty Bergin tasoisena lupauksena. Kaikesta huolimatta mies pelasi kunnioitettavan NHL-uran, vastoin omia odotuksiani.

4. Pekka Rinne = Mistä helvetistä tämäkin löytyi? Omissa silmissäni mies oli Kärppien luukunavaaja ja kyllä nauratti kun kaveri suuntasi "NHL:ään". Eipä naurata enää ja lainausmerkitkin voidaan poistaa.

5. Niklas Hagman = Homma ei oikein tuntunut aukeavan pääkaupunkiseudulla, vaikka mies oli kuinka lahjakas. Harvemmin sitä haetaan vauhtia divarista parin liigakauden jälkeen, mutta niin vain kävi. Aika käsittämätön NHL-ura ottaen huomioon kuinka miehellä oli suuria vaikeuksia mahtua liigaan. Toki varsinkin HIFK:lla oli kova hyökkäys, se on aina muistettava.

Flopit:
1. Petteri Nummelin = Mikä siinä oikein oli? Maajoukkueessa dominoi välillä mielensä mukaan, sai kuitenkin näytönpaikkoja ja NHL:ssä pelaa muitakin lyhyempiä pakkeja. Maajoukkueen kannalta tynkä NHL-ura saattoi olla hyvä homma, mutta se ei muuta tämän listauksen perimmäistä pointtia.

2. Kai Nurminen = Teki helvetin kovaa jälkeä liigassa, mutta NHL:ssä jäi hiukan syrjään. Enpä osaa sanoa missä meni vikaan, mutta parempaa kyllä odotin.

3. Ville Peltonen = Floridassa meni ihan kohtuullisesti, mutta melko torsoksi ura jäi kykyihin verrattuna. Maajoukkueessa ja eri eurooppalaisissa sarjoissa mies on pitänyt vastustajia pilkkanaan, henkiset ominaisuudet ovat maan kärkitasoa ja tuskin NHL:stäkään löytyy hirveän montaa yhtä älykästä pelaajaa.

4. Jani Rita = Kaverista odotettiin villeimmissä unelmissa tyyliin uutta Selännettä ja varausnumerokin oli suomalaisittain erinomainen. Näytönpaikkoja tuli useaankin otteeseen, mutta lopulta paikka ei vain kunnolla auennut. Tietyillä osa-alueilla Rita oli helvetin hyvä ihan kehen tahansa verrattuna, mutta lopulta taisi kuitenkin olla liian yksipuolinen pelaaja pieneen kaukaloon.

5. Jere Karalahti = Lahjakkuutta vaikka mihin ja hyviä näyttöjä liigasta ja maajoukkueesta. Hiukan jäi harmittamaan kuinka mies ryssi itse uransa. Hyvinkin mies voisi tällä hetkellä pelata Cupista Timosen kanssa, mutta ei kun ei.

En tiedä olenko pessimisti vai mikä, mutta jotenkin noita floppeja olisi helpompi löytää. Jo viiden puskista tulleen kaverin listaaminen tuntui helvetin vaikealta.

 

[ernestipotsi]

Puskista nousseisiin laittaisin myös Jussi Jokisen. Verrattuna esim tuomo ruutuun joka on tällä hetkellä samoissa ympyröissä ja on samanikäinen Jokisen kanssa. Ruutu paukutti liigassa pisteitä ja oli jo tuolloin selkeästi "tulevaa nhl-tasoa". Jokisen lähdettyä monet veikkailivat maitojunaa kauden tai kahden päästä, mutta miten kävikään

 

[Sistis]

Kai Nurmisen kohdalla jälkimmäinen NHL-visiitti oli aika erikoinen, ainakin tilastojen mukaan. Kaverihan pelasi hyvin farmissa. Teki AHL:ssä 74 ottelussa yhtä monta tehopistettä, mutta Minnesotassa peliaikaa kertyi vain kahden ottelun verran. Siitä huolimatta tekaisi yhden maalin.

En muista, mikä oli syy, ettei ura jatkunut enää sen jälkeen.

Tony Virta pelasi yllättävän hyvin Pohjoisessa Amerikassa tuota Nurmisen jälkimmäistä visiittiä seuranneena kautena. Farmissa hyvät tehot, ja Minnesotassakin 8 ottelua, jossa 5 tehopistettä. Noh, eipä kuitenkaan Tonykaan jostain syystä jatkanut rapakon takana tuota kautta pidempään.

