Yksittäisiä pelejä Sport on pelannut hyvin tällä kaudella, ei sitä käy kiistäminen. Esim. Red Armyn synttärikemupelissä Sport painoi hirmuisella intensiteetillä ja varmasti esitys edellisillan 5-0-tappiosta muuttui aivan älyttömästi. Moni Sport-kannattaja toivoi, että vaasalaisnippu olisi saanut tuon vaihteen pysyvästi silmään, mutta niinhän ei käynyt.
Mä näkisin, että joukkue tarvitsee runkosarjan aikana vaikeuksia tai haasteita, mitkä voittaa, koska ilman näitä se tiukan paikan hoitaminen playoffeissa voi olla liian vaikeaa, koska siitä ei ole aiempaa kokemusta. Mutta se tarvitsee myös evidenssiä pidemmältä ajalta siitä, että peli kulkee ja tulosta syntyy. Nyt tämä jälkimmäinen on jäänyt Sportilta tyystin toteutumatta, kun missään vaiheessa kautta ei olla pelattu pidempään hyvin. Ja totuus on, että - vaikka Räsänen onkin ennen kaikkea pelitapavalmentaja - joukkue ei ole missään vaiheessa saanut pelitapaansa toimimaan niin kuin pitäisi. Sportin pelitapaan ei kuulu se, että pakki kuskaa kiekkoa punaviivalle ja vetää päätyyn. Nyt tietyt pelaajat on pelannut näin melkein koko kauden. Se ei ole ko. pelaajien vika, se on valmennuksen vika. Tottakai tähän vaikuttaa moni asia. Jos ei ole enempää pakkeja terveenä kuin viisi niin vaikea sun on viltittää se, joka varastaa pelisysteemistä. Mutta tämmöistä jääkiekko joskus on. Haasteita riittää.
Onnistumiset ruokii itseluottamusta ja kun onnistumisia tulee paljon ja pidemmän aikaa, se luo vankan perustan. Nyt perustaa ei ole. Korttitalo rämisee alas pienimmistäkin vastoinkäymisestä.
Liikaa tais vaihtua pelaajisto viime kaudesta. Ite olin sillä linjalla, että kaikille jatkoa pl. Perkkiö. Liiga ja ulkomaat vie toki omansa. Nyt saatiin tilalle runkosarjan tähtiä, joiden henkinen kantti on paljon ohuempi kuin edellisten Sport-joukkueiden kärkipelaajien. Kolmos- ja nelosketjut veti koko runkosarjan vihkoon ja nyt kun runkosarjan tähdet sammuu, on näiden vaikea enää pelastaa joukkuetta. Osa on toki nostanut tasoaan.
Joukkuehenkikin on varmasti aivan perseestä verratuna edellisiin kausiin, milloin joukkue on vaikuttanut todella yhtenäiseltä. Tässä asiassa olen helvetin pettynyt meidän johtaviin pelaajiin. Se on näiden veljien duuni laittaa jengi ojoon, jos ja kun siellä keulitaan ja ei pelata joukkueen pussiin, vaan omaan. Toki valmennuksellakin osansa.
Tulipahan vuodatus. Tämmöistä tää on. Ei aina voi voittaa. Kaksi kautta vedetiin aivan unelmaa, kaikki onnistui. Nyt taas haalarit päälle. Ehkä työntekokin vähän unohtui tällä kaudella.
Vaikka mahdollisuudet ovat todella ohuet, kaikki silti askiin torstaina.