Puolustusliitto Ruotsin kanssa?

[Stonewall]

Kirjoitin tämän tuonne NATO-ketjuun, mutta toki tämä mahdollinen puolustusliitto olisi eriasia kuin NATO, joten avaan uuden ketjun.

Taustaksi kerrottakoon, että Lännen Media haastatteli Ruotsalaisia kansanedustajia ja Europarlamenttaarikkoja siitä auttaisiko Ruotsi Suomea sotatilanteessa. Vastaajista 69% vastasi, että Suomen joutuessa sotaan Ruotsin on annettava voimakasta poliittista tukea ja tarvittaessa myös sotilaallista apua; 24 % oli sitä mieltä, että olisi annettava poliittista ja humanitääristä apua, mutta oltava varauksellinen sotilaallisen avun antamiseen. Toki 2% oli sitä mieltä, että parempi olisi pyrkiä pysymään puolueetomana.

Ehkä kiinnostavinta on, että haastatelluista edustajista 63% kannatti jo maiden välistä puolustusliittoa. Kun päälle lasketaan 33% jotka kannattavat tiivistä yhteistyötä, mutta ei puolustusliittoa, niin on aika selvää, että länsinaapurissa on voimakas yhteistyöhalu. Kuriositeettinä pitää mainita ruotsalaisten bisnesvainu: mikäli Suomi ostaisi Grippenit seuraavaksi koneeksi, niin kansanedustajien keskuudessa sotilasliiton kannattajien määrä nousisi 72%iin.

Otanta paralamenttarikoista oli jonkunlainen (52 kansanedustajaa eri puolueista + 5 europarlamenttaarikkoa), mutta pelkkiä kylmiä lukuja olennaiempaa oli, että Lännen Median kyselyä oli käsitelty sekä puolustus- että ulkoasiainvaliokunnassa. Ulkoasiainvalikokunta oli yksimielinen: Suomea autetaan sotatilanteessakin. Puolustuvaliokunnan puheenjohtaja Allan Widman taas totesi, että " Emme voi puhua puolustusyhteistyöstä, jos sen edellytetään loppuvan aseellisen konfliktin sattuessa". Hän arvioi, että sotatilanteessa Ruotsi antaisi aseapua. Ruotsin asevoimia on käsketty jo selvittämään miten apua annettaisiin.

Itse arvioisin, että politiikan tuulet vaihtuvat nopeasti, varsinkin Ruotsissa missä kannat pyörivät toisinaan tuuliviirinä. Mutta 63% kannatus puolustusliitolle on aika kova lukema. On ilmeistä, että jos Suomi haluaisi Ruotsin kanssa liittoutua, niin juuri nyt se voisi tapahtua nopeallakin aikataululla. Kannatan asian nopeaa selvittämistä molemmissa maissa. Harmi, ettei Lännen media tehnyt tätä paria viikkoa aikaisemmin, niin poliitikot olisivat kunnolla ehtineet ottaa asiaan kantaa ennen vaaleja.

En löytänyt sähköistä versiota, jossa uutinen olisi ollut samassa laajuudessa kuin paperimuodossa, mutta tuossa Pohjalaisen lyhyt uutinen aiheesta.

Todettakoon vielä, että itse kannattaisin NATO-jäsenyyttä, mutta koska kansa ei sitä kannata, niin haluaisin minimissään syventää yhteistyötä Ruotsin kanssa. Jos Ruotsissa on juuri nyt kova kannatus jopa puolustusliitolle, niin voisiko liitosta olla Suomella jotakin haittaa? Itse en tuota usko, ja pitäisin tätä liittoa myös hyvänä askeleena, jonka jälkeen voitaisiin kokemusten jälkeen arvioda onko aiheellista mennä NATOon.

 

[Pavlovin Koira]

Kävisihän se jonkinlaisena esiasteena NATO:lle. Helpompi olisi sitten Suomen ja Ruotsin yhdessä hakea jäsenyyttä.

Mutta mitään sotilaallista turvaa tuollainen Suomen ja Ruotsin kesknäinen liitto ei kyllä kummallekaan toisi.

 

[Stonewall]

Kävisihän se jonkinlaisena esiasteena NATO:lle. Helpompi olisi sitten Suomen ja Ruotsin yhdessä hakea jäsenyyttä.

Mutta mitään sotilaallista turvaa tuollainen Suomen ja Ruotsin kesknäinen liitto ei kyllä kummallekaan toisi.