 

[cottonmouth]

Yllättäjät:

Ville Nieminen

Veti alkuun kolme täyttä kautta AHL:ssä hakien näyttöpaikkaa liigan yhdestä kovimmista jengeistä ja sai lähinnä naureskelua osakseen Suomen suunnalta, kun hukkaa uransa farmissa. Moni markojantunen tai janneniskala olisi jo jättänyt leikin sikseen, mutta Nemo jaksoi puurtaa itselleen sen mahdollisuuden ja vielä epäsuomalaisesti käytti sen. Ei mikään varsinainen taitopelaaja, mutta niin vain haki cup-sormuksen sormeen pelaten Fopan kanssa kärkiketjussa.

Sami Helenius

Myös tällainen pitkän tien kulkija, joka nousi liigaan roolissa, jota ei suomalaisen ihan heti uskoisi täyttävän. Arvostettavaa pitkäjänteisyyttä luoda ura kuitenkin melko rajallisista lähtökohdista.

Juha Ylönen

Ei ollut SM-liigassa mikään valovoimainen jarkkoimmonen, petrikontiola tai jannepesonen, mutta niin vain Spaddu teki puolustavan sentterin roolissa kovemman uran kuin suurin osa näistä kotoisen liigan tähdistä.

Jarno Kultanen

NHL-ura ei kestänyt kuin käytännössä kahden kauden ja sadan matsin verran, mutta pakko tunnustaa, että on edelleen yksi epätodennäköisimmistä suomalaisista NHL-pelureista kautta aikojen. Peruspakki liigassakin sanan varsinaisessa merkityksessä, juuri sellainen joita olettaisi Pohjois-Amerikasta löytyvän pilvin pimein.

Flopit:

Jo mainitut kotoisen liigan tähdet (Pesonen, Immonen, Kontiola, Viuhkola jne.), jotka lähtivät melko kovilla odotusarvoilla matkaan, mutta joilla ei sitten joko ollut pitkäjänteisyyttä tai puhdasta taitoa ottaa roolia NHL:ssä.

Nuorista ja korkean varausnumeron kavereista pahoina floppeina mieleen tulevat nopeasti Lauri Tukonen ja Miika Elomo, jotka ilmeisen kovasta potentiaalista huolimatta paljastuivatkin melkoisiksi lapasiksi.

 

[Everton]

Itse en ole liigan tai NHL:n suhteen minkään sortin asiantuntija, mutta onhan tässäkin mainittu puskasta tulleina jo sellaisia nimiä, että panee epäilyttämään tynnyrissä kasvamista.

Suomalaisnäkökulmasta aika selviä puskasta poimittuja ovat nämä P-Amerikan yliopistosarjoista NHL:ään pompanneet: Peter Ahola, Jarmo Kekäläinen ja Marko Tuomainen nyt ainakin. Olkoonkin, etteivät sitten uraa taalaliigassa pystyneetkään tekemään, toisin kuin Antti Laaksonen.


Kai Nurmisen lisäksi on muitakin sellaisia, joilta nyt ei välttämättä uskaltanutkaan odottaa NHL-läpimurtoa, mutta saattoi kuitenkin sellaista toivoa.

Itse manasin maailman julmuutta, kun silloinen suosikkipelaajani Juha Riihijärvi ei päässyt edes näyttämään osaamistaan NHL:n puolella. Jussi oli kuitenkin tuolloin - ja vielä pitkään sen keikan jälkeenkin - ihan kiistatonta eliittiä eurokaukaloissa. Mutta ei siis sinällään yllätys, ettei sopinut NHL-miesten aatoksiin.

Jarkko Varvio pääsi sentään pelaamaan 13 matsia NHL:ssä ja teki niissä tehot 3+4. Muistelen, että ensimmäisessä maalissaan oli jotain historiallistakin - ehkä jopa Dallasiin muuttaneen Starsin eka maali? P-Amerikasta palattuaan ura kuitenkin lähti aika jyrkkäänkin laskuun.

 

[Everton]

Ai niin: vielä yksi niin puskista, että unohdin itsekin sen kesken viime viestin kirjoittamisen. Jukka Suomalainen NHL-organisaatioon suoraan HJK:n "paria" numeroa liian pienistä paidoista!

Olkoonkin, että tilille ei tullut yhtään virallista NHL-ottelua, niin on saletisti maininnan tässä ketjussa ansainnut.

