Jälkisanat
Joko se on ohi? Onkohan nyt aivan varma, ettei muutamaan kuukauteen tarvitse katsella yhtäkään TPS-Blues -ottelua?
Ellette vielä ole huomanneet, näitä paikallismatseja väännettiin ehkä "pari" liikaa kauden aikana, mutta tason suhteen trendi oli lähestulkoon nousujohteinen loppua kohden. Sen vuoksi nostankin virtuaalista hattuani pääosin miehekkäästi taistelleelle Bluesin joukkueelle. Espoolaiset pistivät vähän väliä tokahtelevan Palloseuran ansaitsemaan jatkopaikkansa edes vieraspeleissä. Kyllä tämä taisto nippa nappa päihitti pari männävuosien Pelicans-sarjaa...
Ja saatiinhan niitä ylilyöntejä ja pientä pudotuspelihenkeäkin lopulta kaivettua esiin. Hyvä niin. Katsojien iloksi ainakin kaikkien rakastama Rottalauma esitteli hetkittäin hieman valjuksi jäänyttä näkemystään "emakkokiekon" pelaamisesta. Repertuaaria jäi onneksi vielä käyttämättä tulevia koitoksia silmällä pitäen. Kaikkia paukkuja ei sovi tuhlata kerralla. Espoolaishenkistenkään ei kannata suuremmin kiukutella: myöntäkää pois, että olisi vielä raivostuttavampaa hävitä turkulaisille, jos niitä ei neiteilyn tjsp. sijasta voisi syyttää muusta kuin häikäisevän kauniista taitokiekosta.
Blues kärrättiin esiripun taakse saappaat jalassa, mutta tuskin siellä suunnalla kukaan kovin tyytyväinen voi olla tällaiseen kauteen. Ulkoapäin katsottuna tilanne muistuttaa kovasti Turussa viime keväänä nähtyä: suurin osa talvesta koomailtiin hävettävällä tavalla, mutta kasvoja pestiin urhoollisella - joskin tuloksettomalla - loppurutistuksella. Täälläkin moni ehdotti vuosi sitten, että joukkueesta ja sen puuhasteluista olisi voinut olla ylpeä "hyvien" pudotuspelien jälkeen. mahalaskun jäljet eivät vaan taida kadota ihan sillä, että isketään muumilaastaria vuotavien haavojen päälle... No, Espoon kontekstissahan nytkin pelattiin aivan normaali keskivertokausi jälleen kerran, eller hur.
Ei ollut Bleg-päivä. Eikä viikko, kuukausi tai vuosikaan. Ehkä jo ensi kaudella?
TPS sai väkinäisellä rutistuksella pelastettua kautensa kunniallisuuden rajan tuolle puolen, mutta ei kovin vakuuttavalla tavalla. Joukkueen nykykunto loukkaantumisineen ei suuremmin luottamusta herätä. Toisaalta tyylipisteitä ei edelleenkään keräillä (ainakaan Turussa), ja joukkueella on jälleen edessään muutama uusi tilaisuus todistaa kykynsä. Tai siis kaivaa olemassaolevat kykynsä esiin, mikä ei luonnollisesti ole pelkästään joukkueen vaan sen valmentajien tehtävä. Siinä näyttääkin riittävän askaretta.
Vallitsevan tulitauon kunniaksi poistun etuoikealle ja menen trimmaamaan pleijaripartaani. Huoltotoimenpiteethän ovat sallittuja pudotuspelikierrosten välipäivinä...
Sqviik, sqviiiiik... Who Let the Rats Out... sqviiksqviiiiik.