Laitetaanpas tälle aiheelle oma ketju, koska itse aiheesta on muodostumassa ainakin paperilla JYPin heikoin osa-alue. Siitä syystä kauden mittaa aiheesta riittää myös varmasti keskustelua. Ajattelin itse listata hieman tuon pakiston heikkouksia ja vahvuuksia ja hahmotella tasapainoiset pakkiparit.
Hiekkoudet
Paperilla pakkikalusto näyttää melko kiltiltä ja pelko siitä, että vastustajalla on mukavaa Sinkun maalin edessä, on suuri. Niskavaaralta, Helmiseltä tai Leppäseltä ei odotetakkaan fyysistä tai taklaavaa peliä. Saksinen kisaa todennäköisesti liigan herrasmiespelaajan tittelistä. Mäntymaa on muistikuvani ja käsitykseni mukaan melko lempeä luonne kaukalossa eikä käytä kokoaan sen edellyttämällä tavalla. Suhteellisen hyvään taklauspeliin pystyviä pelaajia ovat Kangasniemi, Forsberg, Salmu sekä Kaijomaa. Näistä Forsbergin ja Kaijomaan peliaika jäänee suhteellisen vähäiseksi. Todennäköisesti Kaijomaa ja Leppänen jäävät kokoonpanon ulkopuolelle. Olettaen, että pelataan seitsemällä pakilla ja 13 hyökkääjällä.
Fyysisen osaston miehiä jää siis jäljelle Kangasniemi, Salmu ja Forsberg. Kun aletaan puhumaan sellaisista mielenlaadultaan kovista pelaajista, jotka pystyvät puolustamaan maalinedustaa myös vähemmän sallituilla otteilla, vaihtoehdot supistuvat Salmuun ja varauksella Forsbergiin. Forsbergilla on kaikki edellytykset astua Marttisen saappaisiin ja ottaa esimerkiksi Hippoksen talonmiehen titteli. Toki, kaveri on vielä hieman raakile, mutta asenteeltaan ja mielenlaadultaan "luotettava" pelaaja omassa päässä. Luotettavuudella tarkoitan sitä, ettei ota taka-askelia kun pitää vetää vastustajaa turpaan tai poikittaisella selkään, jos oman maalivahdin työskenteltyrauhaa on rikottu.
Myös Salmu omaa tällaisia ominaisuuksia ja onkin noussut pakkihierarkiassa neljän parhaan pakin joukkoon. Tiedän, että Salmulle on syntynyt JYP-leiriin oma pieni fanijoukko, mutta silti kaveri ei ole vielä minua täysin vakuuttanut. Tämä johtuu tietysti Salmun hieman epävarmasta kiekollisesta pelistä sekä oman alueen merkkaamisesta. Salmun vahvuutena on monipuolisuus. Lyhyestä varresta huolimatta kaveri on melkoinen jässikkä ja omaa todella painavan lyöntilaukauksen. Sen takia kaveria tulisikin käyttää enemmän viivamiehenä ylivoimassa. Toivotaan, että se toisi kiekolliseen peliin myös itseluottamusta eikä niitä viivahasardeja tulisi enää kovin paljoa.
Suurimpana heikkoutena pidän siis pakiston kiltteyttä. Taklauspeli on hieman kysymysmerkki pakiston osalta. Toivotaan, että Kangasniemi pysyy täysin terveenä, että hänkin uskaltaa hakea enemmän taklauksia kuin viime kaudella. Toisaalta hyökkäyksestä löytyy taklausvoimaa, joten toivotaan, että sitä kautta pystytään kompensoimaan puolustuksen vähäistä fyysisyyttä. Toinen suuri heikkous on kuitenkin pakiston heikko kiekollinen taito. Lars Helmisen ja Niskavaaran varassa on todella paljon, joten toivoa sopii, että Helminen lunastaa häneen kohdistuvat odotukset. Saksinen omaa myös jonkun verran kiekollista taitoa ja häneltä valmennusjohto odottaakin varmasti paljon. Itse pidän Saksista ensi kauden mustana hevosena, joka voi lyödä itsensä hyvinkin läpi.
