Jostain syystä rupesin eilen arpomaan ketkä suomalaispelaajat ovat nousseet itselleni pahiten ns. puskista NHL:ään ja nykyiseen rooliinsa. Samalla sitten kelasin myös niitä naamoja, joilta olen jossain vaiheessa elämääni odottanut suuria tekoja tulevaisuudessa NHL:ssä, mutta jotka ovat syystä tai toisesta epäonnistuneet. Olisi mukava kuulla muiltakin, mitkä nimet ovat eniten päässeet yllättämään, ja ketkä ovat flopanneet pahiten odotuksiin nähden. Omaa listaa:
TOP-5 puskajantterit:
1. Pekka Rinne
Kärppien luukunavaajana itselleni profiloitunut ukko, ihmettelin aikanaan että miten helvetissä joku on sen NHL:ään halunnut kun eihän se ole koskaan edes päässyt pelaamaan. Puskista tulo on vähän valju vertaus kuvaamaan sitä miten yhtäkkisesti tällainen naama on tätä nykyä maailman kärkiveskareiden joukossa, lähempänä olisi joku pystysuorasta kallioleikkauksesta pomppaaminen.
2. Lauri Korpikoski
Ihan täysi neverheardi itselleni. Tehtailee mukavasti pisteitä Phoenixissa, tärkeä kaveri jengilleen. Edelleenkään en tiedä mistä mies NHL:ään pölähti, mutta siellä se vaan pyörii tätä nykyä, usein saa aamuisin lukea miehen nimeä vihreällä fontilla teksti-tv:n sivulta 235. Kai se suomalainen kuitenkin on, edustihan se maajoukkuettakin.
3. Mikko Koivu
Sakun pikkuveljen nouseminen maamme ykkösstarbaksi yllätti minut aika kovaa, olin siinä uskossa että Mikko on ihan ok duunari-sentteri-lupaus NHL:ään lähtiessään. Jostain saatanan taikajuomasta ja geeneistä pojasta on isolla mantereella kuitenkin kuoriutunut joukkueensa johtotähti ja maajoukkueen kantava voima tulevaisuutta ajatellen. Toivottavasti ei tee isoveljiään ja jumita huippuvuosiaan paskassa jengissä, vaan pääsisi pelaamaan Stanley Cupista.
4. Niklas Bäckström
Bäckströmin taso oli kyllä tiedossa, olihan mies SaiPassakin aikoinaan ihan jäätävä, Kärppien dynastia-vuosien tasosta puhumattakaan. Silti en olisi uskonut että vanhana miehenä dollarien makuun päästetty, maajoukkueen ikuinen kolmosmokke Nikke nousee entisen luukunavaajansa tavoin yhdeksi maailman arvostetuimmista kassareista. Hätyyttelee tosissaan Kipperiä parhaan suomalaisen moken tittelistä painittaessa. Käsittämätöntä että Kärpissä oli joskus Bäckström-Rinne kaksikko valittavana maalille..
5. Toni Lydman
Lydman on oikeastaan päässyt yllättämään vähän sillee salakavalasti pitkässä juoksussa. Entinen maajoukkueen hasardi, varsinkin pelatessaan yhdessä A-J Niemen kanssa, on tätä nykyä luotettavaakin luotettavampi peruspakki. Jotain ihme suonenvetoja ollu tällä kaudella, pisteitäkin on tullut ihan kivasti.
FLOP-5 sössijät:
1. Petteri Nummelin
En voi käsittää miksei Peetu päässyt dominoimaan NHL:ssä samalla tavalla kuin esim. maajoukkueessa tai Sveitsissä. Pääsi kuitenkin parikin kertaa kokeilemaan, mutta ei. Luulisi, että jossain Columbuksessa olisi ollut loistava tontti nousta joukkueensa tärkeimmäksi pakiksi, okei onhan Numppa aika snadi jantteri, mutta ei esim. Timonen, Zidlicky ja Rafalskikaan nyt mitään zdenocharoja ole. Ehkä se vääntövoiman puute omassa päässä koitui lopulta kohtaloksi, en tiedä.