 

[VH87]

Puskista:

Janne Niinimaa: Ei nyt niinkään puskista, mutta ihmettelin aikoinaan miksi maajoukkueessa epävarma jantteri (okei, vuonna '95 vasta 20v) naputteli ensimmäisellä kaudellaan rapakon takana 44 pistettä, mikä on tulokaspakille melko hyvä lukema. Toki Janne oli toisen kiekan varauksia, mutta silti. Loi NHL:ssä jopa ihan kohtalaisen uran, ehkä maajoukkuepelit vaikuttivat liikaa pelaajasta saatuun kokonaiskuvaan.

Antti Miettinen: Liigassa kovia tehoja tehnyt kaveri, jonka odotin palaavan maitojunalla takaisin, mutta siellä se saatana kirmaa Wildin ykkösessä.

Antti Niemi: Torjui ekalla kokonaisella kaudellaan Stanley Cupin Chicagoon, jäätävää.

Flopeista tulee mieleen Janne Pesonen, joka ei sitten onnistunutkaan Pensissä...

 

[Iggy12]

Täällä on jo kaikki mainittu, mutta parhaiten puskista noussut on Pekka Rinne eikä sitä varmaan ylitä mikään. Floppeja taas oli huippufloppi Jani Rita, Janne Pesonen, Petteri Nummelin. Kaikki on jo perusteltu, mutta tämä on vain oma mielipiteeni. Eikun niin, onhan siellä flopanneet Lauri Tukonen, Petteri Nokelainen ja Perttu Lindgren. Noilla on vielä mahikset palata takaisin, mutta tiukkaa on tehnyt näihin päiviin ottaa se paikka änärissä ja on epävarmaa tulevatko koskaan sitä ottamaan...

 

[Samsonov]

Jussi Jokinen kun lähti Amerikkaan niin olisin voinut lyödä vaikka vetoa, että pelaa yhden kauden AHL:ää ja suuntaa sen jälkeen "NHL-statuksella" johonkin Sveitsiin tms. Juice oli löysä, laiskan oloinen, pehmeä ja heikosti laukova eikä edes mitenkään nopea, mutta ensimmäisellä kaudella laitto sisään ne kymmenen rankkaria yhteen putkeen ja sittemmin kehittynyt monipuoliseksi 30 maalia tekeväksi hyökkääjäksi.

 

[Osmo Rapeli]

En nyt mieltäisi Peltosta tai Nummelinia flopiksi. Ville olisi sopivassa joukkueessa menestynyt paremmin ja Floridan reissulla niin tekikin, kyllä tuo rooli oli tärkeä sitten pantterinutussa ja minuutteja irtosi asiallisesti. Top 6 on vain se maaginen asia NHL:ssä, sen ulkopuolelta on yleisesti ottaen paha nousta huomattaviin pistemääriin koska yv:täkin pelataan hyvin roolitetusti, ei niinkään sosiaalikiekolla.

Nummelin taas pelasi visiittinsä ihan asiallisesti, sattuu vain olemaan ominaisuuksiltaan ja fysiikaltaan rajoitettu ja yksipuolinen pelaajatyyppi. Minnesotalla ajoivat isommat ja vielä paremmat ukot ohi, ei sinällään tarkoita että Nummelin olisi epäonnistunut. Ei missään nimessä lähellekään samassa mielessä kuin useat muut tässä ketjussa mainitut Salmelaiset ja kumppanit.

 

[Mr.Big]

Mielelläni olisin osallistunut äänestykseen tässä osiossa, kun en jaksa alkaa perustelemaan sivutolkulla aivoituksiani (jos niitä edes on). Varsinkin, kun tämän osion nimi on Jääkiekkoaiheiset äänestykset. Missä on äänestys?

 

[Osmo Rapeli]

Mielelläni olisin osallistunut äänestykseen tässä osiossa, kun en jaksa alkaa perustelemaan sivutolkulla aivoituksiani (jos niitä edes on). Varsinkin, kun tämän osion nimi on Jääkiekkoaiheiset äänestykset. Missä on äänestys?

Et näköjään jaksa osion kuvaustakaan lukea. Sisällöttömiä listauksia pyydetään modepuolen määräyksestä välttämään. Kuka edes kaipaa jokaiseen äänestykseen napinpainallusmahdollisuutta kun kerran perusteluita täällä on mielenkiintoisinta lukea ja kommentoida? Toisekseen, olisi mielenkiintoista nähdä miten laittaisit topit ja flopit samaan äänestyslistaan. Paljon parempi, mielenkiintoinen aihe näin, tässä on intoutunut muistelemaan monen suomalaisen änärikokeiluja, sellaisia joita ei aktiivikautta tai vanhoja mestaruuspelejä katsellessa muista. Kiitos ketjun avaajalle ja osallistuneille.

 

[hannes_ko]

Lydman on oikeastaan päässyt yllättämään vähän sillee salakavalasti pitkässä juoksussa. Entinen maajoukkueen hasardi, varsinkin pelatessaan yhdessä A-J Niemen kanssa, on tätä nykyä luotettavaakin luotettavampi peruspakki.

Just. Tää on tätä, kun pelaajat scoutataan lukemalla keskustelupalstaa, eikä katsomalla pelejä. Lydman ja Niemi olivat pitkään takuuvarmoja paikkansa täyttäviä maajoukkuepakkeja, suoritusvarmuus oli valovuosia edellä näitä nykyisin MM-ryhmissä tuurilla seilaavia pelaajia. Niemi taisi pelata yhdet MM-kisat liikaa, mutta Lydman on tähänkin asti ollut mies paikallaan.

Toki myös Korpikosken puskista tuleminen on vähän outoa, eihän noita ykkösvarauksia kuitenkaan lukemattomia Suomella ole. Ja kai nyt jokainen jääkiekkoa seuraava muistaa Nokelainen-Tukonen-Korpikoski -kohuketjun.

 

[FASlapsi]

Niin. Lydmanista puhuttaessa aivokuoreltani nousee jostain syystä ensimmäisenä esiin Niemen ja Lydmanin karmaisevien hasardien aiheuttamat traumat jostain MM-kisoista, joissa Toskala imuroi maalilla. Tuolloin joskus Lydman oli vähän niinku Kukkonen, miehen kisapaikkaa ihmeteltiin oikein urakalla tuolloisessa Kiekkopesässä. Siltä pohjalta on itselleni yllätys että mies on pitkässä juoksussa kehittynyt takuuvarmaksi oman pään luutijaksi. Sellainenhan hän on tosiaan ollut jo useamman vuoden.

Korpikoskesta voin rehellisesti sanoa että en ollut miehen nimeä koskaan aikaisemmin rekisteröinyt ennen kuin yhtäkkiä teksti-tv:lle se rupesi tasaisin väliajoin ilmestymään. Saman voin tunnustaa Antti Laaksosesta.

Kai Nurminen kävi itsellänäkin mielessä floppeja kelaillessa, mutta mies kuitenkin pelaili Kingseissä ihan mukiinmenevästi yhden kauden. Jostain syystä maitojunaili kuitenkin takaisin, sen yhden raivohullun TPS-kauden jälkeen lähti takaisin mutta sitten ei natsannut enää yhtään. En kuitenkaan ihan top-5 urpo-tasolle jamppaa laittaisi sen yhden OK NHL-kauden takia.

Tony Virta ja Jussi Jokinen olivat hyviä hakuja. Myös erään johtavan jääkiekkoanalyytikon veljelle olisin itse voinut povata uraa NHL:ssäkin neloskentän rasittavana rikkojana, loppujen lopuksi kävi sitten vain niin että Mestis olikin miehen oikea taso. Se johtunee geeneistä.

Terveisiä tynnyristä.

 

[hannes_ko]

Niin. Lydmanista puhuttaessa aivokuoreltani nousee jostain syystä ensimmäisenä esiin Niemen ja Lydmanin karmaisevien hasardien aiheuttamat traumat jostain MM-kisoista, joissa Toskala imuroi maalilla.

Pakko olla vuoden 2000 kisat Pietarissa, vaikka Toskala oli mukana jo 1999. Niistä kisoista en erityisesti muista Lydmanin suorituksia, mutta tämä hasardipakki oli joka tapauksessa pelannut tätä ennen kahdesti MM-finaaleissa tuon toisen hasardin, eli Antti-Jussi Niemen kanssa. Keväällä 1998 he ensikertalaisina muodostivat varsin pätevän pakkiparin, kun Suomi meni finaaliin asti pelaamalla nolla-nollaa tasakentin, telomalla vastustajia ja Raipen ja Villen yv-kuvioilla.