En nyt sanoisi, ettei MITÄÄN sotilaallista turvaa, mutta pointti oli kai, ettei suoja riittäisi Venäjää vastaan. Näinhän se tietenkin on. Valvonta ja tiedusteluyhteistyö voisivat kuitenkin jo sinällään tuoda sen verran myönteisiä tuloksia, että liittoon kannattaisi mennä. Venäjällä tuntuu olevan paljon epämääräisen oloista toimintaa mm. Ruotsin saaristossa. Se, että Suomen saaristossa ei ole vastaavaa havaittu, ei välttämättä tarkoita etteikö siellä toimintaa ole, vaan että suomalaiset eivät ole hommasta selvillä senkään vertaa kuin Ruotsi on.

 

[LuKi]

Sanoin vuosi sitten puheenjohtajakamppailun yhteydessä Natosta esitelmöivälle nykyiselle pääministerille, että Nato-ovi taitaa olla jo kiinni ja Ruotsin kanssa sotilasliiton tekemiseen on vuosi- kaksi aikaa jäljellä. Stubb ei silloin uskonut Naton olevan jo haihattelua, mutta kyllä se on nyt tullut selväksi Alexillekin. Jos Venäjällä ei valta vaihdu, meillä on oikeasti kiire Ruotsin kanssa tehtävissä ratkaisuissa. Tämän osoitti Venäjän nopea ja kireä kanta Pohjoismaisten puolustusministerien julkilausumaan.

Hävittäjien ja sotilaiden laskeminen on turhaa, kyse on Suomen kannalta ennen kaikkea sotilaallisen konfliktin kynnyksen kasvattamisessa. Ruotsilla on kuitenkin maailmassa Suomea korkeampi läntinen status ja Venäjän etupiiriajattelussa Ruotsi ei ole samassa kategoriassa Suomen kanssa. Sotilasliitolla, tai jopa valtioliitolla, kuten 1940 yritettiin, Suomi astuisi pari askelta enemmän länteen.

 

[mjr]

Sodan aikana Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö ei oikein ikinä täysin synkannut, koska Ruotsin ensisijainen pelko koski kaiken aikaa Natsi-Saksan hyökkäystä ja Suomen tietysti Neuvostoliiton. Nyt olosuhteet ovat tämän suhteen paremmat: ainoa potentiaalinen vihollinen Itämeren alueella on Venäjä. Ruotsi on aika rajusti riisunut itseään aseista, mutta teollinen ja taloudellinen potentiaalihan siellä on edelleen merkittävä. Jos tämä nykyinen tilanne jähmettyy niin ei olisi mitenkään huonompi vaihtoehto solmia de facto tai de jure -sotilasliitto Ruotsin kanssa. Jos sitten Venäjän johto ei enää toimi täysin rationaalisesti vaan on valmis riskeeraamaan ties mitä tämän Ukrainan seikkailun ja taloutensa murentumisen jatkoksi niin sitten voi olla vähän hidas ratkaisu tämä. Mutta joka tapauksessa parempi kuin ei mitään.

 

[Sako]

Valvonta ja tiedusteluyhteistyö voisivat kuitenkin jo sinällään tuoda sen verran myönteisiä tuloksia, että liittoon kannattaisi mennä.

No on todellakin huono syy. Tuo valvonta ja t-yhteistyö voidaan tehdä ja todennäköisesti tehdäänkin jo nyt vaihtoperiaatteella. Tosin Suomella ei ihan hirveästi ole annettavaa, kun tiedustelun kädet on sidottu selän taakse meidän omalla lainsäädännöllä.

Liittoutuminen heikon Ruotsin kanssa toisi lopputulokseksi sen, että meidän liikkumavara kapenisi. Kun vielä ottaa huomioon, että Ruotsin tuoreella hallituksella on vahva kielteinen suhtautuminen sekä armeijan kehittämiseen että NATOon, niin EI KIITOS.

mikäli Suomi ostaisi Grippenit seuraavaksi koneeksi, niin kansanedustajien keskuudessa sotilasliiton kannattajien määrä nousisi 72%iin.

Nää ruotsalaiset ei oikeasti tajua, että Putleri hulluttelu voi johtaa sotaan, baltit ja puolalaiset on itseasiassa soittaneet hälytyskelloja jo aika kovaa. Yli 200 vuotta syvää rauhaa on saanut kansankodin irtautumaan realiteeteista ja nää meidän sankarit Niinistö etunenässä haluaa hirttää itsensä paskaan vaihtoehtoon. Rauhan ajan yhtéistyötä vastaan ei ole mitään.