Vahvuudet
Pakiston vahvuus on eittämättä kätisyydet sekä liikkuvuus. Kolme rightin kaveria antaa melko hyvät lähtökohdat ylivoimapeliin olettaen, että Dufvan johtama valmennus osaa käyttää niitä hyödyksi toisin kuin Alatalo. Esimerkiksi Niskavaaran häräntappoasetta on pystytty käyttämään aivan liian vähän, koska hän ei ole saanut laadukkaita syöttöjä. Alatalon aikaan ylivoimapelin yksi ongelma oli pakki-pakkisyöttöjen hyödyntämättä käyttäminen. En tiedä oliko se pannassa hasardien välttämiseksi vai miksi? Toinen ongelma oli juuri tämä kätisyyksien väärin käyttö. Todella usein oli lavat laitaan päin. Alatalon perustelu tälle oli, että saadaan paremmin ylivoima pyörimään. Siitä ei ole paljon hyötyä jos se ylivoima pyörii siellä kulmassa, joka oli varsin kuvaavaa Alatalon aikana. Nyt on kätisyyksiä mitä käyttää sekä puolustuksessa että hyökkäyksessä. Enää ei voi sen taakse piiloutua.
Pakisto on myös suhteellisen tasainen kahden kiekollisen liiderin jälkeen. Joku voisi sanoa jopa, että harmaa. Mutta jos Niskavaara tai Helminen loukkaantuu on edessä pakkiostoksilla käynti. Listaan alle vielä omat pakkiparisommitelmat. Mielestäni Helmisen tulee pelata samassa kentällisessä isoveljensä kanssa, se on aivan selvä. Sitä ei mielestäni tarvitse edes paljoa argumentoida, kun kyseessä on veljekset. Uskon myös, että näin tulee käymään. Muita pakkipareja voisi perustella kätisyyksillä sekä sillä, että kaikissa pareissa on kiekollinen sekä hieman fyysisempi kaveri, joten sekoitus on mahdollisimman harmooninen.
Pakkiparit
Helminen (R) - Kangasniemi (L)
Niskavaara (R) - Salmu (L)
Mäntymaa (R) - Saksinen (L)
Forsberg (L) - Leppänen (L)
Kaijomaa (L)
Joukkueen rakenteen takia pitää toivoa, että sanonta hyökkäys on paras puolustus, pitää paikkansa.
Hiekkoudet
Paperilla pakkikalusto näyttää melko kiltiltä ja pelko siitä, että vastustajalla on mukavaa Sinkun maalin edessä, on suuri. Niskavaaralta, Helmiseltä tai Leppäseltä ei odotetakkaan fyysistä tai taklaavaa peliä. Saksinen kisaa todennäköisesti liigan herrasmiespelaajan tittelistä. Mäntymaa on muistikuvani ja käsitykseni mukaan melko lempeä luonne kaukalossa eikä käytä kokoaan sen edellyttämällä tavalla. Suhteellisen hyvään taklauspeliin pystyviä pelaajia ovat Kangasniemi, Forsberg, Salmu sekä Kaijomaa. Näistä Forsbergin ja Kaijomaan peliaika jäänee suhteellisen vähäiseksi. Todennäköisesti Kaijomaa ja Leppänen jäävät kokoonpanon ulkopuolelle. Olettaen, että pelataan seitsemällä pakilla ja 13 hyökkääjällä.
Fyysisen osaston miehiä jää siis jäljelle Kangasniemi, Salmu ja Forsberg. Kun aletaan puhumaan sellaisista mielenlaadultaan kovista pelaajista, jotka pystyvät puolustamaan maalinedustaa myös vähemmän sallituilla otteilla, vaihtoehdot supistuvat Salmuun ja varauksella Forsbergiin. Forsbergilla on kaikki edellytykset astua Marttisen saappaisiin ja ottaa esimerkiksi Hippoksen talonmiehen titteli. Toki, kaveri on vielä hieman raakile, mutta asenteeltaan ja mielenlaadultaan "luotettava" pelaaja omassa päässä. Luotettavuudella tarkoitan sitä, ettei ota taka-askelia kun pitää vetää vastustajaa turpaan tai poikittaisella selkään, jos oman maalivahdin työskenteltyrauhaa on rikottu.