2. Janne Pesonen
Pesosesta odotin vähintään sellasta uutta samikapasta, takuuvarmaa 30 maalin jamppaa. Oli nopeutta, käsiä, vääntövoimaakin, mutta eipä natsannut. Surffailee tätä nykyä KHL:ssä, mutta ei mahdu oikein edes EHT-ryhmiin mukaan.
3. Tony Salmelainen
SM-liigassa ja HIFK:ssä paukutti käsittämättömät tehot pelatessaan Luttisen ja Hauhtosen kanssa, odotin suuria miehen päästessä ansiosta NHL:ään, mutta homma meni ihan ripuliksi. En edes tiedä missä mies nykyään kaahailee, kai se jossain venäjällä pyörii?
4. Ville Peltonen
Peltonen paransi mainettaan Florida-vuosillaan, muttei toisellakaan visiitillä noussut sille tasolle mitä MM-95-nevöforget-sankarilta odotin. Eka yritys meni ymmärtääkseni vituiksi pitkälti San Josen runkkari-rasisti-valmentajan takia, joka ei arvostanut eurooppalaisia pelaajia lainkaan. En muista miehen nimeä, enkä välitäkään sitä tietää, urpo mikä urpo. Onneksi Tupu ja Hupu pääsi suvaitsevampaan ilmapiiriin.
5. Eero Somervuori
Eerosta hypetettiin aikoinaan miehen junnuillessa Jokereissa, sen jälkeen oli hiljaisempaa kunnes pääsi Kerhossa paukuttamaan Miettisen ja Santalan kanssa ihan käsittämättömiä tehoja. Oletin että koko, taidot ja nopeus takaisi mukavat oltavat NHL:ssä, niin ei kuitenkaan käynyt.
Floppi-listan kärkeen olisi vielä pari vuotta sitten noussut muuan Ville Leino, joka on kuitenkin männä vuosina noussut sille tasolle mitä tältä SM-liigaa dominoineelta taiteilijialta odotin. Tulevaisuudessa odotan herroilta Tuukka Rask, Mikael Granlund, Sami Vatanen ja Teemu Pulkkinen Jeesuksen temppuihin verrattavia tekoja, siinä on hyvää ainesta floppilistalle siis. Toppilistan ennakointi nyt on aika järjenvastaista, ehkäpä vaikka joku Seppo Kakkonen tekisi laurikorpikosket.
TOP-5 puskajantterit:
1. Pekka Rinne
Kärppien luukunavaajana itselleni profiloitunut ukko, ihmettelin aikanaan että miten helvetissä joku on sen NHL:ään halunnut kun eihän se ole koskaan edes päässyt pelaamaan. Puskista tulo on vähän valju vertaus kuvaamaan sitä miten yhtäkkisesti tällainen naama on tätä nykyä maailman kärkiveskareiden joukossa, lähempänä olisi joku pystysuorasta kallioleikkauksesta pomppaaminen.
2. Lauri Korpikoski
Ihan täysi neverheardi itselleni. Tehtailee mukavasti pisteitä Phoenixissa, tärkeä kaveri jengilleen. Edelleenkään en tiedä mistä mies NHL:ään pölähti, mutta siellä se vaan pyörii tätä nykyä, usein saa aamuisin lukea miehen nimeä vihreällä fontilla teksti-tv:n sivulta 235. Kai se suomalainen kuitenkin on, edustihan se maajoukkuettakin.
3. Mikko Koivu
Sakun pikkuveljen nouseminen maamme ykkösstarbaksi yllätti minut aika kovaa, olin siinä uskossa että Mikko on ihan ok duunari-sentteri-lupaus NHL:ään lähtiessään. Jostain saatanan taikajuomasta ja geeneistä pojasta on isolla mantereella kuitenkin kuoriutunut joukkueensa johtotähti ja maajoukkueen kantava voima tulevaisuutta ajatellen. Toivottavasti ei tee isoveljiään ja jumita huippuvuosiaan paskassa jengissä, vaan pääsisi pelaamaan Stanley Cupista.
4. Niklas Bäckström
Bäckströmin taso oli kyllä tiedossa, olihan mies SaiPassakin aikoinaan ihan jäätävä, Kärppien dynastia-vuosien tasosta puhumattakaan. Silti en olisi uskonut että vanhana miehenä dollarien makuun päästetty, maajoukkueen ikuinen kolmosmokke Nikke nousee entisen luukunavaajansa tavoin yhdeksi maailman arvostetuimmista kassareista. Hätyyttelee tosissaan Kipperiä parhaan suomalaisen moken tittelistä painittaessa. Käsittämätöntä että Kärpissä oli joskus Bäckström-Rinne kaksikko valittavana maalille..
5. Toni Lydman
Lydman on oikeastaan päässyt yllättämään vähän sillee salakavalasti pitkässä juoksussa. Entinen maajoukkueen hasardi, varsinkin pelatessaan yhdessä A-J Niemen kanssa, on tätä nykyä luotettavaakin luotettavampi peruspakki. Jotain ihme suonenvetoja ollu tällä kaudella, pisteitäkin on tullut ihan kivasti.
FLOP-5 sössijät:
1. Petteri Nummelin
En voi käsittää miksei Peetu päässyt dominoimaan NHL:ssä samalla tavalla kuin esim. maajoukkueessa tai Sveitsissä. Pääsi kuitenkin parikin kertaa kokeilemaan, mutta ei. Luulisi, että jossain Columbuksessa olisi ollut loistava tontti nousta joukkueensa tärkeimmäksi pakiksi, okei onhan Numppa aika snadi jantteri, mutta ei esim. Timonen, Zidlicky ja Rafalskikaan nyt mitään zdenocharoja ole. Ehkä se vääntövoiman puute omassa päässä koitui lopulta kohtaloksi, en tiedä.
2. Janne Pesonen
Pesosesta odotin vähintään sellasta uutta samikapasta, takuuvarmaa 30 maalin jamppaa. Oli nopeutta, käsiä, vääntövoimaakin, mutta eipä natsannut. Surffailee tätä nykyä KHL:ssä, mutta ei mahdu oikein edes EHT-ryhmiin mukaan.
3. Tony Salmelainen
SM-liigassa ja HIFK:ssä paukutti käsittämättömät tehot pelatessaan Luttisen ja Hauhtosen kanssa, odotin suuria miehen päästessä ansiosta NHL:ään, mutta homma meni ihan ripuliksi. En edes tiedä missä mies nykyään kaahailee, kai se jossain venäjällä pyörii?
4. Ville Peltonen
Peltonen paransi mainettaan Florida-vuosillaan, muttei toisellakaan visiitillä noussut sille tasolle mitä MM-95-nevöforget-sankarilta odotin. Eka yritys meni ymmärtääkseni vituiksi pitkälti San Josen runkkari-rasisti-valmentajan takia, joka ei arvostanut eurooppalaisia pelaajia lainkaan. En muista miehen nimeä, enkä välitäkään sitä tietää, urpo mikä urpo. Onneksi Tupu ja Hupu pääsi suvaitsevampaan ilmapiiriin.
5. Eero Somervuori
Eerosta hypetettiin aikoinaan miehen junnuillessa Jokereissa, sen jälkeen oli hiljaisempaa kunnes pääsi Kerhossa paukuttamaan Miettisen ja Santalan kanssa ihan käsittämättömiä tehoja. Oletin että koko, taidot ja nopeus takaisi mukavat oltavat NHL:ssä, niin ei kuitenkaan käynyt.
Floppi-listan kärkeen olisi vielä pari vuotta sitten noussut muuan Ville Leino, joka on kuitenkin männä vuosina noussut sille tasolle mitä tältä SM-liigaa dominoineelta taiteilijialta odotin. Tulevaisuudessa odotan herroilta Tuukka Rask, Mikael Granlund, Sami Vatanen ja Teemu Pulkkinen Jeesuksen temppuihin verrattavia tekoja, siinä on hyvää ainesta floppilistalle siis. Toppilistan ennakointi nyt on aika järjenvastaista, ehkäpä vaikka joku Seppo Kakkonen tekisi laurikorpikosket.