 

[mjr]

Liittoutuminen heikon Ruotsin kanssa toisi lopputulokseksi sen, että meidän liikkumavara kapenisi. Kun vielä ottaa huomioon, että Ruotsin tuoreella hallituksella on vahva kielteinen suhtautuminen sekä armeijan kehittämiseen että NATOon, niin EI KIITOS

Niin, jos ajattelee, että tämän sijasta ja tämän vaihtoehdon pois sulkien olisi realistista, että me hakeutuisimme Natoon, mutta mitenkähän realistiselta tämä vaikuttaa? Ei minusta juuri ollenkaan realistiselta. Eihän läheisempi yhteistyö Ruotsin kanssa mitenkään estä Nato-jäsenyyttä - todennäköisesti olisi enemmän painoarvoa, sillä että yhtenäinen puolustusalue Suomi-Ruotsi hakisi jäsenyyttä. Jos ei takkia ole tulossa niin parempi kai kukkaro kuin ei mitään? Ja tosiaan jos tilanne nyt jähmettyy uudeksi kylmäksi sodaksi (mitä sopii miettiä, kun Venäjä tuntuu käyttäytyvän täysin holtittomasti) niin sitten Ruotsi ehtii taas palauttamaan ihan kunnioitettavan potentiaalinsa mukaista puolustuskykyä.

 

[Carlos]

Juu, aika vähän Ruotsilta löytyisi kykyä, vielä vähemmän halua auttaa Suomea kun tosirytinä alkaisi. Hurrit vaan tykkäävät jutella ja palaveerata ja olla harmoniassa, ei siellä ymmärretä että sodassa mennään eikä meinata.

Suomessa suomettuneet poliitikot, eikä valtaosa kansastakaan edelleenkään voi pitää mahdollisena että Venäjä ehkä ihan oikeasti on ottanut Suomen kiikariin. Ja tässäkin on sitten oma hauskuutensa, joka jo EU:n kanssa on nähty. Kun tulee rajakaupungeista ensimmäisiä epämääräisiä raportteja että nyt on puolisotilaallisia venäjää puhuvia joukkoja liikkeellä, niin Suomi ei voi tehdä mitään. Sieltä kysytään ehkä Venäjältä että "ei kai nää oo teidän sotilaita". Venäjä sanoo että "ei, olette hulluja", jolloin voidaan antaa Iltapuluun tilannepäivitys: "kyseessä ei ole Venäjän asevoimien agressio, vaan paikallisen separatistiryhmän yksittäinen harharetki".

Siinä vaiheessa kun Lappeenrantaan ja Kotkaan ei enää pääse (Suomesta), saattaa hallitus pitää ylimääräisen pullakahvi-kokouksen, jossa pyydetään Venäjää antamaan selvitys. Samalla pyydetään Venäjältä anteeksi tylyä sanamuotoa, ja toivotaan että harmoninen naapuruus jatkuisi vielä satoja vuosia.

Aikataulusta en tiedä, mutta oikeasti Suomi on nyt hyvin paljon kusessa. Kannattaisi herätä siellä hallituksessa.

Ruotsin kanssa puolustusliitto on ihan whatever-kamaa, voidaan elää ilman, voidaan elää sen kanssa.

 

[Sako]

Niin, jos ajattelee, että tämän sijasta ja tämän vaihtoehdon pois sulkien olisi realistista, että me hakeutuisimme Natoon, mutta mitenkähän realistiselta tämä vaikuttaa? Ei minusta juuri ollenkaan realistiselta. Eihän läheisempi yhteistyö Ruotsin kanssa mitenkään estä Nato-jäsenyyttä - todennäköisesti olisi enemmän painoarvoa, sillä että yhtenäinen puolustusalue Suomi-Ruotsi hakisi jäsenyyttä. Jos ei takkia ole tulossa niin parempi kai kukkaro kuin ei mitään? Ja tosiaan jos tilanne nyt jähmettyy uudeksi kylmäksi sodaksi (mitä sopii miettiä, kun Venäjä tuntuu käyttäytyvän täysin holtittomasti) niin sitten Ruotsi ehtii taas palauttamaan ihan kunnioitettavan potentiaalinsa mukaista puolustuskykyä.

Kun kaksi impotenttia suunnittelee matkaa ilotaloon, niin asetelma on suurin piirtein sama kuin meidän ja hurrien puolustusliitolla. Ruotsi on kyvytön puolustamaan omaa aluettaan ja SUomen voimavarat riittäisi kovassa paikassa ainoastaan ydinalueiden suojeluun. Tästä yhtälöstä seuraa, että 1+1 ei ole 2 vaan jotain paljon vähemmän. Ruotsilta poistuisi SF etuvartio... Siihen on vaikea uskoa, että me allekirjoittaisimme paperit sillä ajatuksella, että niitä ei ole tarkoituskaan noudattaa.

Ruotsin sotilaskyvyn palautuminen on vähintään 10 vuoden päässä ja silloin armeijaan pitäisi lyödä lujasti rahaa ja palauttaa asevelvollisuus. Ei ole näköpiirissä edes aloittaminen nykyisen Ruotsin hallituksen aikana. Mainittakoon, että nykyaikaisten ja monimutkaisten asejärjestelmien käyttöönotto on aikaa vievää puuhaa, meidän kapiaiset puhuu 5 vuodesta ja Ruotsi lähtee käytännössä nollista. Heidän armeijansa on optimoitu kriisinhallintaan eli sotaseikkailuihin kaukana poissa.

