Vaikea ymmärtää niitä jotka nyt ovat kovin huolissaan Suomen pelistä, kun "USA:kin voitettiin vain vaivoin". Ei eilistä USA:ta voida verrata esimerkiksi siihen alkulohko-Kanadaan (nähty monissa kisoissa viime vuosina), jonka Leijonat löivät sunnuntaina. Jo näiden kahden vastustajan tunnelatauksessakin oli niin huikea ero, ettei sitä ollut vaikea havaita kotisohvalta. Nyt vastassa oli viimeisimpäänkin oljenkorteensa tarttuva Team USA, jolle mm neljä vuotta sitten hävittiin ihan pystyyn 6-0, eikä tehnyt muistaakseni edes kovin kipeää. Nyt on voitettu armottomien taisteluiden jälkeen tämä sikermä kaksi kertaa peräkkäin huipputurnauksen pudotuspeleissä (World Cup 04, Torino 06), mikä on aivan valtavan kova uroteko.
Jos joku odotti Suomelta samanlaista dominointia kuin lohkopeleissä, niin liikoja luuli ja aivan turhaan antoi liikaa painoarvoa hyvälle startille. Teemu Selänteellä oli yhdessä vaiheessa tehtynä 6 maalia ja 14 laukausta (nyt 6/23, eli jo vähän inhimillisemmät lukemat), ja tahdin hiipuminen vain ajan kysymys. Yritän sitä vaan sanoa että sen alkusarjassa nähdyn ilotulituksen jatkaminen ei vain enää näissä peleissä käy päinsä. Ei Finnish Flash kuitenkaan ole ollut tämän turnauksen häikäisevin yksilö, vaikka jotkut lehdet niin tahtovat hehkuttaakin. Oli täysin odotettavissa että jossain vaiheessa superketjun hanat tukkeutuvat, onneksi Olli Jokinen osoitti suuruutensa yhdennellätoista hetkellä.
Suomella on täydet mahdollisuudet kaataa välierässä Venäjä, mutta edelleen voitto tulee uhrautuvan puolustuspelin ja Antero Niittymäen unelmaesitysten kautta. Maalintekokisaan rahkeet eivät yksinkertaisesti riitä. Tiedossa siis piinaavan tuskaisia hetkiä tv:n edessä, kun venäläiset pyörittävät hyökkäysrulettiaan ja Suomi roikkuu sitkeästi mukana. Finaalipaikka on täysin saavutettavissa, mutta nyt siihen vaaditaan hieman terävämpi esitys kuin USA:ta vastaan.