Usein pohditaan menneitä sotia, ja keksitään niistä vertailtavaa. Kuvitellaan, että Venäjä tulee maavoimilla, hevosilla ja tykistöllä rintamana läpi irärajan. Mitään sellaista tuskin tapahtuu.
Tulevissa sodissa ilmatilan hallinta on keskeistä. Sitä ennen vihollinen toimii hybridioperaatioilla, joita voi olla satoja tai tuhansia. Tärkeintä ei siis ole ilmavoimat sinänsä, vaan kyky vastata hybridioperaatioihin niitä ennen. Käsikirjoitus tulevaisuudessa menee yhä enemmän niin, että sota alkaa hybridioperaatioilla (hyvin erilaisia kyberhyökkäyksistä ihmisten käyttämiseen), joita hävittäjät tukevat.
Ohjusiskut, droonit, miehittämättömät hävittäjät ovat varteen otettavia, mutta suuntaus vaikuttaa olevan se, että hävittäjistä ohjataan näitäkin (pl ohjukset).
Fiksua olisi täydentää venäläisten ohjusten torjuntaa samalla tavalla kuin Ruotsi on tehnyt, mutta tästä on turha haaveilla niin kauan kun ruotsalainen vasemmisto ja vihreät ovat niin paljon suomalaisia vastineitaa kaukana edellä. Ilkeämpi, toivottavasti teoreettinen vaihtoehto on se, että Kreml ei ole myöntänyt lupaa Iskanderien torjuntaan.
Ja kehittynein ja järkevin vaihtoehto on liittyä NATO:n jäseneksi ja valita hävittäjät amerikkalaiskoneista liittolaissopimuksen vahvistamiseksi. Pidän kohtuullisen todennäköisenä, että tässä tapauksessa USA haluaisi NATO:n Venäjän rajalleen F-35 kaluston, ja se tulisi hyvin edullisesti tästä syystä uudelle jäsenelle.
Jonkin verran olen amerikkalaiskantoja seurannut konehankinnan osalta ja myös nyt on jäänyt kuva, jonka mukaan amerikkalaiskoneet mahtuvat Suomen asettaman budjetin raameihin kaikilta osin. Jopa osittaisena lupauksena.