Suomessa suomettuneet poliitikot, eikä valtaosa kansastakaan edelleenkään voi pitää mahdollisena että Venäjä ehkä ihan oikeasti on ottanut Suomen kiikariin.

Koko Putinin ajan on tihkunut Venäjältä tietoja, että Suomi lasketaan rodinaan kuuluvaksi. Esim koululaisten oppimateriaalia tai hallitusta tukevista järjestöistä. Wirallinen Venäjä ei liene moista lohkaissut, mutta halu on...

Kun kakka osuu tuulettimeen Baltiassa tai Puolassa -jotka molemmat on olleet varoittavalla kannalla- niin roiskeet osuu meihin väistämättä. Lisäksi Suomi on ei-NATO maana houkutteleva kohde yksinäänkin. Ukrainan perusteella tiedämme, että ratsuväkeä ei ole tulossa apuun minkäänlaiselle kumppanille tai kultakorttilaiselle.

Ruotsin kanssa puolustusliitto on ihan whatever-kamaa, voidaan elää ilman, voidaan elää sen kanssa.

Olen eri mieltä. Ellei sitten jo allekirjoitettaessa tiedetä, että wessapaperikin on arvokkaampaa. Venäjän kannalta tietysti kyseessä on "whatever", mutta meidän niukkoja resursseja se söisi.

 

[MustatKortit]

En usko, että liitto Ruotsin kanssa olisi sinällään mitään muuta kuin positiivinen asia. Itsessään se ei välttämättä kovin merkittävä olisi, mutta olisi aika selvä siirto kohti yhteistä NATO-hakemusta... Parhaan todistuksen tästä antavat venäläiset itse, jotka jo kiukuttelevat, kun puhetta pohjoismaisesta yhteistyöstä korviin kantautui.

Yksi asia, missä vaan pitäisi olla tarkkana, eli ei pidä antaa Ruotsin huijata suomalaisia ostamaan tällaisten sopimusten ja lupausten nojalla Gripeneitä. Toki ruotsalaiskoneille tulee antaa mahdollisuus näyttää ja osallistua kilpailutukseen, mutta omaan nenään haisee vähän palaneen käryä, että noinkohan ruotsalaiset olisivat kiinnostuneita paljolti konekaupoista...

Edit. Lisätään nyt se tärkeä asia, että minulle kyllä joku pohjoismainen puolustusliitto olisi teoriassa kaikkein mieluisin vaihtoehto, mutta ei enää käytännössä mahdollinen, Tanskan ja Norjan kuuluessa Natoon.

 

[Stonewall]

Niin, jos ajattelee, että tämän sijasta ja tämän vaihtoehdon pois sulkien olisi realistista, että me hakeutuisimme Natoon, mutta mitenkähän realistiselta tämä vaikuttaa? Ei minusta juuri ollenkaan realistiselta. Eihän läheisempi yhteistyö Ruotsin kanssa mitenkään estä Nato-jäsenyyttä - todennäköisesti olisi enemmän painoarvoa, sillä että yhtenäinen puolustusalue Suomi-Ruotsi hakisi jäsenyyttä.

Olen pitkälle samaa mieltä. Kyllähän NATO-jäsenyys on täyttä utopiaa juuri tällä hetkellä. Kansan enemmistö ei näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa mieltään muuta sille myönteiseksi. Jos puolustusta kuitenkin halutaan kohentaa, niin kyllä liitto Ruotsin kanssa toisi jonkin verran lisäarvoa, vaikkei siitä NATOn kaltaiseksi takeeksi tietenkään olisikaan. Ensinnäkin tietenkin täydennämme aika hyvin toisiamme, Ruotsilla on huomattavan kokoiset ilma- ja merivoimat, meillä maavoimat. Mutta ennen kaikkea tietenkin siksi, että hyökkäyskynnys nousisi ison pykälän. Ruotsikin voisi tämän myötä saada aikaan hallituksen vasta selvittelemän asevelvollisuuden palautuksen, jonka jälkeen kynnys nousisi ennestään.

Ja jos NATO-jäsenyyttä tavoitellaan, niin pidän melkeimpä ainoa vaihtoehtona ns. harjoitella sotilasliittoa ensin Ruotsin kanssa. Nykyisellään kansan mielipide ei muutu (ellei jouduta hyökkäyksen uhriksi, jolloin on liian myöhäistä). Esim. vuosikymmenen verran puolustusliittoa Ruotsin kanssa ja kansa saattaisi todeta, ettei se liittoutuminen niin kauheaa olekaan.

