No olen jo pitempään epäillyt, että tietämyksesi jääkiekosta on aika ohuella pohjalla. Kun puhun aggressivisesta taklauspelistä, en todellakaan tarkoita sitä pelon ilmapiiriä, vaan ihan puhtaasti vihun pelin puuduttamista taklaamalla. Eli aina viedään taklaukset loppuun, vaihto vaihdon jälkeen. Kyllä ne mehut sieltä ajan mittaan puristuvat, luki selässä Kapanen tai Varakas.
Arvasin ettet ymmärtänyt kuin pari sanaa alusta. Kyse ei ole pelkästään nimistä selässä, vaan myös pelityylistä. Tiettyjä pelaajia pystytään taklaamaan paljon, mutta tiettyjä ei. Pelissä jaetaan ehkä 40 taklausta ja jos ne jakautuvat tasan, niin sillä ei ole väliä kenellekään, oleellista on että ne pystytään kohdistamaan tiettyihin kavereihin, niin että nämä saavat niitä 10+. Kapasta esim pystytään taklaamaan paljon, sillä hän pitää paljon kiekkoa eikä luovu siitä vaikka joku tulisikin iholla.
Tietyissä on joukkueissa on paljon kiekkoa ylöstuovia pakkeja, jotka pelaavat isot minuutit (vähän niinkuin Tuulola silloin nuorempana kun miehestä oli vielä johonkin). Sellaisia on helppo taklata paljon ja heitä pystytään myös väsyttämään. Samaten jos joukkueessa on hitaita pakkeja, niin heittelemällä kiekkoa ristikulmiin heille saadaan paljon taklauksia.
Kalpalla kiekon ylös tuonti tapahtuu punaviivan tasolta lähtien usein hyökkääjien toimesta, joten yksittäisille pelaajille ei kovin merkittävää kuormaa synny. Seppänen on ainoa pakki joka luistelemalla kiekkoa ylös tuo.
Puolustuspäätä ajatellen Kalpan puolustusta ei yksilötaholla paljon pysty kehumaan, mutta jos siinä jotain on niin liikettä, joten kulmakiekot pakit pääsääntöisesti pystyvät purkamaan ja vielä taklauksenkin välttämättä. Pakeista hidas on oikeastaan vain Strömberg ja hän on kokemuksensa ja sijoittumisensa kanssa tässä mielessä hyvin köyhän miehen Nicklas Lidström eli pystyy kyllä joko taklaukset välttämään tai ottamaan ne vastaan mahdollisimman hyvin.