Vaikea noiden kisojen jälkeen on Lydmania kisoista poiskaan jättää, oltiin Kiekkopesässä mitä mieltä tahansa. Eikä nyt ainakaan niin huono ollut, että täällä päässä olisi traumaa aiheuttanut. Suomen parhaita pakkejahan Lydman on ainakin 13 vuotta ollut.

 

[tinkezione]

Vähän erilaisena tapauksena nostaisin puskalistalle Reijo Ruotsalaisen sen takia, että hänet suojattiin vielä 10v uran lopettamisen jälkeen, joka tuli minulle joka vuosi yllätyksenä.

Eikö tähän ollut syynä pelkästään Edmontonin GM:n protestimentaliteetti kyseistä suojaussysteemiä mollatakseen?

 

[Espoon Siniset]

Ei Lydman itselläni mitenkään hasardipelaajana ole jäänyt mieleen. Toki yksi paha virhe sattui ja siitä Tsekki iski vuoden 1999 mestaruuden ratkaisseen osuman. Jotenkin mielessä olisi että se olisi ollut jopa Lydmanin ainoa miinusmaali koko turnauksessa. Tuossa linkissä on tuo maali nähtävissä.

http://www.youtube.com/watch?v=XW2e00sgUM4

Puskista nousseisiin kyllä itse nostaisin ehdottomasti nämä yliopistosarjojen kautta edenneet. Laaksonen kyllä ykköseksi koska loi kuitenkin näistä komeimman NHL-uran. Aholan ura oli kovempi kuin Kekäläisen.

SM-liigan kautta menneistä Pekka Rinne nousee kyllä omilla listauksillani kärkeen.

Aki Berg on sikäli mielenkiintoinen tapaus, että hän ei mahtunut TPS:n miehistöön (myönnettäköön toki että se oli yksi kovimmista liigahistoriassa) mutta nousi kyllä nopeasti vakioporukkaan Los Angelesissa, mitä en kyllä olisi uskonut, olkoonkin että varattiin tuolloin koko tilaisuuden kolmantena.

 

[Barcelona]

Sami Salo on kyllä ehottomasti suurin ylläri jo mainittujen Rinteen, J.Jokisen, Niemisen ja Leinon ohella. Mutta kyllä myös Sami Kapanen ylätti aikoinaan mut positiivisesti sillä että pelasi niin pitkään ja menestyksekäästi NHL:ssä, varsinkin kun Kapanen lähti vielä "vanhan NHL" aikaan koittaa. Parempaa NHL uraa odotin kyllä aikoinaan Tomi Kalliolta, Jarmo Myllykseltä ja Markus Kettereriltä. Se että Mika Strömberg ei lähtenyt edes koittaa NHL:lään oli tavallaan myös pettymys.

 

[Deko]

Onhan näitä, Bäckström, Rinne, Leino, Niemi...

Keväällä 05 Bäckström ja Rinne juhlivat Suomen mestaruutta Kärpissä. Neljä vuotta myöhemmin kummatkin olivat ykkösveskareita NHL:ssä. Kuka olisi uskonut?

 

[Major Julli]

Yllättäjiä:
Sami Kapanen - naureskelin vähän koko Kapasen NHL-projektille aluksi ja ikävän loukkaantumisen jälken näytti siltä että ura jatkuu Euroopassa, mutta vielä mitä, mahtavan uran pelasi.

Kimmo Timonen - liian pieni, liian kesy ym ym. Loppujen lopuksi taisi olla liigan kovapalkkaisin pakki jättisopparinsa ekana vuotena - ja ihan syystä.

Teemu Selänne - olihan se Teemun eka kausi jotain käsittämätöntä, mutta vielä käsittämättömpää on uran ja tason kestävyys nyt 18 vuotta myöhemmin.

Muita: Jyrki Lumme, Miikka Kipprusoff

Pettymyksiä:
Saku Koivu ja Ville Peltonen - 90-luvun puolivälin nousun nuorista kärkikasvoista ei koskaan tullut sellaisia dominoijia NHL-peleihin kuin olisin uskonut. Koivu ei kuitenkaan koskaan noussut kovimpaan kärkeen kuin pieneksi jaksoiksi ja Peltonen hiukan itselleni mystisistä syistä ei koskaan napannut vakipaikkaa NHL:sta ylemmistä ketjuista. Olen ihan sata varma siitä, että jos NHL:n skoutit pantaisiin katsomaan tämänpäivän liigaa, kiljuisivat he halusta signata Peltonen loppukevääksi play-off runiin mukaan. Nykysäännöt kun tätä ei salli niin näin ei käy.