 

[Sako]

Olen pitkälle samaa mieltä. Kyllähän NATO-jäsenyys on täyttä utopiaa juuri tällä hetkellä. Kansan enemmistö ei näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa mieltään muuta sille myönteiseksi.

Tästä on kyselyt olemassa ja todennäköisesti kansa seuraisi jos päättäjät rupeaisivat liputtamaan NATOn puolesta. Koska nuo kaikki ovat populisteja, niin riski on heille liian suuri.

Jos puolustusta kuitenkin halutaan kohentaa, niin kyllä liitto Ruotsin kanssa toisi jonkin verran lisäarvoa, vaikkei siitä NATOn kaltaiseksi takeeksi tietenkään olisikaan. Ensinnäkin tietenkin täydennämme aika hyvin toisiamme, Ruotsilla on huomattavan kokoiset ilma- ja merivoimat, meillä maavoimat.

Meidän maavoimat ei riitä edes koko Suomen puolustamiseen ja nyt niiden kuvitellaan riittävän vielä Ruotsillekin. Heillä on paljon rannikkoa suojattavaksi maihinnousulta.

Mutta ennen kaikkea tietenkin siksi, että hyökkäyskynnys nousisi ison pykälän. Ruotsikin voisi tämän myötä saada aikaan hallituksen vasta selvittelemän asevelvollisuuden palautuksen, jonka jälkeen kynnys nousisi ennestään.

Hyökkäyskynnys nousee vasta saavutetun kyvyn mukaan, ei yhtään ennen. Pörssikurssit heilahtelee odotusten mukaan, mutta tässä homma toimii eri tavalla.

Ja jos NATO-jäsenyyttä tavoitellaan, niin pidän melkeimpä ainoa vaihtoehtona ns. harjoitella sotilasliittoa ensin Ruotsin kanssa. Nykyisellään kansan mielipide ei muutu (ellei jouduta hyökkäyksen uhriksi, jolloin on liian myöhäistä). Esim. vuosikymmenen verran puolustusliittoa Ruotsin kanssa ja kansa saattaisi todeta, ettei se liittoutuminen niin kauheaa olekaan.

Johan YYA oli liittosopimus ja sitä tuntuu moni haikailevan takaisin. Itse asiassa Suomi on ollut liittotumaton vain lyhyitä aikoja historiassaan ja ne sijoittuvat pääasiassa 20- ja 30-luvulle.

 

[Stonewall]

Meidän maavoimat ei riitä edes koko Suomen puolustamiseen ja nyt niiden kuvitellaan riittävän vielä Ruotsillekin. Heillä on paljon rannikkoa suojattavaksi maihinnousulta.

Tuo väite siitä, että maavoimme ei pystyisi muka Suomea puolustamaan on kuultu monta kertaa viime aikoina. Tosiasia on, että puolustuskykyymme kyllä luotetaan kansainvälisesti. Mikä saa sinut epäilemään sitä? Yrität rakentaa mielikuvistasi tavoitetilaasi sopivaa todellisuutta. Puolustusvoimat lähettää kirjeen tänä kevään 900 000 sotilaalle. Se määrä riittää Suomen puolustamiseen monta kertaa.

Ja tosiasiahan on, että tällä hetkellä maailmassa ei ole sellaista voimaa (ehkä jenkit poissulkien) joka voittaisi sodan Suomea ja Ruotsia vastaan. Esim Venäjä voisi hyökätä, miehittää osia alueistamme, mutta kymmenessä vuodessakaan se ei molempia voittaisi.

Hyökkäyskynnys nousee vasta saavutetun kyvyn mukaan, ei yhtään ennen. Pörssikurssit heilahtelee odotusten mukaan, mutta tässä homma toimii eri tavalla.

Ilmeisesti sitten vastustat Suomen sotilaallista liittoutumista. Ei siinä mitään. Minäkin lähden siitä, että tärkeintä Suomelle on säilyttää uskottava puolustus ollaan sitten yksin, tai jonkun/joidenkin kanssa liitossa. Tavallisesti tapanani ei ole ryhtyä ketään neuvomaan, mutta tuota yllä olevaa sopii epäillä. Jos hyökkäyskynnys pelkästään Suomea vastaan on jonkun korkuinen, niin toki se nousisi jo pelkästään Ruotsin aseavun takia suuresti. Voisi jopa ajatella puolustusliiton myötä, että se ennemmän kuin kaksinkertaistuisi, sillä Ruotsilla on lähes kaikilla mittareilla noin kaksinkertaiset resurssit Suomeen verrattuna. Kun he vielä palauttavat asevelvollisuuden, niin miehistökin taas riittää.

