Meni tuossa runkosarjan viimeisillä kierroksilla kaikki energia siihen että sai pidettyä hermonsa koossa kun KalPa yritti sählätä itsensä sääleihin. Eivät sitten onnistuneet siinä(kään). Tulevaa puolivälierävastustajaa en ehtinyt oikeastaan edes miettiä, mutta kaikki tarjolla olleet vaihtoehdot vaikuttivat huonoilta. Ässät sieltä sitten napsahti. Nyt en sitten enää tiedä odotanko tulevaa sarjaa kauhulla vai innolla.
En oikein näe miten KalPa voisi voittaa Ässät neljä kertaa, en kun puolustuksessa sattuu jatkuvasti virheitä, ylivoimapeli toimii satunnaisesti ja kotipelaaminen takkuaa.
Toivottavasti Pauli päästetään pelaamaan, sille on aina mukava huutaa. Muut tunteita herättävät onkin sitten Dominaattori ja tummempi Kapanen.
Olen samaa mieltä, Paulille on mukava huutaa - yöllä kun herää painajaisesta, jossa Levokari päästetään kentälle kauden tärkeimmissä peleissä.
Kyllähän tässä sarjassa meidän ykköspakki Adam Masurh näyttelee myös erittäin tärkeää osaa. Hän on meidän ainut avojään puhdas pommittaja, joka voi omilla taklauksillaan horjuttaa patapakan hermokontrollin tolaltaan.
Tosin kyllähän porilaisillakin pitäisi olla kirkkaana mielessä, että mitä nappia kannattaa painaa, jos haluaa KalPan pelin sekaisin. Suosittelen aloittamaan Kapasista ja Koskisesta.
Odotan innolla että pääsen taas hallille ja näkemään Masuhrin pommittamassa. Taklauksien lisäksi on tällä kaudella päässyt taas kunnolla maalien makuun ja toivottavasti osuu myös pudotuspeleissä.
Siinähän tuo tuli sanottua: KalPa tarvitsee Sami Kapasta päästäkseen välieriin. Sami Kapasta, joka sytyttää joukkuetta taklauksilla, työnteolla ja maaleilla, ei sitä kiukuttelevaa kuumakallea, jota välillä on nähty. Mielenkiintoista nähdä kumpaa laatua on luvassa.
Onneksi meille on nyt usean vuoden ajan toitotettu muiden joukkueiden fanien toimesta, että Play Offit ovat ihan eri pelejä, kuin runkosarjassa. Eli toivoa on!
Ja tuon luettuani sain hieman toivoa. Ehkä pelejä ei olekaan vielä pelattu....
Viikon kuluttua se sitten alkaa. Vaikka kauhu puristaa rintakehää kun ajattelen pata-armeijaa savolaisten pygmien kimpussa, jossain taustalla on kuitenkin se lapsekas into kevään tosipelien vihdoin koittaessa.
Veikkaan että otteluista tulee tasaisia, mutta en usko että tästä mitään seitsemän pelin taistoa tulee. Enkä suoraan sanottuna ehkä sellaista toivokaan...