Olli Jokinen ja Aki Berg - näistä miehistä piti tulla liigan kärkipään miehiä. OJ on sitä ajoittain ollutkin, mutta henkisesti kaveri ei tunnu pystyvän ottamaan sitä roolia mitä kuviteltiin 1998. Aki nyt on taas oli se kuudes pakki ja kulttihahmo/vitsi koko uransa

Tapio Levo - Levon NHL-ura oli niinä kahtena kautena jotka Pratu siellä pelasi kaukana pettymyksestä, varsinainen pettymys oli se, että Pratu ei halunnut tosissaan koittaa mihin rahkeet riittää vaan palasi helpomman leivän perässä Poriin.

Floppeja:
Miika Elomo - Elomo taisi olla historian kolmas ensimmäisen kierroksen suomalaisdrafti. Edelliset kun olivat olleet Selänne ja Koivu niin odotukset olivat korkealla, käteen ei jäänyt edes kunnon liigapelaajaa.

Teemu Riihijärvi - rehellisesti sanottuna vuosi 1995 oli yksi kiekkohistorian kuivimpia drafteja, mutta silti varauksen käyttö Riihijärveen oli melkoisesta idiotismia San Josen taholta. Varsinkin kun kyseessä oli kierros 1. ja varausvuoro 12 ja San Josella olisi ollut pickit kierroksilla 2 ja 3, mikäli Riihijärveä olisi tosissaan haluttu. Riihijärvi pelasi nolla ottelua NHL:ssa ja ylitti maagisen kymmenen tehopisteen rajapyykin liigassa kahdesti kolmentoista kauden aikana

Jarkko Varvio - Varvion piti olla uusi Summanen/Kurri/Selänne lähtiessään tykittämään maaleja NHL:ään, hommasta ei sitten kumminkaan tullut mitään.

Makkonen, Ketola ja Javanainen - näillä jannuilla oli paljon edelletyksiä pärjätä Pohjois-Amerikassa ja Vellun WHA-ura ei ollut mitenkään huono. NHL:ssa kaverit olivat kuitenkin aivan turisteja, ja eritoten Makkosen ratkaisu istua mieluummin pressiboxissa kuin pelata farmissa hakee typeryydessään vertaista suomalaisessa NHL-historiassa.

 

[hannes_ko]

Jarkko Varvio - Varvion piti olla uusi Summanen/Kurri/Selänne lähtiessään tykittämään maaleja NHL:ään, hommasta ei sitten kumminkaan tullut mitään.

Varviohan aloitti ainakin tehojen puolesta uran hienosti, mutta joutui koirankoppiin hyvin pian. Koska tuohon aikaan ei vielä pelejä joka yö nähnyt, niin on vaikea sanoa mikä oli syy - arvailla voi, ja arvaus on, että Varvio oli hyvä maalintekijä mutta huono pelaaja. Kuitenkin olisi uskonut, että mahdollisuuksia olisi annettu enemmänkin. 30 joukkueen liigassa näin varmasti olisikin.

Samoihin aikoihinhan läpimurtoa yritti Jan Caloun, joka oli Varviotakin tehokkaampi. Molemmat olivat vähän sellaisia pelaajia, että kovin hyödyttömiä olivat pienemmissä kuin tähtirooleissa. Varvio kuitenkin osasi sen yhden asian, eli laittaa kiekkoa maaliin, Calounilla oli vielä playmakerin elkeitä. Väitän, että molemmat yrittivät kurjassa saumassa läpimurtoa.

Mika Strömberg mainittiin jo. Suomessahan Strömbergiä pidettiin ihan varmana NHL-tähtenä ja kieltämättä tuollainen jannelaukkasmainen ura olisi ollut saavutettavissa.

Itse pidin Tommi Santalaa pelaajana, joka voisi NHL-kaukaloissa olla yllättävänkin kova tekijä. Samoin Antti Miettisestä odotin jonkinlaista köyhän miehen voimalaituria. Santala noista nyt on sellainen, joka selittää hyvin miksi minusta ei tullut scouttia.

Puskista ovat tosiaan tulleet Laaksonen, Tuomainen ja Ahola. Leinoon minulla oli aika voimakas luotto. Salon nopea nousu kokonpanoon oli aikoinaan suuri yllätys, veikkailin aikoinaan, että jossakin vaiheessa pikkukaukalon niksit kyllä Salolle sopivat paremmin kuin SM-liiga.