Vaikka puolustusliitto Ruotsin kanssa ei olisikaan mikään rauhan tae, niin tuskinpa siitä mitään haittaakaan olisi.

 

[arvee]

Ja tosiasiahan on, että tällä hetkellä maailmassa ei ole sellaista voimaa (ehkä jenkit poissulkien) joka voittaisi sodan Suomea ja Ruotsia vastaan. Esim Venäjä voisi hyökätä, miehittää osia alueistamme, mutta kymmenessä vuodessakaan se ei molempia voittaisi..

Tämä tieto lohduttaa minua kovasti

... Jos hyökkäyskynnys pelkästään Suomea vastaan on jonkun korkuinen, niin toki se nousisi jo pelkästään Ruotsin aseavun takia suuresti. Voisi jopa ajatella puolustusliiton myötä, että se ennemmän kuin kaksinkertaistuisi, sillä Ruotsilla on lähes kaikilla mittareilla noin kaksinkertaiset resurssit Suomeen verrattuna. Kun he vielä palauttavat asevelvollisuuden, niin miehistökin taas riittää.

Vaikka puolustusliitto Ruotsin kanssa ei olisikaan mikään rauhan tae, niin tuskinpa siitä mitään haittaakaan olisi.

Voisi jopa ajatella Natoon liittymällä hyökkäyskynnyksen enemmän kuin nelinkertaistuvan.

Venäjää tuntuu yllättävästi jurppivan skandinaavien puolustuspuhelut, kokevat sen ilmeisesti haitalliseksi. Tähän näköjään yhtyvät myös suomalaiset poliitikot.

 

[MustatKortit]

Se täytyy sanoa, että @Sako :n maalailema kuva mahdollisten suomalaisten maajoukkojen siirtämisestä Ruotsin rannikkopuolustukseen on täysin absurdi, eikä tulisi toteutumaan edes siinä tilanteessa, että Suomi ja Ruotsi solmisivat täyden puolustusliiton.

Vaikka tuollainen liitto olisi olemassa, niin ideanahan on tehostaa ilmavoimien ja merivoimien yhteistyötä, näistä sen ensin mainittu ylivoimaisesti tärkeimpänä asiana. Mitä maajoukkojen siirtoihin tulee, niin oli Suomi Natossa tai jossain muussa liitossa, niin ainoat siirrettävät osastot olisivat erikoisjoukkoja, ei Suomi tarvitse alueilleen suuria määriä maavoimien osastoja.

 

[Jack of Spades]

Olen tätä puolustusliittoa Ruotsin kanssa joskus taannoin Nato-ketjussa pohtinutkin ja olisi se mielestäni parempi kuin ei mitään. Nato-jäsenyyteen Suomen osalta juna meni aseman ohi jo 90-luvulla, näin asian koen. Jos Suomi joskus Natoon liittyisi, niin se tapahtuisi Ruotsi kanssa ja minulla on sellainen arvio, että Ruotsi ei tule Natoon liittymään.., syynä sijaintinsa Suomen takana ja ilmeinen apu Norjalta vaaran uhatessa. Suomi on maantieteellisesti siinä vittumaisessa raossa, missä on ollut koko olemassaolonsa ajan.

Eiköhän Ruotsi toisi puolustusliitossa voimavaroja meri- ja ilmavoimien osalta, maapuolustuksensa Suomi hoitaisi pääsääntöisesti itse. Tokì todellisen konfliktin ja sodan eskaloituessa pitäisi olla selvää, millälailla toista autetaan.

Yhteispohjoismainen puolustus olisi paras ratkaisu, mutta se taitaa olla utopiaa osan maista kuuluessa Natoon. Uskon kuitenkin, että Ruotsin ollessa kimpassa Suomen kanssa länsivalloilta tulisi helpommin esim. kalustoapua tarvittaessa.

 

[Sako]

Puolustusvoimat lähettää kirjeen tänä kevään 900 000 sotilaalle.

Niin riittäisikin. Tosin vermeitä on 230.000 ja loput saa taistella pili kourassa.

Esim Venäjä voisi hyökätä, miehittää osia alueistamme, mutta kymmenessä vuodessakaan se ei molempia voittaisi.

Suomelta loppuisi sotatarvikkeet muutamassa kuukaudessa.

Ilmeisesti sitten vastustat Suomen sotilaallista liittoutumista.

Järjettömien eli heikkojen vaihtoehtojen kanssa. NATO kelpaa.

Jos hyökkäyskynnys pelkästään Suomea vastaan on jonkun korkuinen, niin toki se nousisi jo pelkästään Ruotsin aseavun takia suuresti. Voisi jopa ajatella puolustusliiton myötä, että se ennemmän kuin kaksinkertaistuisi, sillä Ruotsilla on lähes kaikilla mittareilla noin kaksinkertaiset resurssit Suomeen verrattuna. Kun he vielä palauttavat asevelvollisuuden, niin miehistökin taas riittää.

Ruotsi on supistanut armeijansa mitättömäksi ja kamat myyty. Esim suksia sai ostaa pari vuotta sitten honkkarista. Niistä tyhjistä varastoista ei saa avuksi kuin pölyä.

Ruotsin määrärahat menee lentsikoiden huoltoon eikä edes riitä. Osa heidän koneistaan on käyttökiellossa huollon puutteen takia. Ruotsin uusi ja vastavalittu hallitus on linjannut, että aseisiin ei sijoiteta.

Vaikka puolustusliitto Ruotsin kanssa ei olisikaan mikään rauhan tae, niin tuskinpa siitä mitään haittaakaan olisi.

Kansan silmissä tämä on parempi vaihtoehto NATOlle ja samalla sitoisimme oman NATO-päätöksemme Ruotsiin. Kerrassaan typerää.

Se täytyy sanoa, että @Sako :n maalailema kuva mahdollisten suomalaisten maajoukkojen siirtämisestä Ruotsin rannikkopuolustukseen on täysin absurdi, eikä tulisi toteutumaan edes siinä tilanteessa, että Suomi ja Ruotsi solmisivat täyden puolustusliiton.

Mitä muuta syytä Ruotsilla on moinen paperi allekirjoittaa?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Sodan aikana Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö ei oikein ikinä täysin synkannut, koska Ruotsin ensisijainen pelko koski kaiken aikaa Natsi-Saksan hyökkäystä ja Suomen tietysti Neuvostoliiton. Nyt olosuhteet ovat tämän suhteen paremmat: ainoa potentiaalinen vihollinen Itämeren alueella on Venäjä. Ruotsi on aika rajusti riisunut itseään aseista, mutta teollinen ja taloudellinen potentiaalihan siellä on edelleen merkittävä. Jos tämä nykyinen tilanne jähmettyy niin ei olisi mitenkään huonompi vaihtoehto solmia de facto tai de jure -sotilasliitto Ruotsin kanssa. Jos sitten Venäjän johto ei enää toimi täysin rationaalisesti vaan on valmis riskeeraamaan ties mitä tämän Ukrainan seikkailun ja taloutensa murentumisen jatkoksi niin sitten voi olla vähän hidas ratkaisu tämä. Mutta joka tapauksessa parempi kuin ei mitään.

Suunnilleen näin. Puolustusyhteistyö ei olisi kummallekaan maalle mikään maanpuolustuksen viisaasten kivi, mutta yhteistyön lisääminen voi olla voimavara osana isompaa kokonaisuutta. Erityisesti näin on silloin, jos molemmat maat voivat tätä kautta yhdessä parantaa valmiuksiaan reagoida turvallisuustarpeidensa muutoksiin esimerkiksi lisäämällä synkronisesti puolustuksensa länsi-integraation astetta. Konkreettisimmillaan tämä tarkoittaisi Nato-hakemuksen jättämistä yhdessä, joka on tietysti kokonaan toinen juttu. Olennaista kuitenkin on, että mahdollisen Suomi-Ruotsi -akselin yhteistyön myötä kummankaan maan Nato-yhteensopivuus ei heikkenisi, vaan yhteistyö päinvastoin lähtee sen asian hyväksymisestä, että maat saattavat jossakin vaiheessa pyrkiä Naton jäseniksi. Muu olisi itsepetoksellista näköalattomuutta, jota ei voi perustella tuulitakkikansalle hyssyttelemisen tarpeella.

 

[Stonewall]

Jaan kyllä kenraali Gustav Hägglundin huolen siitä, että NATO-jäsenyys voisi hyvinkin pidemmällä aikavälillä ajaa puolustuksemme alas (Linkki Hesarin haastatteluun). Yhdistelmä vuosikymmenen parin rauhaa ja NATOn antamaa turvaa saisi erityisesti pääkaupungin pasifistit solutauttumaan kaikkiin puolueisiin. Vanhassa NATOn puolestapuhujassa Kokoomuksessakin on jo nykyään vallalla avoliberaalit pehmot, jotka kääntyvät aina siihen suuntaan, mitä yleinen mielipide pitää humaanimpana ratkaisuna. Yleisesti rauhan ajanjakson pitkittyessä ryhdyttäisiin esittämään asevelvollisuudesta luopumista ja määrärahojen laskua, koska luotettaisiin NATOn. Tämä lienee väistämätöntä.

Voisi ajatella Ruotsin kanssa solmittavan puolustusliiton ainakin lykkäävän tuota. Kuten kaikki tajuavat, niin Ruotsin ja Suomen yhteisetkin voimat ovat väistämättä rajalliset joten olisi aivan pakko ylläpitää uskottavaa omaa sotavoimaa. Näin asiaa pohtien voisi todeta, että lähitulevaisuudessa puolustusliitto Ruotsin kanssa voisi olla jopa parempi kuin NATO-jäsenyys.