Myös Salmu omaa tällaisia ominaisuuksia ja onkin noussut pakkihierarkiassa neljän parhaan pakin joukkoon. Tiedän, että Salmulle on syntynyt JYP-leiriin oma pieni fanijoukko, mutta silti kaveri ei ole vielä minua täysin vakuuttanut. Tämä johtuu tietysti Salmun hieman epävarmasta kiekollisesta pelistä sekä oman alueen merkkaamisesta. Salmun vahvuutena on monipuolisuus. Lyhyestä varresta huolimatta kaveri on melkoinen jässikkä ja omaa todella painavan lyöntilaukauksen. Sen takia kaveria tulisikin käyttää enemmän viivamiehenä ylivoimassa. Toivotaan, että se toisi kiekolliseen peliin myös itseluottamusta eikä niitä viivahasardeja tulisi enää kovin paljoa.
Suurimpana heikkoutena pidän siis pakiston kiltteyttä. Taklauspeli on hieman kysymysmerkki pakiston osalta. Toivotaan, että Kangasniemi pysyy täysin terveenä, että hänkin uskaltaa hakea enemmän taklauksia kuin viime kaudella. Toisaalta hyökkäyksestä löytyy taklausvoimaa, joten toivotaan, että sitä kautta pystytään kompensoimaan puolustuksen vähäistä fyysisyyttä. Toinen suuri heikkous on kuitenkin pakiston heikko kiekollinen taito. Lars Helmisen ja Niskavaaran varassa on todella paljon, joten toivoa sopii, että Helminen lunastaa häneen kohdistuvat odotukset. Saksinen omaa myös jonkun verran kiekollista taitoa ja häneltä valmennusjohto odottaakin varmasti paljon. Itse pidän Saksista ensi kauden mustana hevosena, joka voi lyödä itsensä hyvinkin läpi.
Vahvuudet
Pakiston vahvuus on eittämättä kätisyydet sekä liikkuvuus. Kolme rightin kaveria antaa melko hyvät lähtökohdat ylivoimapeliin olettaen, että Dufvan johtama valmennus osaa käyttää niitä hyödyksi toisin kuin Alatalo. Esimerkiksi Niskavaaran häräntappoasetta on pystytty käyttämään aivan liian vähän, koska hän ei ole saanut laadukkaita syöttöjä. Alatalon aikaan ylivoimapelin yksi ongelma oli pakki-pakkisyöttöjen hyödyntämättä käyttäminen. En tiedä oliko se pannassa hasardien välttämiseksi vai miksi? Toinen ongelma oli juuri tämä kätisyyksien väärin käyttö. Todella usein oli lavat laitaan päin. Alatalon perustelu tälle oli, että saadaan paremmin ylivoima pyörimään. Siitä ei ole paljon hyötyä jos se ylivoima pyörii siellä kulmassa, joka oli varsin kuvaavaa Alatalon aikana. Nyt on kätisyyksiä mitä käyttää sekä puolustuksessa että hyökkäyksessä. Enää ei voi sen taakse piiloutua.
Pakisto on myös suhteellisen tasainen kahden kiekollisen liiderin jälkeen. Joku voisi sanoa jopa, että harmaa. Mutta jos Niskavaara tai Helminen loukkaantuu on edessä pakkiostoksilla käynti. Listaan alle vielä omat pakkiparisommitelmat. Mielestäni Helmisen tulee pelata samassa kentällisessä isoveljensä kanssa, se on aivan selvä. Sitä ei mielestäni tarvitse edes paljoa argumentoida, kun kyseessä on veljekset. Uskon myös, että näin tulee käymään. Muita pakkipareja voisi perustella kätisyyksillä sekä sillä, että kaikissa pareissa on kiekollinen sekä hieman fyysisempi kaveri, joten sekoitus on mahdollisimman harmooninen.
Pakkiparit
Helminen (R) - Kangasniemi (L)
Niskavaara (R) - Salmu (L)
Mäntymaa (R) - Saksinen (L)
Forsberg (L) - Leppänen (L)
Kaijomaa (L)
Joukkueen rakenteen takia pitää toivoa, että sanonta hyökkäys on paras puolustus, pitää paikkansa.
Viimeksi muokattu: