Ei hiton hitto että tätä otteluparia tuli toivottua ja tulihan se sieltä. Nämä seuraavat kuusi vuorokautta tulee tuntumaan puolelta vuodelta. Viime vuodelta jäi jään ulkopuolelta niin hyvät muistot tähän hommaan, koko Stadi oli yhtä isoa lätkäporukkaa, tuntui että melkein jokaisella oli mielipide asiaan, väriä tunnustettiin katukuvassa niin paljon enemmän kuin normaalisti. Nekin jotka eivät lätkää pahemmin seurailleet, nousivat varjojen mailta ja kannattivat unohtuneita värejään. Toivottavasti sama kiima koetaan taas uudestaan, on tämä jotenkin vaan upeaa.
Pakki sekaisinhan näitä matseja joutuu jännittämään. Tuli eilen juteltua frendin kanssa että ne tilanteet omassa puolustuspäässä mitkä normaalissa runkosarjapelissä voi ohittaa olankohautuksella aiheuttavat poffeissa älytöntä pelkoa ja hikoilua. Jokainen kuti _voi_ mennä häkkiin. Jokainen maali minkä vastustaja laukoo, tuntuu ydinpommilta kodin yllä. Jokainen maali minkä oma jengi tekee, on kuin kymmenkertainen synttärilahja tokaluokkalaiselle.
Ei tätä pysty sanoin selittämään, fiilinki on tapissa, odotus tuskaa ja kiima ynnä jännitys täysin käsittämätöntä.
Kyllä se on niin että kun vastaan asettuu Jokerit, ja vielä pudotuspeleissä, ei sitä vaihtaisi mihinkään muuhun joukkueeseen, tästä saa niin isot tunnetilat päälle. Voiton jälkeen kustaan hunajaa, tappion tullessa, mitä toivottavasti ei jouduta näkemään, olo on kuin kivitetyllä koiralla.