 

[Sako]

HS:n analyysi kertoo hyvin miksi puolustusliitto Ruotsin kanssa ei ole ajankotainen meille.

Kuten eräs ammattisotilas muotoili hiljattain: "Eihän Ruotsin puolustaminen ollut edes mukana suunnitelmissa. Vasta 2012 alkaen olemme hieman katsoneet siihen suuntaan."
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1429247188172

Liiton pitäisi tuoda lisää. Nykyinen Ruotsi olisi riippakivi.

 

[Robin Big Snake]

Suomessa suomettuneet poliitikot, eikä valtaosa kansastakaan edelleenkään voi pitää mahdollisena että Venäjä ehkä ihan oikeasti on ottanut Suomen kiikariin. Ja tässäkin on sitten oma hauskuutensa, joka jo EU:n kanssa on nähty. Kun tulee rajakaupungeista ensimmäisiä epämääräisiä raportteja että nyt on puolisotilaallisia venäjää puhuvia joukkoja liikkeellä, niin Suomi ei voi tehdä mitään. Sieltä kysytään ehkä Venäjältä että "ei kai nää oo teidän sotilaita". Venäjä sanoo että "ei, olette hulluja", jolloin voidaan antaa Iltapuluun tilannepäivitys: "kyseessä ei ole Venäjän asevoimien agressio, vaan paikallisen separatistiryhmän yksittäinen harharetki".

Kyllä kyllä, Suomi on Ukrainan kaltaisessa tilanteessa. Euroopan Unioniin kuulumaton täysin sekasorrossa oleva entinen osa Neuvostoliittoa missä väestöstä n. 30% on venäjänkielisiä ja missä sijaitsee Venäjän sotilastukikohtia.

Mikseipä sama voisi siis käydä täälläkin.

 

[Sako]

Kyllä kyllä, Suomi on Ukrainan kaltaisessa tilanteessa. Euroopan Unioniin kuulumaton täysin sekasorrossa oleva entinen osa Neuvostoliittoa missä väestöstä n. 30% on venäjänkielisiä ja missä sijaitsee Venäjän sotilastukikohtia.

Mikseipä sama voisi siis käydä täälläkin.

-Venäjän voimistumisen myötä on "puolueettomuus" kovassa nosteessa eli henkisesti suomalaiset on valmiita irtautumaan EU:sta Venäjää mielyttääkseen. Turvallisuuspoliittisesti tärkeämpää on olla olematta NATOn jäsen.
-YYA oli niin lähellä neukkulaan kuin ilman liitosta oli mahdollista. Olet tässä oikeassa.
-Suomen talouden hoidossa on ollut lahjatonta porukkaa pitkään ja naru tulee vetävän päähän tällä tai seuraavalla hallituskaudella. Sekasorto on lähellä.
-Väestössä on n 60.000 venäläistä siirtolaista ja se on enemmän kuin tarpeeksi lähteä pelastamaan sorrettuja maamiehiä. Muistetaan, että Ukrainassa ei venäläisillä mitään ongelmia ollut ennen Venäjän hyökkäystä.
-1300km yhteistä rajaa korvaa kätevästi pari tukikohtaa.

 

[Stonewall]

Yllättävän nopeasti yhteistyö on edennyt. Parhaillaan Rovajärven harjoitusalueella on meneillään maavoimien yhteistoimintaharjoitus. Tai en tiedä tarkkaa termiä, mutta Ruotsista on saapunut neljä CV-90 vaunua tukevine osineen, eli satakunta sotilasta osallistumaan JPRn järjestämään jääkäripataljoonan hyökkäysharjoitukseen. Siinä toisaalta ruotsalaiset vaunut tukevat hyökkäystä ja toisaalta suomalaisten krh tukee heidän etenemistään. Tämä taitaa olla ensimmäinen varsinainen kerta, kun maiden joukot harjoittelevat sotimaan yhdessä vihollisen lyömiseksi, eikä jotain kansainvälisiä tehtäviä varten.

Ruotsin kansanedustajista yli 60% kannattaa puolustusliittoa Suomen kanssa ja koska uusi hallituksemme on linjannut Pohjoismaisen yhteistyön ja erityisesti Ruotsin kanssa tehtävän yhteistyön lisäämistä, niin luultavasti tämän tapaisia harjoituksia tulee jatkossa enemmän kaikissa aselajeissa.

 

[Sako]

Yhteistyö on edennyt sellaista vauhtia, että nopea johtopäätelmä on, että turvallisuusasioissa on nyt hätä kädessä.