Suomi, tuo MM-kisojen HIFK
Eikös tässä jumalauta jo koko viime talvi katseltu ja kannatettu joukkuetta, jonka suoritustaso jopa ottelun sisällä vaihteli huikean ja sysipaskan välisessä Ulla Tapanisen kokoisessa maastossa?
Ja nyt taas tätä samaa. Joukkue oli tyylilleen uskollinen loppuun asti ja eihän siinä mitään sinänsä. Itse asiassa tänään nähtiin aika messevää urheilukomediaa lievällä tragediasävyllä. MM-kisat eivät ole meikäläiselle Se Iso Juttu, joten vitutus on pienempi kuin Jokerit-HIFK ottelun narrivoiton jälkeen. Lähinnä fiilis on epäuskoinen ja lievästi myös hysteerinen. Vähän sama tunne kuin olisi hautajaisissa ja saisi naurukohtauksen kesken kalmon kuoppaamisen. Kaikkea sitä pitääkin nähdä, myös tämä. Mitä vielä? Strippaava Hermunen? Steppaava Timo TA Mikkonen?
Tietenkin onnittelut Ruotsille, monelta meinaa unohtua tässä kollektiivisessa tuoppiin itkemisessä se, että Ruotsi oli huikea kahdessa viimeisessä erässä. Isokokoinen, röyhkeä, taitava, voimakas ja pari-kolme maailmantähteä sisältävä ryhmä. Tämän iltaisen Ruotsin jalkoihin olisi jäänyt Slovakia ja Tsekkikin, mutta nyt taisi tulla Ruotsin kuntopiikki. Toivon perverssistä syystä Ruotsille menestystä jatkossa, joukkue pelaa aika miehekkään oloista lätkää.
Suomen joukkue kaatui aika pitkälti maalivahtipeliin näissä kisoissa. Se on kylmä totuus. NHL:ssä hyvin pelaavat veskarimme kärsivät välittömästi Suomi-paidan päälle vetäessään ns. Sulo-syndroomasta. Imurointi, haparointi ja sekoilu käynnistyvät heti, kun kiekko putoaa jäähän. Tätä en laita Aravirran piikkiin - en ainakaan yksinään. Suomella ei olisi ollut jatkossakaan mitään jakoa tuolla mv-pelillä; Lasak, Vokoun, Salo (paitsi meitä vastaan!) ovat maailmanluokan veskareita. Sellaista ei meiltä löytynyt.
Olihan paketissa paljon muutakin vikaa kuin mv-peli. Suomen (kuten HIFKin viime talvena..) viisikkopuolustus kusi kuin palokunnan hevonen. Vastustajien yv-hyökkäykset ja läpiajot olivat ihan peruskauraa. Jopa Saksaa vastaan. Noissa tilanteissa maailmanluokan veskari on se ainoa tekijä, joka voi ottelut kääntää. Kun vuotavan puolustuksen takana on korkeintaan Kirkkonummen Salamat -tasoa oleva byyrari, on lopputulos tämä.
Illan kruunasi ehdottomasti Tarja Halosen haastattelu tv:ssä. Tarja on kuulemma enemmän voimistelun ystävä, mutta rouva esitti teorianaan kuitenkin, että Suomi taisi mennä johtoon liian nopeasti. Haluaisin Tarjan kommentoimaan myös formuloita, tangomarkkinoita ja Suuri Seikkailu -ohjelmaa. Aikuisviihteestä puhumattakaan. Suomi on hieno maa.