Viime kevään oli jopa vähän huvittavaa, kun HIFK voitti Game 7:n, niin Juhani Tammiselta kysyttiin, että mikä teki HIFK:sta paremman tässä sarjassa. Tamminen vastasi, että pidempi prosessi. Westerlund tuli kesken kauden ja Jalosella kolmas kausi menossa. Suurta jälkiviisautta. Se oli yhden maalin sarja ja prosessilla olisi monessakin kohtaa sarjaa voinut pyyhkiä hanuria. Esim Hentusen läpiajon päättyessä toisin. Toki HIFK oli koko sarjan pelillisesti edellä ja se prosessi näkyi siinä mielessä, mutta se lopulta ei ratkaise mitään.
Tämä on kyllä niin harvinaisen totta, että pakko lainata! Aina on näitä asiantuntijoita (varmasti usein ihan oikeastikin asioista ymmärtäviä), jotka helvetin hyvin kertovat jälkikäteen mikä aiheutti mitäkin. Pelissä on niin paljon muuttujia, että on mahdotonta sanoa varsinkaan etukäteen mikä ratkaisee. Jälkikäteen sanomisesta taas ei ole mitään hyötyä. Hentusen läpiajo HIFK:n kannalta nimenomaan sattui epäonnistumaan. Meidän pelaajat eivät Riksmania lukuunottamatta siihen voineet enää vaikuttaa. Kävi tsägä siinä kohtaa, Jokereilla joskus muulloin. Jalosen ja HIFK:n pitkä prosessi kyllä näkyi pelissä, mutta oli lähellä ettei lähdetty kohtalaisen hyvällä hyökkäävällä kiekolla kesälaitumille.
Kyllä vaan pelottaa aina kun Jokerit on vastassa. Viime keväänä vielä 4-1 vaiheessa ratkaisevaa matsia ei uskaltanut tuuletella. Vasta tyhjiin heitetyn maalin jälkeen kirkastui, että "me ei hävitä tätä enää". Matsin jälkeen oli enemmänkin tyhjä ja sekava fiilis kuin karnevaalitunnelma. Onnellinen toki, mutta taisi pelottaa että kohta herätyskello soi ja todellisuudessa alkaa kesäloma.
Tänä vuonna fiilis on luottavaisempi, joskin kaukana varmasta tai ylimielisestä. Ensimmäisessä kappaleessa "halveksummani" jälkitietämyksen viisaudella voisin sanoa, että viime sarjan lopulta ratkaisi HIFK:n uskomaton tahtotila, joka kehittyi monista pienistä asioista. Peltosen maalit ensimmäisessä voitossa, Lennun ja kumppanien taistelu viimeisen matsin hylätyn maalin jälkeisessä maalissa. Vieläkin meinaa tulla tippa linssiin kun sen maalin näkee. Turvallisesti pystyn kaikkiviisaana toteamaan, että ilman tätä tahtotilaa oltaisiin hävitty. Toki niin olisi hävitty ilman muutakin seikkaa. Tarvitaan niin monta onnistunutta tekijää jatkoonmenoon että ihan hirvittää ajatella. Tähän mennessä saa kuitenkin olla ylpeä jengistä ja hyvät syyt on uskoa, että kyllä ne tän hoitaa.
Toivottavasti Micke löytää peli-ilon heti. Ainakaan millään taklauspelillä ei kaveria horjuteta (henkisesti ainakaan), sen on näyttänyt ennenkin. Jotenkin Micken vaisummat otteet tämän vuoden puolella ja tauko pelottavat ehkä eniten.
Suotakoon anteeksi tämä täysin HIFK-vinkkeliin keskittyvä "analyysi". Tällä hetkellä on tunteet kohtalaisen pinnassa ja jännitys kova.
