Keijo Katainen aloitti varusmiespalveluksensa vajaata kahta kuukautta ennen kuin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Hän erosi reservistä reilu vuosi sitten.
www.hs.fi
Kyllähän esimerkiksi tämän Keijon haastattelu kertoo siitä, että aika vieraantuneita suomalaiset ovat olleet sodan mahdollisuudesta. Armeijaa on pidetty vain sellaisena pakollisena pahana, joka pitää suorittaa, koska, Keijon sanoin, muutkin menevät. Kaikista kuvaavin on tämä kohta:
Vasta Venäjän hyökättyä Keijolle siis valkeni, että tässähän ollaan tilanteessa, jossa hän itse joutuisi rintamalle, jos vanja päättäisi rynniä rajan yli.
Keijo on sukupolvea, jolle pahuus tapahtuu kaukana. Aikansa tuotos.
Varttuneemmille kosketus mm. veteraanisukupolveen on tapahtunut esimerkiksi isovanhempien kautta ja tuolla on jonkinlainen merkitys maanpuolustustahdon kanssa.
Keijo oli noin 10-vuotias, kun Kataisen sixpack hallitus siunasi Ottawan sopimuksen, leikkasi puolustusmäärärahoja, tiputti sodan ajan joukkojen määrää ja sulki varuskuntia.
Keijo varttui nuorukaiseksi maassa, joka oli maanpuolustusvihamielinen ja jossa vakavasti esiintyvät poliitikot rinnastivat puolustusmäärärahat ja vanhusten vaipat keskenään. Päättäjät eivät aidosti tajunneet, että maanpuolustus on peruskallio.
Kysyä myös sopii, paljonko Keijon opettajissa on ollut aktiivisia reserviläisiä?
Veteraanisukupolvi kävi kansa- ja oppikoulut aikana, jolloin opettajat olivat isoksi osaksi suojeluskuntalaisia ja vapaussodan veteraaneja.
Eikä siitä ole kuin nelisen vuotta, kun Suomen Akatemian ja Yleisradion suosima historioitsija näki tammisunnuntain muistamisen merkkinä äärioikeistolaisuudesta.
Keijojen asennoituminen on siis varsin luonteva lopputulos maailmalle, missä hänet on kasvatettu.