Tappiosta surkealla pelillä kotiyleisön edessä ei voi olla koskaan tyytyväinen. Saimmepahan kaikki kuitenkin terveellisen oppitunnin siitä, mitä pudotuspelikiekko on ja mitä se vaatii. Keskittyminen pitää olla aina vain ja ainoastaan siinä seuraavassa ottelussa, eikä silloin tule miettiä mitään seuraavia vastustajia, ylimääräisiä lipputuloja tai "Perjantaina rantapallot mukaan!" -juttuja. Nyt tuntuu, että juuri tällä puolella Savossa on vielä vähän oppimista. Blues on niin kokenut pudotuspelijoukkue, että se on näissä ympyröissä kuin kotonaan.
Eilinen ottelu ei jättänyt sijaa mussutteluun. KalPan luistelu ja työnteko olivat selvästi edellisiä kohtaamisia heikommalla tasolla, kun taas espoolaiset tuntuvat pääsevän koko ajan entistä enemmän kiinni keltamustien haavoittuvimpiin kohtiin. Lauri Marjamäki oli jälleen käskyttänyt ajokoiraosastoaan ajamaan surutta Mikko Koskista. Tämä toikin lopulta tulosta, sillä Koskisen taso romahti pelin edetessä. Ikävää katseltavaa, mutta näin se joskus menee, kun vain voitot merkitsevät. Aika isosti huutaa Ryan Lannonia tuo KalPan alakerta. Keskushyökkääjäosasto on toinen sektori, jolla sarja voi kääntyä Bluesille. Matti Kuparisen tason nosto olisi ainakin tilauksessa.