Ei sarjasta nyt tässä vaiheessa sen kummempia. Parempi meni jatkoon, ja kyllä tuossa viimeisistä seitsemästä pelatusta erästä (kaksi jatkoerää laskettu yhdeksi eräksi) neljä oli jo sellaista pyristelyä ja eloonjäämistaistelua, että tuskin se siitä mihinkään olisi seitsemännessä pelissä muuttunut.
Oli kyllä mukava sarja. Omat tuntemukset vaihteli pelistä toiseen.
Ennen alkua: Harmitti edelleen kun sitä kutospaikkaa ei tullut. Säälien kautta eteneminen tiedettiin sikavaikeaksi. Parin kauden historia KalPaa vastaan ei oikein luonut uskoa. "Mieluummin silti kuin Jyppi."
1. ottelu: "Tätäkö se nyt sitten on?" Samaa menoa kuin runkosarjassa, eipä paljon mahkuja ollut. Toiveina että kun nyt sen yhden voiton saisi vietyä.
2. ottelu: Hyvä peli, hyvä voitto. "Tavoite" täynnä kun se voitto tuli. Pientä optimismia ilmassa, että voisiko silti kuitenkin...
3. ottelu: Jatkoaikatappio, periaatteessa jäi fiilis että olisi ansaittu jopa voitto. KalPan parhaita pelillisiä aseita oli saatu kuriin. Tappiosta huolimatta optimismi vain vahvistui.
4. ottelu: Nappipeli. KalPa oli pelillisesti täysin jäljessä, mutta pysyi yksilötaidolla ja fysiikalla (lähinnä luistelu) mukana. Enpä edes kiellä että tässä vaiheessa tuntui että seuraavasta tulee vierasvoitto ja sitten vasta katsotaan mihin KalPasta todella on.
5. ottelu: Oma taso hiipui, KalPa oli löytänyt jostain ihan uuden sykkeen. Voitto oli silti taas lähellä, mutta nyt sitä toivoessa oli kuitenkin jo fiilis, että se olisi varastettu voitto, ei sillä tavoin ansaittu kuin oli neljännessä tai olisi voinut olla kolmannessa pelissä. Nyt toivottiin enää että kotona saataisiin se tasoittava voitto ja seiskapelissä sitten tehtäisiin ihme.
6. ottelu: Eka erä näytti vielä ok:lta, mutta toisesta erästä lähtien se näytti tosiaan vain rimpuilulta väistämätöntä vastaan. Sunnuntaista keskiviikkoon oli kyllä hurja alamäki omissa fiiliksissä. Tottakai edelleen silti pelin kestäessä oli toiveet voittomaalista ja sitten Seitsemännen Pelin Ihmeestä.
Jälkeen: Tappiosta huolimatta kuitenkin jonkinlainen tyytyväisyys. Hyvä sarja, kova taistelu. Kun vielä tietää minkälaisiin paketteihin Tapparankin avainpelaajia piti kääriä että he yleensä kaukaloon pystyivät, niin kyllä nyt hyvin lähelle maksimisuoritusta päästiin. Jossitteluun ei niin hirveästi itse sarjassa ole syytä, mutta se jää koko kauden tasolla harmittamaan että se kuudes paikka päästettiin runkosarjassa lipumaan käsistä.
Niin ja ollaanhan tässä moraalisia mestareita, kun kuitenkin ekalla kierroksella pudotettiin koko kauden suurin mestarisuosikki!
Oli kyllä mukava sarja. Omat tuntemukset vaihteli pelistä toiseen.
Ennen alkua: Harmitti edelleen kun sitä kutospaikkaa ei tullut. Säälien kautta eteneminen tiedettiin sikavaikeaksi. Parin kauden historia KalPaa vastaan ei oikein luonut uskoa. "Mieluummin silti kuin Jyppi."
1. ottelu: "Tätäkö se nyt sitten on?" Samaa menoa kuin runkosarjassa, eipä paljon mahkuja ollut. Toiveina että kun nyt sen yhden voiton saisi vietyä.
2. ottelu: Hyvä peli, hyvä voitto. "Tavoite" täynnä kun se voitto tuli. Pientä optimismia ilmassa, että voisiko silti kuitenkin...
3. ottelu: Jatkoaikatappio, periaatteessa jäi fiilis että olisi ansaittu jopa voitto. KalPan parhaita pelillisiä aseita oli saatu kuriin. Tappiosta huolimatta optimismi vain vahvistui.
4. ottelu: Nappipeli. KalPa oli pelillisesti täysin jäljessä, mutta pysyi yksilötaidolla ja fysiikalla (lähinnä luistelu) mukana. Enpä edes kiellä että tässä vaiheessa tuntui että seuraavasta tulee vierasvoitto ja sitten vasta katsotaan mihin KalPasta todella on.
5. ottelu: Oma taso hiipui, KalPa oli löytänyt jostain ihan uuden sykkeen. Voitto oli silti taas lähellä, mutta nyt sitä toivoessa oli kuitenkin jo fiilis, että se olisi varastettu voitto, ei sillä tavoin ansaittu kuin oli neljännessä tai olisi voinut olla kolmannessa pelissä. Nyt toivottiin enää että kotona saataisiin se tasoittava voitto ja seiskapelissä sitten tehtäisiin ihme.
6. ottelu: Eka erä näytti vielä ok:lta, mutta toisesta erästä lähtien se näytti tosiaan vain rimpuilulta väistämätöntä vastaan. Sunnuntaista keskiviikkoon oli kyllä hurja alamäki omissa fiiliksissä. Tottakai edelleen silti pelin kestäessä oli toiveet voittomaalista ja sitten Seitsemännen Pelin Ihmeestä.
Jälkeen: Tappiosta huolimatta kuitenkin jonkinlainen tyytyväisyys. Hyvä sarja, kova taistelu. Kun vielä tietää minkälaisiin paketteihin Tapparankin avainpelaajia piti kääriä että he yleensä kaukaloon pystyivät, niin kyllä nyt hyvin lähelle maksimisuoritusta päästiin. Jossitteluun ei niin hirveästi itse sarjassa ole syytä, mutta se jää koko kauden tasolla harmittamaan että se kuudes paikka päästettiin runkosarjassa lipumaan käsistä.
Niin ja ollaanhan tässä moraalisia mestareita, kun kuitenkin ekalla kierroksella pudotettiin koko kauden suurin mestarisuosikki!